|
|
Post by Kaisu on Apr 9, 2017 21:11:46 GMT 2
✮ Estevalmenukset viimeistä Tie tähtiin -osakilpailua varten Newerran maneesissa ✮Valmennuksiin on kutsuttu kaikki Tie tähtiin -ratsukot! Maksu tulee olla tässä topikissa 22.4. klo 21! Maksuista saa lisäarpoja seuraavanlaisesti: ✮ yli 200 sanan tarina: 1 arpa ✮ yli 500 sanan tarina: 2 arpaa ✮ kuva: 1 arpa Yhdistelmät, esim. tarina ja kuva, 2 kuvaa, kerryttävät pistepottiasi.  Muten ratsusi suhtautui näihin esteisiin? Pau - Touholan Santra, Newerra 1 lisäarpaMelli - Tinyela 2 lisäarpaa✮ Medium 80cmVeeti - Priya Countessa ox, Newerra 2 lisäarpaaElle - Evyn Carno 3 lisäarpaa✮ Hard 100cmJannica - Kaihomieli, Newerra 4 lisäarpaaTervetuloa! Kaikki mahtuvat varmasti mukaan, jaan valkkaryhmiä osiin, jos innokkaita on paljon =) Älä lähetä erillistä ilmottautumisviestiä, pelkkä maksu riittää 8)
|
|
|
|
Post by Jannica on Apr 11, 2017 11:41:01 GMT 2
Hard 100cm klo 16: Jannica & Alli Koottu kollaasi päivän hypyistä   aaltoeste & vesimatto  muuri & kasvit  kasvipuska  aita & ristikko |
|
|
|
Post by Pau on Apr 21, 2017 11:46:32 GMT 2
✮ Easy 60cm
Pau - Touholan Santra, Newerra
Tiistaina iltapäivällä oli erikoisesteitä käsittelevän estevalmennuksen vuoro, sillä sunnuntaina Newerrassa olisi Tie tähtiin -cupin viimeinen esteosakilpailu! Koulupäivän jälkeen ehdin vain haukkaista vähän palasta, kun piti jo kiitää pienemmälle pihatolle poneja moikkaamaan ja Santraa pyydystämään. Ponimus olisi vissiin mielummin jäänyt kavereidensa kanssa tarhaan mussuttamaan heinää, mutta minäpäs nappasin sen kiinni, sujautin vaaleansinisen riimun sen päähän ja köytin sen vetosolmulla pilttuuseen kiinni. Mulla oli harjoja täynnä oleva kankainen kassi mukana, ja laskin sen maahan Santran viereen. Harjailin ponia pitkän aikaa, sillä kevääseen kuuluva muta ja irtoileva talvikarva vaativat vähän tarkemman harjaamisen.
Pian olimme kuitenkin jo matkalla maneesiin, ja koska pikkupihatolta sinne oli vähän matkaakin, ponnistin Santran satulaan jo pihatolla. Ratsastin pihaan, sen poikki, polkua pitkin kentän sivuun ja siitä vielä maneesiin asti. Maneesin ovet olivatkin auki ja ratsastin sisään. Äiti oli kasannut hassuja esteitä maneesiin, ja vielä hassummaksi ne teki se, että esteet oli pakko laskea reilun puolen metrin korkuiseksi. Onneksi Santra on konkari erikoistenkin esteiden parissa, eikä se säikkynyt niitä yhtään alkuverryttelyjen aikana. Kun oli viimein aika hypätä, poni hyppelehti niistä varmoin ottein yli. Ei sitä kiinnostanut muoviset kasvit taikka toisten talloma vesihauta, jossa se oli monet monet kerrat uitellut pikku kavioitaan ennenkin. Omaksi suosikikseni valitsin värikkään sateenkaariesteen, jonka puomina toimi söpö, pinkki sydämin koristeltu lauta. Toivottavasti se nähtäisiin kisoissakin, se on niin söpö!
213 sanaa
|
|
|
|
Post by Veeti on Apr 22, 2017 11:35:40 GMT 2
Veeti ja Primis, Medium
Huokasin syvään noustessani pörhistelevän arabitamman kyytiin. Se puhisi kauheasti uusille erikoisesteille, joita Kaisu oli varta vasten maneesiin raahannut. Varsinkin sateenkaarieste tuotti Priialle suuria ongelmia, eikä se millään suostunut kävellä muutamaa metriä lähemmäs tuota poninsyöjähirviötä. Muljautin silmiäni ja painoin pohkeeni herkkiksen kylkiin.
Primis viskoi päätään minkä kerkesi, enkä voinut olla valittamatta ääneen martingaalin puuttumista.
”Äläs nyt, tiedät kyllä sen rauhoittuvan, kunhan itse rentoutat kätesi. Rauhallisia pidätteitä, muista myödätä”, Kaisu höpötti tuijottaessaan selkä jäykkänä, pää pystyssä edestakas juoksentelevaa tammaa hymyssä suin. Miten tuo nainen oli aina niin positiivinen?
Arabialaiseni oli selkeästi sitä mieltä, että yksi onnistunut kisakerta sai riittää. Se kipitteli niska jäykkänä menemään kuin mikäkin kameli. Yritin välittää sille jonkinmoisen telepatian kautta ajatusta siitä, että meidän koko kouluosuuden sijoitus oli muutamaa pistettä vaille kärjessä, eli finaalissa olisi aivan pakko painaa menemään niin hyvin kuin vain pystyttiin. Estepuolella meidän pitäisi tsempata vielä kahta kauheammin, sillä viime suoritus ei ollut niitä parhaimpia.
Siirtäessäni Prinsessan laukkaan kaikki napsahti paikoilleen. Aavikkohevoseni vaihtoi ulkomuotoa kamelista ehdaksi arabialaiseksi ja pisti kaiken peliin. Kimoutuva tamma harppoi pyörein askelin eteenpäin ilman moitteen sanaa.
”Just noin Veeti, Primis menee ihan superhyvin! Pidä toi, mitä ikinä teetkään!” Kaisu kiljui maneesin keskeltä. Hymyilin salaa itsekseni.
Ensimmäinen lähestyminen kasvien ympäröimälle muurille oli kaikkea muuta kuin tasainen. Muutama tökötököaskel, muutama aivan kauhean suuri harppaus, kiellän-tähän-nyt - pomppu ja pohjasta tapahtunut oravaloikka.
”Ei mikään tyylipuhtain suoritus, mutta yli mentiin”, Kaisu hihitti. Arabian ihmeeni oli tälläkertaa oikea ninjaponi, johon ei kyllä ollut kauheasti vaikuttamista.
Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen Kaisu käski kaikki hyppäämään tuota kauheaa sateenkaariestettä. Ratsastin lujasti eteen, sillä Primis tuntui heti alkuun siltä, ettei olisi todellakaan aikeissa hypätä. Hiki hatussa purin hampaani yhteen ja maiskutin kuin viimeistä päivää. Hetken jo luulin tamman ponnistavan, kunnes se yhtäkkiä tökkäsi ja heitti minut kaulalle roikkumaan. Järkyttyneenä Primis pomppasi pienesti kahdelle jalalla heilauttaen ratsastajan takaisin satulaan, mutta onnistuikin heti perään pukittamaan. Jostain kumman syystä en päässyt maistelemaan maneesin hiekkaa, vaan pysyin kyydissä Primiksen heittäessä takaosakäännöksen poispäin esteeltä.
”Uudelleen vaan, ei se oikeasti pelkää”, Kaisu naurahti. Kieltämättä itseänikin nauratti, vaikkakin olin taas nolannut itseni muiden edessä.
Tällä kertaa neiti Liehu laukkasi esteelle kivan rennosti, mutta yhtäkkiä pomppasikin aivan kauhealla loikalla koko esteen yli, varmaankin askeleen tai kaksi ennen sopivaa ponnistuspaikkaa.
”Hyväää!” Kaisu kikatti. Taputin Priian kaulaa hymyillen. Se menisi yli vaikka mistä, kunhan sille niin sanoisi.
Tälläkertaa vesimatto ei tuottanut kauniille Sessalle ongelmaa, joten meidän ongelmiemme vuoksi ei jouduttu odottelemaan. Ristikkoeste, jonka alla oli pieni portti, oli myöskin tammalle kuin vettä vaan. Niimpä me pääsimmekin hyppäämään puskaestettä, jota aluksi loikittiinkin ilman yläpuomia.
Primis meinasi napata kiellon myöskin tälle esteelle, mutta pienenpieni muistutus esteraipalla tamman lavalle auttoi sen yli puskasta ilman pienintäkään ongelmaa.
”Hyvä tyttö Primis!” kuiskasin tyytyväiselle tammalle samalla kun Kaisu kiinnitti yläpuomia paikoilleen.
Puskaeste ylitettiin toistamiseen, eikä tälläkään kertaa ollut minkäänlaista ongelmaa.
”Kaikki ratsastitte tänään ihan super hyvin! Alkakaapas verkkailla heppanne pois”, Kaisu hehkutti keskeltä maneesia.
Ravailimme rennosti katsomon ohi, kunnes huomasin penkillä istuvan, enkkuhuopaan kääriytyneen tytön.
”Mitäs Ventla?” hymyilin.
”Eipä mitään erikoista, odottelen tässä vaan Pauta. Meidän pitäisi mennä yhdessä hyppäämään kentälle, mutta Kaisu jätti sen kotiin läksyjä tekemään. Saa kuulemma tulla ulos vasta kun on valmis.” tyttö naurahti.
”Jaa jaa, niin vai.” hymähdin ja silitin Primiksen kaulaa.
”Sä ratsastit tosi kauniisti. Kokeile joskus hypätä Bealla!” Ventla ehdotti.
”Jaa, no mikäs siinä”, hymähdin ja jätin ajatuksen muhimaan ilmaan.
|
|
Melli
tuttu kasvo
Tinja & Karkki ♥
Posts: 90 
|
Post by Melli on Apr 22, 2017 18:37:43 GMT 2
Easy 60cm
Melli - Tinyela
Taputin pörröisen ponin kaulaa noustessani sen selkään. Se tuijotteli taas vaihteeksi “uusia” erikoisesteitä, mitä Kaisu oli taas rakentanut maneesiin estevalmennusta varten. Oikeastihan esteet olivat melkein samoja kun edellisissäkin valmennuksissa, mutta ne olivat vain vähän muuttuneet ja vaihtaneet paikkoja. Puomit kiiltelivät kauniisti, ne oli maalattu uudestaan viikonlopun Tie tähtiin -osakilpailuja varten, jotka pidettäisiin tällä kertaa tällä Newerrassa. Kaisu piti meille taas valmennuksen, koska olisihan se kiva menestyä hyvin kotikisoissa!
Säädettyäni jalustimet sopiviksi painoin pohkeet ponin kylkiin, joka lähti tyytyväisenä tepastelemaan reipasta käyntiä ympäri maneesia. Se käveli korvat hörössä uraa pitkin eteenpäin samalla pärskien. Hetken käveltyämme vapain ohjin otin ne paremmin tuntumalle ja nostin ravin. Tein paljon ravi-käynti-ravi siirtymisiä ja voltteja herätellesseni ponia hyppäämistä varten. Tein siirtymisiä myös askellajin sisällä. Laukannostoissa pieni tamma innostui hurjasti ja heitti joka nostossa pukin nauraessani sen innokkuudelle. Muutaman noston jälkeen se kuitenkin jo rauhoittui ja malttoi nostaa laukan ilman pukitteluja.
Verryttelyjen jälkeen aloitimme hyppäämisen. Ensimmäisenä oli vuorossa sininen aaltolankkueste, jossa oli alla pieni vesimatto pelokkeena. Ensimmäisessä lähestymisessä Tinja jäi jo kauas pomppimaan emmekä päässeet lähellekään estettä. Toisella yrityksellä pääsimme sentään esteestä yli, mutta Tinja teki melkoisen kenguruloikan aivan esteen juuresta ja lensin ponin kaulalle, mutta en onneksi tippunut. Seuraavalla kerralla Tinja hyppäsikin jo esteen yli aivan kuin mitään ongelmaa ei olisi ollutkaan. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen siirsin ponin käyntiin ja odottelimme, että muutkin valmennukseen osallistuvat ratsukot pääsisivät esteestä ylitse.
Seuraavana esteenä oli punainen muuri, jonka vieressä oli pelokkeena vihreät kasvit. Onneksi ne olivat muovia, jotta Tinja ei yrittäisi syödä niitä. Muurista pääsimme ylitse heti ensimmäisellä kerralla, ja hyppäsimme sen vielä pari kertaa uudestaan. Sen jälkeen pienen tauon jälkeen hyppäsimme pari kertaa ristikon, jonka alla oli aita ja sekin meni hienosti! Myös kasvipuskaeste meni kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä ja oli niiiin ylpä pikku Tinjasta kunnes tuli viimeisen esteen vuoro.
Viimeisenä esteenä oli kauhistuttava sydänlautapysty, jossa oli sateenkaarikoristeita, ja sepäs vasta järkyttikin Tinjaa. Pieni poniparka alkoi puhista niin kovaa, että se kuului maneesin toiseen päähän asti ja sen sydän hakkasi niin kovaa, että tunsin sen jaloissani satulan läpi. Rapsuttelin ponia ja puhelin sille hiljaa rauhoitellessani sitä, mutta se ei tepsinyt, poni oli aivan yhtä järkyttynyt kuin alussakin. Poni ei millään rauhoittunut, joten teimme niin, että muut hyppäisivät esteen ensiksi ja me viimeiseksi. Meiltä otettaisin ensin sateenkaarikoristeet pois ja laskettaisiin este matalaksi ja sitten kun se menee hyvin, esteestä tehtäisiin taas samanlainen kuin aluksi.
Muiden hypättyä este onnistuneesti pienten mutkien kautta este laskettiin noin 30 senttimetrin korkeuteen ja siitä otettiin sateenkaarikoristeet pois niin, että jäljellä oli vain valkoiset estetolpat ja vaaleanpunainen lauta, jossa oli koristeena rivi punaisia sydämiä. Lähestyimme estettä ensin ravissa ja Tinja meinasi kieltäytyä silloinkin, mutta viime tipassa sain sen hyppäämään kun painoin pohkeeni tiiviimmin ponin kylkiin kiinni. Hyppäsimme esteen vielä toisen kerran ravissa ja sitten ylitimme sen pari kertaa laukasta. Onnistuneiden hyppyjen jälkeen este nostettiin takaisin alkuperäiseen korkeuteensa ja sateenkaarikoristeet laitettiin takaisin paikalleen. Kannustin ponia hurjasti ja se hyppäsi esteen heti kuin mitään ongelmaa ei olisi ollutkaan ja kyllä olin ylpeä ponista! Tulimme sen vielä pari kertaa uudestaan ja sitten aloimme loppuverkkaamaan, oli hyvä lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Takaisin pihattoon palasi tyytyväinen tyttö ratsuineen.
510 sanaa
|
|
|
|
Post by Elle on Apr 22, 2017 18:40:03 GMT 2
Karkki piti hyvin dramaattisia pärinä-ääniä ja koko tamma tuntui nousevan allani ainakin kymmenen senttiä. Juttelin ponille rauhallisella äänellä ja käskin tamman eteenpäin. Kävelimme muutamat ympyrät rauhaksiin, jonka jälkeen siirryimme raviin ja aloin keventää rauhallisesti ravin tahdissa. Karkki alkoi vähitellen taas rentoutua ja rauhoittua, eikä enään singonnut taivaisiin jokaisesta pienestä äänestä.
Ennen Karkin myyntiä sen pitäisi saada vielä paljon lisää rutiinia esteilläkin. Koulukiemurat ja maastoilu sujui jo kerrassaan loistavasti, vaikka välillä edelleen Karkilla tuntui hieman keittävän yli. Hieman hirvitti kun maneesi oli täynnä erikoisesteitä, mutta eipä Karkki niitä tuntunut pahemmin ainakaan vielä kyttäävän.
Verkattuamme ravissa muutamilla puomeilla ja kavaleteilla, otin alkuun Karkin kanssa muutamat rentouttavat ympyrät laukkaa, joilla varmistin että tamma on kuulolla. Aloitimme hyppäämisen hieman matalimmilla esteillä ja sain ottaa Karkin kanssa alkuun kaikki hypyt yksittäisinä. Ensimmäisenä ylitimme ristikon, jonka alapuolella on aita. Karkki ei epäröinyt hetkeäkään, vaan kaahasi esteestä yli ja otti valtavan loikan. Esteen jälkeen tamma heitti rajusti pukkeja kuin mikäkin rodeoponi, mutta vihdoin sain tamman pysähtymään. Ravasimme taas pari ympyrää, jonka jälkeen yritimme uudelleen. Tällä kertaa onnistuin pitämään kontrollin paremmin lähestymisessä ja olin hereillä esteen jälkeen, eikä Karkki päässyt yllättämään minua.
Muutkin esteet ylittyivät hyvin, eikä Karkki enään pelleillyt niin paljon. Muiden hypätessä tamma yritti hieman hyppiä pystyyn, mutta kun pyysin sen vain kävelemään aktiivisesti esteiden välissä, ei ongelmia ollut. Vihdoin tuli meidän vuoro ottaa ensimmäinen rata täysikorkeana. Karkki kävi jo alkuun todella kuumana, mutta kuunteli ainakin toistaiseksi hyvin apujani. Ensimmäinen este ylittyi hyvin ja osuimme hyvään paikkaan, toiselle esteelle Karkki pääsi hieman kiihdyttämään ja onnistui ottamaan pukin esteen jälkeen. Otimme ylimääräisen ympyrän jossa palautin kontrollin ja onnistuimme jatkamaan radan loppuun. Karkissa on kyllä esteponinkin lahjoja, mutta se ei todellakaan ole aloittelijan ratsu.
Muutamien toistojen jälkeen päätin lopettaa valmennuksen hieman etuajassa, kun Karkki suoritti viimeiset radat todella hyvin ilman turhaa sähellystä tai pomppimista. Loppuverryttelin Karkin pidemmällä ohjalla ravaillen ja tamma pärski tyytyväisenä. Pitäisi ottaa viikkokalenteriimme mukaan pienet esteetkin, että Karkki saisi tässäkin touhussa rutiinia. Muutaman päivän päästä olisi kilpailutkin, joilta odotan lähinnä vain puhdasta rataa ja hyvää kokemusta.
(331 sanaa) |
|
