Vappubileet, voiton bileet, estekisojen jatkot....

Elle oli käynyt ilmeisesti puhumassa Erikille jotain, enkä oikeastaan osannut edes ajatella onko se hyvä vai huono juttu. Seuraavaksi nainen suuntasikin minun luokseni ja sanoi vain nopeasti, että mun pitäisi sopia Erikin kanssa. Huokaisin syvään ja nojasin selkäni seinään sulkien samalla silmäni. Mua harmitti oikeasti tää koko riita ja halusin eroon tästä ahdistavasta tunteesta. Erik ei vaikuttanut edes huomaavan minua vaan tämä oli ottamassa taas kitaraansa käteen. Siinä vaiheessa en voinut enään itselleni mitään, vaan harpoin huoneen poikki Erikin luokse ja suorastaan komensin tämän mukaani. 

Päädyimme loppujen lopuksi pihaton yläkertaan. Erik mutisi minulle anteeksipyyntöä ja kun tämä lopetti, huokaisin syvään ja hymyilin tälle pienesti. 
"Mun täs pitää pyytää anteeks. En mä tietenkään sille mitään voi, että mulla on muitakin kavereita kun sä, mutta mun olis nopeemmin pitänyt tajuta että joku on vialla ja vaan tulla puhumaan sulle. Mut mä olin lapsellinen, enkä tehnyt mitään kun aloit käyttäytyy oudosti, enkä mä tietenkään voinut tajuta että sä olisit mustasukkanen Luukaksesta. Sehän on ihan pää pyörällä Suvin takia", aloin puhua ja lopulta siitä tuli vain valtava puhetulva. Kun vihdoin sain asiani sanottua, huokaisin helpottuneena ja nostin katseeni hieman jopa pelokkaasti Erikin suuntaan. 
"Me taidettiin molemmat olla aika lapsellisii... Pitäis varmaan opetella puhumaan enemmän", Erik totesi hieman vaivautuneena, mutta minusta se oli lähinnä suloista. Melkein hyppäsin kiinni Erikin kaulaan ja halasin tätä pitkästä aikaa. Erik kietoi kätensä ympärilleni ja vain nojasin pääni tämän olkapäähän. 

"Ja hei oikeesti, ei Luukas oo mun tyyppiä", naurahdin kun viimein vetäydyin kauemmas Erikistä ja virnistin tälle. 
"Noku tuut niin hyvin toimeen sen kanssa ni aattelin..." Erik aloitti mutta vaijensin tämän pudistamalla päätäni. 
"Pönttö, mä tuun toimeen tyyliin kaikkien kanssa", naurahdin ja tuuppasin Erikiä leikkisästi. 
"Okeiokei! Ei olla jatkossa tämmösii lapsellisii hölmöi vaan puhutaan asioist", Erik naurahti. Meidän varmaan pitäisi mennä takaisin oleskeluhuoneeseen, jossa muutkin olisivat. 

Tämä sijoittuu johonkin väliin, en itekkään tiedä mihin

Team Vappukaupan tuoma pitsa oli ihan ok. Yksi virhe kuitenkin löytyi: pitsan pohja oli paksu. Paksu pohja pitsassa oli vakava rikos, ainakin jos multa kysyttiin. Pitsan pohjan kuuluisi olla ohut ja rapea, eikä ollenkaan löysä. Mä siis suunnistaisin jututtamaan sohvalla kitaraa soittavaa ja Pink Floydin Moneyta hoilaavaa Erikiä, jotta saisin paikan nimen selville, mä nimittäin laittaisin niille vähän palautetta!

Matkalla taukotuvan toiselle puolelle mä olin törmätä Wilmaan, joka lipitti simaa kuin alkoholisti kossua.
’’Mikä meininki?’’ Kysyin tytöltä ja tämä kittasi loputkin simat pullosta.
’’Ihan ok, sima vaan meinaa loppua’’, hän selvitti ja osoitteli ympäriinsä. ’’Matilda ei tykkää puhua ja kakku loppu jo.’’
’’Kuka Matilda?’’
’’Se Priian uusi hoitaja! Sillä on ne violetit hiukset. Te yksityisten omistajat ootte aina ihan ulalla kaikesta, kun syrjäydytte siellä tallin puolella’’, Wilma nauroi. ’’Mutta mä meen nyt jututtamaan Veetiä kun se mököttää yksin tuolla, moi moi!’’
Ahaa, violettihiuksisen tytön nimi oli siis Matilda. Mun pitäisi varmaan oikeasti ruveta ottaa selvää asioista paremmin. Mutta asiasta kukkaruukkuun, mä jatkoin matkaani Erikin luokse.

’’Away, away, awayyyy!’’ Erik lopetti biisin juuri sopivasti ja mä avasin suuni, kun miehen ympärillä olevat tytöt malttoivat lopettaa taputtamisen.
’’Mistä paikasta te hommasitte ne pitsat?’’ Kysyin ja ristin käteni rinnalleni. Minua tuijotti vaikka kuinka monta silmäparia, ja kaikki takuulla manasivat mut alimpaan helvettiin, kun olin tullut keskeyttämään soittokerhon.
’’Joku pikkupaikka se oli’’, mies vastasi. ’’Mikä biisi seuraavaksi?’’
’’Soita Justin Bieberiä!’’ Edessäni oleva tyttö sanoi. Mä pyöräytin silmiäni tahtomattani, ja toivoin, ettei kukaan huomannut.
’’Mä tarviin sen nimen’’, kimitin ja huidoin käsilläni.
Erik naurahti. ’’No miks ihmeessä?’’
’’Mä laitan niille palautetta. Helkkari, kerro edes missä se on niin käyn paikan päällä!’’
’’Ei se pitsa nyt noin pahaa ollut’’, Inna sanoi ja jatkoi puhelimensa selaamista. ’’Sä teet kärpäsestä härkäsen.’’
’’Siinä oli paksu pohja. Ja löysä.’’
Inna näytti siltä, kuin hän saisi naurukohtauksen hetkellä millä hyvänsä. Mä yritin näyttää jotenkin tärkeältä, mutta varmaan epäonnistuin, ja pahasti.
’’Se oli aika lähellä kauppaa, ihan keskustassa. Mutta soitetaan nyt Boyfriend!’’ Erik huudahti ja alkoi näppäillä kitaraansa.
Tytöt taputtivat innoissaan ja alkoivat kuunnella Erikin soittamista. Mä häivyin vauhdilla paikalla, mun JB-toleranssi oli nimittäin täysi nolla. Pitäisi varmaan ottaa fillari ja ajaa kauppaan ostamaan oikeaa pitsaa. Ja käydä samalla matkaa ranttaamassa pizzeriassa.

BILEILLAN TAPAHTUMAT TIIVISTETYSTI (päivitän sitä mukaa kun kirjoitetaan lisää)


Wilma, Erik ja Matilda lähtevät kauppaan

Melli leipoo kakkua Paun kanssa, Veeti istuu taukotuvassa

Inga-Stina käy taukotuvassa mutta painuu Vikin luokse

Melli ja Pau saapuvat kakun kanssa taukotupaan, jonne Inga-Stinakin saapuu

Team Vappukauppa tulee kaupasta ja porukkaa alkaa virrata taukotupaan

Elle juttelee Erikille ja neuvoo sopimaan Noran kanssa

Erik ja Nora siirtyvät taukohuoneesta pihaton vintille ja sopivat keskenään

Luukas ja Suvi katoavat viulun kanssa taukohuoneesta rantaa kohti

Wilma yrittää jututtaa Matildaa tuloksetta

Inga-Stina vaatii saada tietää, mistä pitsat on ostettu

Wilma saa tietää että Veeti ja Heli ovat eron partaalla

Melli ja Wilma lähtevät maastoon Rokin ja Mikran kanssa

Erik ja Nora palaavat taukohuoneeseen ja samalla estävät Matildan aikeet lähteä

SUVI ❤ LUUKAS ENSISUUDELMA 💋

Pau löytää rakastavaiset, jotka saavat tytön patisteltua pois verukkeenaan saunan lämmitys

Melli ja Wilma palaavat maastosta, Pau menee auttamaan ponien hoidossa

Inga-Stina hyppää pommilla veteen, Luukas ja Suvi kastautuvat järvessä

Porukka ahtautuu Erikin autoon ja lähtevät kauppaa ja pizzeriaa kohti

Ellle raahaa Inga-Stinan ulos pizzeriasta ennenkuin hän ehtii haukkua paikan pizzapohjat lyttyyn

Sijoittuu taas johonkin väliin. 

Ilta kului rattoisasti ja oli jo myöhä, kun joku ilmoitti, että ruoka oli loppu.
’’Pitäisikö meidän käydä Kaisun talolla, sen kaapit on varmaan täynnä ruokaa’’, juuri Wilman kanssa maastosta saapunut Melli sanoi. ’’Ja sen talon ovi on varmaan auki!’’
Inna pudisti päätään. ’’En usko, että se katsoo hyvällä, jos me mennään ja viedään kaikki sen selkä vääränä kaupasta kannetut tavarat.’’
’’No mitä me sitten tehdään? Onko kaupat vielä tähän aikaan auki?’’ Iitu kysyi.
Nora näytti mietteliäältä. ’’On ne kai.’’
’’Mä voin lähteä sillä ehdolla, että saan Ristorantee ja nakkaatte mut sinne pitseriaan.’’ Sanoin ja vilkuilin muita.
Erik näytti miettivän hetken. ’’Ookoo, suunnataan auton keula siis kauppaa kohti. Ketkä on mukana?’’
Lähes kaikki taukotuvassa olijat nostivat kätensä ylös ja pian huone täyttyi kovaäänisestä pulinasta. Erikin punaiseen pikkukopperoon (joka näytti mun mielestä ihan leikkimökiltä pyörillä) mahtuisi kuskin lisäksi vain neljä, joten täytyisi tehdä kompromissi, ja päättää yhteistuumin mukaan lähtijät. Näytti kuitenkin uhkaavasti siltä, että kukaan ei ollut halukas jäämään paikan päälle.
’’Meidän pitää nyt oikeasti päättää, ei kaikki voi lähteä mukaan, me ei mahduta’’, Erik sanoi ja näytti vaivaantuneelta.
’’Tai sitten osa menee takakonttiin’’, Wilma ehdotti, ja idea sai yllättävää kannatusta.


Me päätettiin pihalla istumapaikat. Erikin vastusteluista huolimatta mä, Wilma, Melli ja Iitu mentäisiin takakonttiin, Elle, Matilda ja Inna istuisivat takapenkillä, ja Nora etupenkillä. ’’Ootte sitten ihan hipihipihiljaa, multa lähtee kortti ja joudun vararikkoon sakkojen takia jos jään tästä kiinni’’, Erik puhisi ja sulki takakontin meidän sinne ahtauduttua.
’’Wilma, oikeesti, siirrä sun jalkojas, niin tänne tulisi tilaa’’, Melli sanoi ja yritti vaihtaa asentoaan, tuloksetta.
’’Ei ne oo mun jalat’’, Wilma mutisi. ’’Mä olen täällä toisella puolella.’’
’’Kuinkakohan pitkä matka vielä?’’ Iitu kysyi. ’’Täällä on aika tukalaa.’’
’’No niin on, mutta miks me pysähdyttiin?’’ Mä sanoin ja yritin kuunnella vaimeita ääniä, jotka kuuluivat ulkopuolelta.
’’Ne on poliisit!’’ Wilma huudahti ja laittoi samantien kätensä suunsa eteen.
’’Saakeli, meidän piti olla ihan hiljaa! Ne varmaan vaan puhalluttaa Erikkiä’’, Melli kivahti.
’’Olkaa nyt pliis hiljaa’’, Iitu mutisi. ’’Se valittaa meille koko loppuelämän, jos me jäädään kiinni.’’

Hetken jälkeen matka jatkui, ja me huokaistiin helpotuksesta. Toivottavasti ei ollut enää pitkä matka, sillä mä olin ihan varma, että happi loppuisi kohta.

Ihan liian pitkältä tuntuneen matkan jälkeen auto pysähtyi tyssähtäen ja mä kuulin ovien käyvän. Pian Erik aukaisikin takaluukun, ja pyysi mua nousemaan pois takakontista. Huomasin, että olimme sen surullisenkuuluisan pikkupitserian (jonka nimi näytti olevan Pekan ja Riston pitsapaikka) parkkipaikalla, ja mä jo aloin jo suunnitella, millä sanoin saisin asiani selvimmiten perille, joko Pekalle tai Ristolle, mikäli omistajien nimet liittyivät paikan nimeen.

Autosta nousi myös Elle, joka ilmoitti, tulevansa mukaan. Hän ja Erik vaihtoivat katseen ja mä arvasin, mistä oli kysymys.
Erik istutui takaisin autoon. ’’Käykää nopeasti!’’ Mies sanoi ja sulki oven.
’’Mä mitään lapsenvahtia tartte’’, huudahdin kun Elle tarttui mua käsipuolesta ja alkoi raahata kohti pitserian ovea. Mä en varmaan näyttänyt siltä, ainakaan puljun ovella tupakkaa polttavan, humalaisen miehen mielestä, joka huudahti:
’’Lapset vielä tähän aikaan hereillä, nyt unten maille!’’
’’Ihan vitun hauskaa’’, mä huusin ja yritin näyttää keskaria, mutta Elle kerkesi työntämään mut väkipakolla sisään pitseriaan.

Pitseria näytti melko kodikkaalta. Mua ei kuitenkaan niin vaan hämätty, paikka oli takuulla naamioitu siihen malliin, että kukaan ei kiinnittäisi huomiota huonoihin pitsapohjiin. Tiskillä seisoi kyllästyneen näköinen mies, jonka ilme kuitenkin kirkastui, kun hän huomasi meidät.
’’Iltaa, neidit! Mitä saisi olla?’’
Mä avasin suuni, valmiina tulittamaan kaiken, minkä olin jo miettinyt valmiiksi.
’’No terve. Siis tiedättekö te, että teidän pitsapohjat on ihan p…’’
’’…erkeleen hyviä?’’ Elle keskeytti. ’’Me meinattiin tulla tilaamaan pitsa, mutta mä just huomasin, että lompakko jäi kotiin. Hyvät jatkot!’’ Nainen lähti raahaamaan mua ulos, ennen kuin mä tekisin mitään radikaalia. Oli ihan viittä vaille, että mä en ryhtynyt heittelemään tuoleja. Mies jäi katsomaan meitä kummastuneena, kun mä yritin vielä roikkua ovenkarmissa.

’’Siis mitä helkkaria?’’ Mä kivahdin Ellelle, kun me päästiin takaisin pihalle.
’’Et sä vaan voi marssia tonne ja kertoa, että niiden pitsat on ihan perseestä.’’
’’Niiden tulee tietää totuus, ja sitä paitsi mä meinasin kyllä sanoa, että ne on ihan paskoja’’, mä vastasin ja nyrpistin nenääni. ’’Jotta ne pystyy tekemään parempia pitsoja, eivätkä mene konkurssiin. Tai mitä mä nyt välitän, menkööt, ne kyllä ansaitsee sen.’’
Elle pyöritteli silmiään. ’’Minkä ikäinen sä nyt olitkaan? Jos Pau on kymmenen, niin sä olet varmaan kuusi.’’
’’Nyt ne sai sellasen kuvan, että ne pitsat on niin hyviä, etten mä edes halunnut lähteä ilman sitä helkkarin pitsaa’’, mä kiljuin ja varmaan kymmenettä tupakkaansa polttava mies nauroi kovaan ääneen ovella. Mä näytin tälle keskaria ja Elle pudisteli päätänsä.
’’No niin, alkakaa tulla jo’’, Erik huudahti autolta. Elle lähti kävelemään ja mä jäin seisomaan hetkeksi paikalleni, ennen kuin juoksin autolle. Mä ottaisin kyllä kärryllisen Ristoranten tonnikalapitsoja, ja laittaisin Erikin maksamaan kaiken.

Luukas raotti varovasti silmiään. Auringonsäteet sattuivat silmiin, mutta hetken totuttelun jälkeen hän alkoi erottaa ympäristöään. Ympärillä näkyi retkipatjoilla nukkuvia ihmisiä. Luukas erotti ainakin Mellin ruskeat hiukset pörrössä painautuneena yhteen tyynyistä. Wilma ja Inga-Stina nukkuivat ihan sohvan vieressä, jossa Luukas makasi.

Kun näköaisti alkoi toimia, palaili myös tuntoaisti. Luukas tunsi Suvin käsivarren ympärillään. Hän kääntyi varovasti ja katsoi nukkuvan Suvin kasvoja. Ne olivat kauniit.

”Huomenta”, Luukas kuiskasi hiljaa ja suukotti Suvin poskea. Tyttö raotti silmiään.
”Huomenta”, henkäisi Suvi takaisin.

Luukas ja Suvi tuijottivat toisiaan hetkisen, naurua silmissään. He vaihtoivat muutamat suukot, kunnes lattialta kuului väsynyt urahdus:

”Kyyhkyläiset, ette jaksais heti aamusta!” Wilma oli ilmeisesti herännyt.
”Ite imuttelet Alexin kanssa keskellä tallikäytävää”, heitti Melli.
”Älä puhu mulle Alexista.”
”Onks teil joku hankala vaihe vai?”
”Melli mitä mä just sanoin sulle?!”


Luukas hymähti, antoi Suville vielä yhden suukon ja kiepsahti istumaan hieroen silmiään.

”Mä lähen rynnäköllä Kaisun keittiöön syömään aamupalaa, lähetteks mukaan?” Wilma kyseli. Se oli kammennut itsensä jo ovelle asti.
”Mmh, me tullaan! Vai mitä, Suvi?” sanoi Luukas.
”Joo”, Suvi haukotteli. Pian koko ryhmärämä lähti Kaisun talolle herättämään tallin omistajan ja Paun kovaäänisellä ”Meillä on nälkä” kuorohuudolla.

IS ehti hypätä, ennen kuin olin itse kaulaa myöten veden alla, ja hyisevän kylmä vesi sai minut ihmettelemään, miten tytön pää kesti hypätä pinnan alle. No, melkoisella vauhdilla tyttö kiitikin takaisin saunaan, ja pakko myöntää, että seurasin kiltisti perässä. Samalla pelastimme Luukaksen viulun, joka oli vähällä pudota laiturilta... Pukuhuoneessa laittaessamme viulua pakettiin kiinnitin huomioni saunan oven läpi kuuluvaan kälätykseen:
"...ja sitten ne rymisteli ovesta sisälle ja ne ei vaan lopettanu sitä ällöä pussailua! Kun pääsin oven rakoon, ne oli ihan siinä seinässä kiinni ja takit jo lensi lattialle..."
"Pau oleppas hetki hiljaa äläkä juorua toisten asioita koko maailmalle", ärähin kiskaisten saunan oven auki.
"Uuu meidän kyyhkyläispari tais käydä vähän kuumana", Melli liversi ylälauteelta ja huomasin Luukaksen mulkaisevan häntä kivutessamme saunan lauteille.
"Jäädään tähän", sanoin ja osotin keskimmäistä laudetta. "Mä en kestä istua ylälauteella, kun Wilma heittää kokoajan löylyä."
"Saunassa kuuluu olla kuuma!" pippurinen punapää huudahti ja sai Mellin vieressään nauramaan. Nurkassa hytisevä Inga-Stina yhtyi nauruun.
"Kuuma mikä kuuma", tyttö hekotti.
"Mä kyllä menen silti ylälauteelle, etten jäädy", Luukas sanoi. Istuin hänen eteen keskimmäiseelle lauteelle ja annoin pääni nojata pojan polvea vasten.

Pian saunan ovi kävi ja täysissä pukeissa oleva Inna kysyi äimistynyt ilme kasvoillaan:
"Ootteko te oikeesti käyny uimassa? Eikö yhtään haittaa, ettei oo vaihtovaatteita mukana?"
"No ei haittaa, äkkiähän nää kuivuu täällä lämmössä", IS sanoi pontevasti ja ehdotti, että lähdemme taas uimaan. Koko ylälaude tyhjeni tytöistä, kun IS, Wilma ja Melli säntäsivät ohitsemme pihalle. Minä sen sijaan, löylynheittäjän lähdettyä, siirryin ylälauteelle Luukaksen viereen söpöilemään ja katselemaan ikkunasta muiden yritystä mennä veteen. Järvihän oli vielä jäässä, vain laiturin sivussa oli sulaa, joten vesi oli oikeasti todella kylmää.

Yhtäkkiä kuului valtava kiljaisu, joka sai minut katsomaan entistä tarkemmin pihalle.
"KUKA SE OLI??" kuulin Innan huutavan - se oli vedessä! Vaatteet päällä! Tyttörivi nauroi laiturilla kuin kanat orrella, paitsi yksi - violettitukkainen nainen seisoi tyynen rauhallisena mairea ilme kasvoillaan.
"Matilda, miksi!? Nyt mun kaikki vaatteet on märkiä!" Inna ragesi noustessaan laiturille. Nainen oli oikeasti kuin uitettu koira ja lompsi kyllä kiireen vilkkaa kohti saunaa, jolloin minä tajusin erkaantua hieman Luukaksen kyljestä. Saunan ovi kävi ja Inna astui sisään.
"Sä taidatkin istua loppuillan täällä ja kuivatella itseäs", hymähdin ystävällisesti Innalle, jonka huulilta karkaili mutisevia ärräpäitä.
"No näköjään, himputti. Heittäkääs vähän löylyä", nainen pyysi ja alkoi vetämään takkia päältään.
"Ne voidaan tehdä tilaa ja siirtyä muualle, niin saat ne vaattees levälleen, ja kohta noi tytöt tulee kuitenkin rannasta tänne", Luukas selitti viisaana ja lähdin hänen perässään pukuhuoneen puolelle pukemaan.


Kaikesta huolimatta noin puolen tunnin päästä istuttuamme hetken taukotuvassa päätti Inna lähteä mukaan porukan hullulle pitsanostokeikalle. Kaisu oli jo hetki sitten käynyt hakemassa Paun nukkumaan ja toivottanut meille hauskaa iltaa, mutta Erikin, Noran, Innan, Matildan, Ellen, Mellin, Wilman ja Iitun ahtautuessa Erikin pikkuiseen autoon ei tallille jäänyt juuri ketään. Oikeastaan vain minä, Luukas, nurkassa jurottava Veeti ja toisessa nurkassa jurottava Anke. Mä vinkkasin Luukakselle, että kävisi juttelemassa Veetin kanssa, ja itse liittouduin Anken seuraan sohvalle.
"Hallo Anke, wusste du, dass ich Deutsch kann?" kysyin soljuvasti.
"Echt? Nein, das wusste ich gar nicht. Aber wie schön! Hast du das in der Schule gelernt?"
"Ja doch, ich habe schon viele Jahren Deutsch gelernt und bin ein paar mal in Deutschland, eigentlich in Koblenz, gewesen. Deutsch lernen gefällt mir sehr und ich möchte gerne Deutschlehrerin werden."
"Ja echt? Dann kannst du immer mit mir üben", Anke sanoi kohteliaasti. Juttelimme vielä hetken niitä näitä, kunnes Luukas palasi viereeni Veetin lähdettyä ulos.
"Mikä sillä oli?"
"Vissiin jotaan ongelmaa tyttöystävänsä kanssa, en viitsinyt häiritä enempää."
Hymyilin ymmärtäväisesti Luukakselle - kuka parisuhdeongelmaa läpikäyvä haluaisikaan katsella kahden onnellisen eloa.

Kun Ankekin oli lähtenyt kotia kohti, jäimme ihan kahdestaan taukohuoneeseen. Söimme vielä jäljelle jääneitä vappumunkkeja ja pussailimme niin, ettei yksikään sokerimurunen jäänyt suupieleen, haha! Kun pitsaporukkaa ei vaan alkanut kuulua takaisin, mutta meitä väsytti kovin, päätimme valloittaa sohvan. Minä kävin pitkäkseni sohvan selkänojaa vasten ja Luukas tuli viereeni ja ei kulunut aikaakaan, kun olin onnellisesti nukahtanut pellavapäisen pojan kainaloon, oikea käteni hänen ympärilleen hietoutuneena.
"Kauniita unia", ehdin kuulla Luukaksen suputtavan korvaani hyvänyönsuukon saattelemana, kunnes vaivuin unten maailmaan.

Käänsin jälleen auton avainta ja auto hurahti käyntiin. Etupenkillä istui Nora ja takapenkillä Matilda. Olin luvannut heittää hänet kotiin, vaikkei hän ehkä olisi sitä itse halunnut. Mitäs sattui pyörimään tallin nurkalla juuri siihen aikaan kun olimme lähdössä. Nyt tämä istui omana synkkänä itsenään minun ja Noran käydessä läpi loppuillan tapahtumia.
”Jotenkin tosi söpöä se Luukaksen ja Suvin juttu”, Nora puhui.
”Hah, onhan se ihan söpöä. Ja kai ne sopii ihan hyvin yhteen”, myönsin viimein.
”En vieläkään tajuu miten ees luulit että olisin kiinnostunut Luukaksesta ja päinvastoin”, Nora naurahti.
”Shyss”, sihisin. ”Ei puhuta siitä enää.”
Näin taustapeilistä Matildan kääntävän katseensa pois ikkunasta. ”Seuraavasta vasemmalle.”

Hetken kuluttua Matilda oli heitetty kotiinsa ja jatkoimme matkaa minun luokseni. Vaikka Nora ei ollut siihen mitenkään erityisen valmistautunut, löytyi minulta onneksi kotoa hänen hammasharjaansa, pyyhettä ja sun muuta kampetta. Kaarsin autoni parkkiin ja nousimme ylös autosta. Painoin auton ovet lukkoon ja lähdimme tallustamaan kohti kerrostaloasuntoani.

Tuttu avaimen ääni kävi ja astuimme sisälle. Potkimme kengät jalasta ja suunnilleen viskasimme takit väsyneenä eteisen nurkkaan. Nora suuntasi tekemään iltatoimet ja etsin itse sillä välillä tälle jonkun yöpaidan. Kaivoin sokkona varmaan miljoonan mustan t-paitani joukosta jonkun ja viskasin sen sängylle Noraa varten.

Kun olin itsekin valmis käymään nukkumaan, sammutin kämppääni valaisevan valon ja kömmin sänkyyni kyljelleen Noran viereen. Tämä kaivautui kylkeeni ja kiedoin käteni Noran ympärille.
”Hieno paita”, kuiskasin Noran korvaan ja tämä nosti päänsä niin, että näin jopa kasvotkin, enkä mustaa hiuspehkoa.
”Löyty jostain tosta sängyn päältä”, Nora virnuili.
”No kiva, että kelpasi”, hymyilin ja lysähdin sängylle. Painoin pääni tyynyyn ja olin sulkemassa jo silmiäni, kun Nora avasi suunsa naurahtaen:
”Väsyttääks sua muka noin paljon?”
”No kai kun tässä on jo ennen aamukuutta herännyt”, mutisin.
”Voi ressukkaa”, Nora totesi ja suukotti minua kevyesti suulle.
”Ja huomennakin aamutalli.”
Taas suukko.
”Taidanki jäädä sit tänne aamulla nukkumaan”, Nora härnäsi ja haukotteli.
”Taitaa vissiin suaki vähän väsyttää”, vitsailin ja annoin vielä hyvänyön suukon.
”Öitä”, Nora mumisi.