|
|
Post by Kaisu on Oct 22, 2016 19:09:00 GMT 2
Santra
|
|
|
|
Post by Kaisu on Dec 25, 2016 23:12:16 GMT 2
 Santra minipihatossa =) |
|
|
|
Post by Pau on Mar 24, 2017 10:41:25 GMT 2
 Santra toimi minun urheana ratsuna minun ensimmäisissä kilpailuissa! Me oltiin sijalla 4/8 ja voitettiin Erikki ja Wilmahobitti! |
|
|
|
Post by Kaisu on May 8, 2017 11:12:23 GMT 2
|
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 23, 2017 14:37:45 GMT 2
 Tänään Santra pyöräytti maailmaan syötävän suloisen tammavarsan, jota alettiin kutsua Aksuksi. Pian se jo kirmasi latotallin niityllä isompien varsojen kanssa! Newerran Aleksantra, myynnissä |
|
|
|
Post by Milena on Jun 26, 2017 18:46:58 GMT 2
~ykkönen~
21.6.2017
Olinhan mä haaveillut omasta hevosesta kauan, mutta se ei toteutuisi vielä. Mä olin kuitenkin päässyt hoitajaksi, mikä on jännittävää ja uutta mulle. Useat ratsastajat ovat hoitaneet monia hevosia, mulle Santra on se ensimmäinen ja tärkein. Olin ratsastanut kuitenkin jo 7 vuotta, ikinä ei ollut tullut tilaisuutta. Musta lehmänkirjava shetlanninponi tamma, oli nyt mun hoitoponi.
Hoitajanurani, no se alkoi ehkä hieman huolestuttavasti, sillä myöhästyin Kaisun kanssa sovitusta tapaamisesta puolella tunnilla. Ei, kyse ei ollut minusta vaan pikkuveljistäni. Molemmat olivat olleet hirveän ärtyisiä ja huonotuulisia, joten kuskini (eli äitin) oli pitänyt lahjoa ne kaksi jäätelöllä. Okei olen mäkin perso jäätelölle, mutta niin on koko perhekkin. Ainoa herkku suklaan lisäksi, mitä perheeni syö. Tosin usein jäätelökin on suklaista. Tallille kuitenkin selvittyämme, aloitin keskustelun Kaisun kanssa lupaavasti eli pahoitellen myöhästymistäni. Mä olin luullut tallinomistajien olevan todella tiukkoja ja tarkkoja. Mun yllätykseksi Kaisu oli hyvin ymmärtäväinen mua ja äitiäni kohtaan. Varmaan siksi, että silläkin oli oma lapsi.
Kun kaikki tylsät asiat oli hoidettu ja selvitetty päästiin asiaan, eli tallikierrokseen. Olin ennnen käynyt vain siisteissä ratsastuskouluissa, jossa ponit oli persoonattomia ja kulkivat uralla kuin koneet. Newerra (tai Newe niin kuin Kaisu sitä kutsui) tuntui kotoisammalta ja paljon hevosystävällisemmältä kuin aikaisemmat tallit. Santra asui pienessä pihatossa, sillä talli oli kuulemma yksityisten käytössä, vaikkakin oleskelutilat olivat hoitajien ja yksärien omistajien kanssa yhteiset. Pääsin tapaamaan monia hevosia ja ihmisiä, parhaiten mieleen jäivät kaksi todella äänekkäästi puhunutta tyttöä. En tosin saanut tietää heidän nimiään tai oikeastaan viitsinyt kysyä, mutta kyllä ne selviäisivät ajan kanssa.
Olin todella ihmeissäni, sillä Newerra oli aivan uudenlainen kokemus. Hämmästyin Kaisun antaessa luvan harjata Santraa, koska en ollut odottanut sitä. Harjailin tamman kuitenkin puhtaaksi, vaikka olinkin niin uutuuden lumoissa, että se vei kauan. Mun harmiksi jouduttiin kuitenkin pian lähteä kotiin, mutta myöhemmin mä pääsisin selvittämään tän tallin salat ja löytämään ehkä ystävän tai pari.
1hm, Lilli & Santra
Tervetuloa vielä kerran! Ihana aloitustarina <3 Toki uuden hoitoponin kanssa saa alkaa puuhailemaan heti! Voi mennä vaikka ratsastamaan ja ottaa Aksu-varsan kentälle mukaan  Se ehkä mahtuu aidan ali, mutta ei se kauas mamasta lähde <3 // Kaisu
|
|
|
|
Post by Milena on Jun 27, 2017 9:14:56 GMT 2
~yksinäinen päivänkakkara~
27.6.2017
Se mä kai olin, siis yksinäinen päivänkakkara. Varustettu tosin sinisellä sydämellä keltaisen sijaan. 6 päivää sitten musta tuli hoitaja ja tänään mä menisin ekaa kertaa yksin tallille. Okei ei sen niin suuri juttu pitäisi olla, sillä oonhan mä jo neljätoistavuotias kohta viistoista. Silti ajatus siitä, että mulla on hoidettavana ihka oikea poni toi vieläkin kylmiä väreitä.
Siellä se nyt odotti pihatossa pienine tummine silmineen ja hörökorvineen. Mä kävin aidan luona silittämässä tätä tammaa ja paria sen kaveriakin, jotka olivat mielenkiinnosta saapuneet paikalle. Tajusin, ettei mulla ollut mukana eväitä tai oikeastaan mitään erityistä kypärän lisäksi. Olin lähtenyt kotoa kuin raketti, sillä rakkaat veljeni olivat ryhtyneet suureen itkuhuutokonserttiin. Ehkä mä ensi kerralla muistaisin ottaa jotain muutakin mukaan kuin kypärän.
Mä hain isomman pihaton varustehuoneesta Santran päitset, riimunnarun ja harjat. Sidoin pienen tamman kiinni pihaton pilttuuseen. Suin tamman läpi huolella ja samalla mä pohdin mitä tekisin loppu ajan, sillä äitini hakisi minut vasta myöhemmin. Harjauksessa ei kestänyt läheskään yhtä kauan kuin odotin. Mä vaan juttelin Santralle ja silittelin sen pientä pehmeää turpaa, kunnes meidän yhteisen rauhan keskeytti jokin tai joku. Mä huomasin todella pian, että pihattoon oli saapunut toinen niistä äänekkäistä tytöistä. Se haki ponin pihatosta ja vei sen talliin kai. Mua se ei ollut huomannut, sillä olin käpertynyt pilttuun etunurkkaan.
Heivasin tamman varusteet paikoilleen, sillä huomasin ajan kuluneen nopeammin kuin odotin. Äitini saapuisi pian hakemaan, mutta mä olisin halunnut vielä jäädä tallille. En mä saisi ikinä tarpeekseni tästä, voisin tulla tänne joka päivä. Mä olin kuitenkin varma, että saisin ensi kerralla kaverin tai kaksi, tällä kertaa ei vain ollut sen aika. Olen vielä hetken ainakin yksinäinen päivänkakkara.
2hm, Lilli & SantraIhana kielikuva tuo yksinäinen päivänkakkara! Rohkeasti vaan tutustumaan muihin tallilaisiin  Ihana tarina, kirjotat kauniisti! Santralla on nyt varsa ja se asuu muiden varsoneiden tammojen kanssa latotallissa, joka on iso pihatto Vierottamisen jälkeen tammat muuttaa takaisin omiin pihatoihin! // Kaisu
|
|
|
|
Post by Milena on Aug 22, 2017 6:54:48 GMT 2
~alun loppua~
21.8.2017
Niin se aika oli vierahtänyt. Kaksi kuukautta Santran kanssa olivat oleet ihania, mutta kaikella oli loppunsa. Mä olin päässyt tutustumaan tähän mustavalkoiseen tammaan ja sen yhtä suloiseen varsaan, eikä tätä muistoa kukaan voisi viedä. Vaikka se surulliselta tuntuukin jättää tämä kaunis poni, niin valoa kuitenkin löytyy aina tunnelin päästä. Mä nimittäin sain oman hevosen, mikä ei ollut koskaan tuntunut realistiselta ajatukselta. Isän uudelleen koulutuksen jälkeen sai hän töitä paikallisesta sairaalasta yleiskirurgina, mikä tuotti lisätuloja perheeseen. Isän korkeampi palkka mahdollisti mun pitkäaikaisen haaveen, eli oman hevosen. Kyse oli aivan tavallisesta suomenhevostammasta, jonka tarkoitus olisi olla monipuolinen ratsu. Nyt oli kuitenkin mun viimeinen kerta Santran kanssa, joten keskitytään siihen.
Pihlajanmarjat olivat jo punaisia ja lehdet alkoivat hiljalleen tippua puista. Ensimmäisiä syksyn merkkejä oli ilmassa, kun tallustelin kohti tallia. Olin päättänyt mennä maastoon yksin, vaikka se ei ollutkaan suositeltua. Halusin kuitenkin viettää viimeisen ratsastuksen tamman kanssa kaksin. Harjasin ja varustin Santran rauhassa ja lähdimme kävelemään kohti metsää. Linnut lauloivat heräillessään ja mustavalkoinen tamma hörisi vastaukseksi. Öinen kosteus oli huomattavissa, eikä aurinko paistanut. Tunnelma oli rento ja rauhallinen, juuri se mitä rakastin.
Tallipihaan saapuessa oli jo Kaisu touhuamassa tallihommia. Mä purin varusteet Santralta ja harjailin sen perusteellisesti. Kerkeäsin kouluun oikein hyvin, sillä se alkaisi normaalia myöhemmin opettajien koulutuksen takia. Hyvästelin tammaa parinkymmenen minuutin ajan, vaikka tiesin näkeväni sitä vielä tallilla. Vaikka meidän matka Santran kanssa päättyy, mun matka uuden hevosen kanssa alkaa. Tää on vaan alun loppua.
3hm ja viimeinen, Lilli & Santra
Tarkotuksella jätin tällä kertaa tuon ratsastuskohdan hieman lyhyeksi ja hämärän peittoon.
Ihana tarina, kiitos kun hoidit Santraa <3 Hauskoja seikkailuja oman hevosesi kanssa! // Kaisu
|
|
Se ehkä mahtuu aidan ali, mutta ei se kauas mamasta lähde <3 // Kaisu
Ihana tarina, kirjotat kauniisti! Santralla on nyt varsa ja se asuu muiden varsoneiden tammojen kanssa latotallissa, joka on iso pihatto