|
|
Post by Kaisu on Mar 22, 2017 20:44:44 GMT 2
✮ Estevalmenukset Tie tähtiin -osakilpailua 2.4. varten Newerran maneesissa ✮Valmennuksiin on kutsuttu kaikki Tie tähtiin -ratsukot! Maksu tulee olla tässä topikissa 1.4. klo 21! Maksuista saa lisäarpoja seuraavanlaisesti: ✮ yli 200 sanan tarina: 1 arpa ✮ yli 500 sanan tarina: 2 arpaa ✮ kuva: 1 arpa Yhdistelmät, esim. tarina ja kuva, 2 kuvaa, kerryttävät pistepottiasi. Tänään keskitytään kaarevilla urilla ratsastamiseen. Alkuun työskennellään ravissa, ja aletaan tekemään pieniä voltteja sivujen keskelle ratsastamalla esteen vierestä. Volteilla esteinä ovat kaksi kavalettia, matala ristikko ja pieni okseri. Siirrytään hyppäämään niitä ravissa volteilla. Kun se sujuu kaikilta, nostetaan laukka, ja jatketaan tehtävää. Tärkeää on pitää laukkaa yllä, vaikka vauhti volteilla hidastuu. Vaihdetaan suunta ja siirrytään pääty-ympyröille hyppäämään kahta pystyä, jotka ovat aluksi 20cm valmennuksen tasoa matalammat. Keskitytään huolelliseen lähestymiseen ja tarkkuuteen. Lopuksi tehdään mahdollisimman jyrkkiä ja täyskäännöstä muistuttavia lähestymisiä esteille ratsukoiden tason mukaan ja nostetaan estekorkeutta. Erilaisia yhdistelmiä ja sarjoja saa harjoitella vapaasti! Loppuun huolellinen verkka ja pitkät käynnit =) ✮ Easy 60cm klo 10Melli - Tinyela 1 lisäarpaPau - Touholan Santra, Newerra 2 lisäarpaa✮ Medium 80cm klo 13Mette - 21 Haircolors 2 lisäarpaaHeidi - Moonglitter 1 lisäarpaMilja - Feuerhof Ramino 2 lisäarpaa✮ Hard 100cm klo 16Jannica - Kaihomieli 1 lisäarpaJesse Aro - ML Hustler, Vaahterapolku 2 lisäarpaaTervetuloa! Kaikki mahtuvat varmasti mukaan, jaan valkkaryhmiä osiin, jos innokkaita on paljon =) Älä lähetä erillistä ilmottautumisviestiä, pelkkä maksu riittää 8)
|
|
|
|
Post by Mette13589 on Mar 25, 2017 11:41:07 GMT 2
Medium 80cm
Mette - 21 Haircolors (http://honeyhillfarm.esy.es/alva.php)
Olimme Alvan kanssa osallistuneet Newerran puomi- ja kavalettivalmennukseen, ja nyt seuraavaksi vuorossa olisivat ihan esteet. Pakkasin hevoseni, jolla oli tavallista huonompi päivä, autoon ja ajelimme Newerran tiluksille. Varustin kiljahtelevaa tammaani ja ohikulkijat ihmettelivät varmasti kärttyistä hevosta ja huutavaa omistajaa. Alvan lampaankarvainen satulavyö oli joutunut pesuun ja varakappale oli ollut toisella hevosella käytössä ja nyt totaalisen hukkateillä. Niinpä oli aivan senttien päässä, etten saanut kaviosta, kun kiristin tamman satulavyön ja talutin luimistelevan mustani maneesiin. Yritin nousta selkään useamman kerran, mutta Alva karkasi altani aina sen verran että se vaikutti mahdottomalta. Lopulta hyppäsin selkään melkein vauhdista, mutta pääsinpäs. Muut ratsukot katsoivat meitä hieman kummissaan, mutta päätin olla nyt välittämättä muista ja keskittyä vain omaan tekemiseeni.
Kaisu saapui maneesiin ja pyysi meidät raviin ja tekemään paljon voltteja ja ympyröitä, vähintään yhden joka sivulle. Tänään tarkoituksemme olisi ratsastaa kaarevilla urilla ja myös hypätä kaarevilla urilla. Kun olimme ravailleet hevoset notkeiksi, aloimme hypätä ympyröillä olevia kavaletteja, ristikkoa ja pikkuruista okseria ravissa. Alva olisi mielellään nostanut laukan ennen okseria, mutta himmasin tammaa ja se näytti niin närkästyneeltä, että olin kiitollinen, että olin sen hampaiden ulottumattomissa. Yhdellä kierroksella tamma nosti laukan itsenäisesti ja kun jarrutin sen takaisin raviin, pisti se jarrut lukkoon kokonaan ennen estettä. Kaisu patisti meidät rauhalliseen raviin ja minun olisi mieli kysyä uljaalta ratsultani, että mikähän häntä mahtoi vaivata? Että huhuu, kuuleeko kukaan?
Jossain vaiheessa saimme luvan nostaa laukan ja tehdä samaa tehtävää laukassa. Kaisu muistutti pitämään laukan yllä, vaikka vauhti hidastuisi pienillä volteilla. Itse ajattelin vain mielessäni, että toivottavasti saan jarruteltua Alvaa riittävästi, jottei se ryysi esteeltä toiselle. Alkuun tehtävä sujui mieltäkin hyvin, mutta kun aloin säätämään Alvan laukkaa hieman rauhallisemmaksi, jotta pysyisimme sopivasti volteilla, päätti rakas tammani aloittaa rodeon. Tammalta lensi peräpää siihen malliin, että istuin satulan etukaaren edessä kun sain hevoseni jälleen neljälle jalalle maan kamaralle. Kaisu kysyi, etteihän vain sattunut mitään ja minä keräilin murentunutta itsevarmuuttani. Kaisu varmisti vielä, että haluammehan jatka valmennuksen loppuun ja tietenkin halusimme. Alvalle ei saisi antaa senttiäkään periksi tai tällainen sikailu jatkuisi jokapäiväisenä.
Siirryimme seuraavaan tehtävään, joka oli hypätä pääty-ympyröillä pystyjä, jotka olivat alkuun 60cm korkuisia. Lähestymiset oli tarkoitus tehdä tarkasti ja huolellisesti, mikä meiltä Alvan kanssa onneksi onnistui. Pikkuhiljaa estekorkeus nousi ja kun annoin Alvan hoitaa oman hommansa rauhassa, enkä yrittänyt enää liiaksi jarrutella sitä, alkoi meidänkin yhteinen sävelemme löytyä. Oli ihana vain nauttia kyydistä, Alvan hoitaessa hyppäämisen parhaansa mukaan. Kun kaikki olivat ylittäneet pystyt onnistuneesti, saimme vapaat kädet hyödyntää kentän esteitä. Tarkoituksena oli tehdä jyrkkiä ja täyskäännöstä muistuttavia lähestymisiä. Me Alvan kanssa tykkäämme haasteista, ja hyppäsimme kentän pituushalkaisijalla olevat kaksi pystyä ja kaksi kavalettia järjestyksessä. Teimme tiukat käännökset, jotka onnistuivat hyvin, kun Alva tajusi mikä on homman nimi. Ensimmäinen käännös meni hieman pitkäksi, joten emme päässeet aivan esteen keskelle, mutta tammani hoiti hommansa hienosti. Kiitin Alvaa kovasti ja siirryimme pikkuhiljaa raviin.
Valmennuksemme sujui loppujen lopuksi oikein hyvin ja Alvakin rentoutui kun vain pääsi tositoimiin. Alkuvalkan riekkumiset eivät kuitenkaan olleet hyvästä, ja toivoin todella, että sitten kisoissa Alva olisi vähän paremmalla päällä kuin tässä valmennuksessa. Kiitimme Kaisua valmennuksesta ja jäimme tekemään loppukäyntejä itsenäisesti, alkuun hevosen selästä ja lopuksi kävelin vielä muutaman kierroksen Alvan vieressä.
Kiitos!
|
|
|
|
Post by Jannica on Mar 25, 2017 16:43:50 GMT 2
Hard: Jannica - Alli
Aamu oli ollut vähän kiireinen, joten onneksi meidän valmennus ei ollut heti ekojen joukosta. Pääsin parahiksi paikalle Newerraan, kun edellisen ryhmän valmennuksesta oli kulunut arviolta puolet. Tervehdin ratsastajia tallissa ja hain Allin sisään. Tarkastettuani sen laitoin tammalle harjattuani varusteet ja suojat ja sitten olikin kiireen vilkkaa aika suunnata maneesille, turvaliivikin meinasi siinä hötäkässä unohtua! Onneksi avulias tyttö toi sen minulle puoliväliin matkaa. Päästyämme kaartoon nousin selkään, kiristin vyön ja lähdimme sitten uran sisäpuolelle kävelemään toisten vielä ravaillessa loppuravejaan. Silmäilin esteitä kävellessämme, ilmeisimmin tänään treenattaisiin kaarevia uria. Se olikin hyvä, koska Alli ei ollut edellisessä valmennuksessa oikein taipunut kunnolla. Alkukäynnit otettuamme aloimme tehdä voltteja ravissa pitkien sivujen keskelle ja esteiden ympäri. Ensin volteilla oli puomit, mutta vähitellen Kaisu nosti ne kavaleteiksi sekä pieniksi esteiksi, joita tulimme ravilla. Tehtävä sujui Allin kanssa muutoin hyvin, mutta yhdellä kerralla se hieman arvioi etäisyyden väärin esteelle ja otti valtaisan loikan, jolloin nojauduin liiaksi eteen. Ei se onneksi hirveästi tammaa haitannut ja sen jälkeen harjoitus meni taas monella kierroksella hienosti.
Allin kanssa oli haasteellista pitää laukkaa yllä varsinkin puomi- ja kavalettitehtävissä, mutta pikkuhiljaa kun tamma lämpeni laukasta tuli pyörivämpi ja tehtävä onnistui heti paremmin, kun ei tarvinnut keskittää enää omaa energiaansa laukan ylläpitoon. Seuraavaksi Kaisu jakoi meidät kahdelle pääty-ympyrälle, joissa hyppäsimme noin 80-senttistä pystyä peräkkäin. Saimme ensin treenailla omassa rauhassa ja sitten Kaisu tuli katsomaan meidän työskentelyämme. Hän kehui, että meillä sujui todella hienosti! Siinähän ihan punastui, mutta silti hommat tietenkin jatkuivat. Lähestymisen kanssa sai olla jo toki tarkkana tämän kokoisilla esteillä, mutta kokenut tamma selvitti ne vielä helposti. Lopuksi teimme vielä jyrkempiä uusintateitä esteille ja nostettiin estekorkeus sinne metriin. Muutamalle vähän kostautui esteiden nostaminen, kun he tekivät liiankin uhkarohkeat tiet ja ratsu ei huomannut estettä ajoissa ajautuen ohi taikka kieltäen. Huolellisella lähestymisellä meidän yhteistyö kuitenkin sujui kivasti Allin kanssa ja tamma tuntui olevan tyytyväinen päästessään esteille. Tamma alkoi kuitenkin jo väsyä, joten ravailin sen kanssa jo voltteja tehden muiden vielä hieman hypätessä valitsemiaan esteitä. Sitä paitsi oli hyvä lopettaa silloin kun kaikki meni hyvin. Lopulta vapautin ohjat ja annoin Allin kävellä pitkällä ohjalla reilusti yli vartin. Sitten tulimme kaartoon ja lähdin hoitamaan Allia pesukarsinaan hieman ennen muita.
(352s)
|
|
|
|
Post by Jesse on Mar 26, 2017 11:55:45 GMT 2
Hard 100cm
Jesse Aro - ML Hustler (http://vaahterapolku.altervista.org/y/husu.html ), Vaahterapolku
"Perillä ollaan", mutisin lähinnä itselleni, kun parkkeerasin hevoskuljetusauton Newerran parkkipaikalle Innan ohjeiden mukaisesti. Aurinko paistoi lämpimästi ja ilmassa todellakin oli jo kevään tuntua. Kämppäkaverini Inna oli tullut kyydissäni Newerraan moikkaamaan omaa hevostaan, Pusua.
"Nähdään sitten, kun sun valmennus on ohi", Inna huikkasi ja lähti pomppasi vieteriukon tavoin ulos autosta.
Nousin ulos autosta ja katselin hetken ympärilleni. En ollut aikaisemmin käynytkään Newerrassa ja näin ensisilmäyksellä paikka vaikutti oikein viihtyisältä pieneltä maalaistallilta. Myös Inna oli muistanut paikkaa kehua meille muille Vaahterapolun talossa majaansa pitäville.
Kävelin trailerin taa ja laskin lastaussillan, jotta saisin matkakaverini ulos trailerista. Husu hörähti pehmeästi minut nähdessään ja innokkaasti tuli ulos trailerin hämystä lämpimään kevät ilmaan.
Ori päästi pitkän ja kimeän hirnahduksen. Viereisissä tarhoissa olevat hevoset vastasivat hevosen huutoon, mikä sai Husun vain innostumaan.
"Ooppa hiljaa jo", nurisin hirnuvalle hevoselle. "Eiköhän tuo ole jo kaikille selväksi tullut, että olet saapunut paikalle."
Maneesissa meitä vastassa oli muutama jo tutuksi käynyt kasvo näistä Tähtikisoista. Kiristin Husun satulavyön ja nousin orin selkään. Husu lähti välittömästi liikkeelle ennen kuin ehdin edes takapuoltani satulaan iskettyä, joten hetken jo pelkäsin luiskahtavani alas. Sain kuitenkin pidettyä tasapainoni enkä lähtenyt heti maistelemaan maneesin pohjaa.
"Nyt sitten muistat käyttäytyä..." mutisin orille, joka pörhisteli tuttuun tapaan muille valmennettaville hevosille.
Kuin ihmeen kaupalla Husu jätti suurimmat pöllöilyt vähemmäksi ja malttoi kuunnella ohjeitani heti alusta asti. Ravasimme pitkin kaviouraa tehden voltteja valmentajan ohjeiden mukaisesti. Aluksi ratsastettiin reippaasti esteiden ohi vaikkakin Husu luuli pääsevänsä heti hyppäämään.
Lopulta valmentaja käski hypätä volteilla olevat miniesteet ravissa ja siitäkös Husu innostui. Matalien esteiden yli hypättiin valtavalla loikalla, joka kirvoitti muutamalta hyvät naurut.
"Vähempikin riittäisi", naureskelin orille.
Vielä laukassa sama homma, jonka jälkeen lähdettiin hyppäämään pääty-ympyröillä olevia esteitä.
Tiukat kurvit meinasivat hieman tuottaa minulle ja Husulle ongelmia, mutta kun oikeanlainen tahti ja lähestymistekniikka löytyi, ori suoritui esteistä leikittä.
Kyllähän Husu hommat osasi, kunhan vain malttoi keskittyä. Tänään ilmeisesti oli hyvä päivä, kun ei pahemmin häseltänyt menemään. Ja hyvä niin... Ehkä mä en ihan tappiofiiliksillä estekisoihin orin kanssa lähtisi.
Varmaan orin käyttäytymiseen vaikutti myös se, että olimme nyt huomattavasti ahkerammin treenanneet kuin normaalisti. Hävettää myöntää, ettei se itsenäinen treenaus kotikentällä niin maistunut ja helposti sitä luisti tehtävistä, jonka myötä meidän yhteistyökään ei aina niin nappiin mennyt. Ja sen myötä myös kisatkin menivät aikalailla päin sitä ittiään...
Lopuksi saimme itse päättää, millaisessa järjestyksessä esteitä menisimme ja Husun kanssa rataan sisällytettiin ongelmakohtiamme, jotta varmasti saisimme niitäkin harjoiteltua. Valmentaja antoi hyviä neuvoja tulevaisuutta varten ja painoin ohjeet visusti päänuppiini muistiin. Eiköhän me tästä suosta vielä Husun kanssa nousta.
Odotukset estekisoja varten ei hirveän korkealla olleet, mutta kunhan ei ihan tuloslistan häntäpäässä oltaisi, niin olisin oikein tyytyväinen. Ei me muutenkaan näihin kisoihin mitallinkuvat silmissä lähdetty, mutta kyllähän se menestyminen aina mielialaa nosti...
Valmennuksen jälkeen olin tyytyväinen. Taluttelin Husua kaikessa rauhassa pitkin tallipihaa, ennen kuin nakkasin sille kuljetusvarusteet niskaan ja sulloin orin traileriin. Täytin sen heinäverkon ja paukautin sitten luukut kiinni.
"Minnehän se Inna on jäänyt..." mietiskelin autoon noustessani ja kurkin ikkunan läpi nähdäkseni, joko se armas kämppäkaverini suvaitsisi paikalle saapua.
Koska naista ei alkanut näkymään, lähdin etsimään tätä tallista. Samalla saisin vähän "vakoilla", minkälaista täällä Newerrassa oikein olikaan.
Inna löytyi hetken hiiviskelyn jälkeen Pusunsa luota.
"Lähdetäänkö?" kysäisin naiselta, joka oli uppoutunut hevoselle lässyttämiseen.
"Oho! Mä ihan unohdin ajan kulun. Lähdetään vain."
(530 sanaa)
|
|
|
|
Post by Heidi on Mar 28, 2017 15:56:22 GMT 2
Medium, Heidi - Moonglitter (215 sanaa)
Uraa kiersivät jo muut ratsukot, mutta kerkesin hyvin mukaan, vaikka hieman myöhästyinkin. Säätelin jalustimet alkukäyntien aikana, sillä Rontti tuntui olevan tänään horroksessa. Herättelin sitä koomastaan ympyröitä kääntelemällä päätyihin.
"Otetaas heti ravia niin saadaan ratsut valveille tähän päivään", Kaisu totetsi ja keräsimme ohjat, samantien raviin siirtyen. Orii laahusti liikkeissään mutta virkistyi yllättävän pian, kun pyöritimme pienempiä ja välillä vähän isompia ympyröitä esteiden ympäri. Viimeistään silloin kirjava poni on hereillä, kun Kaisu käskee meidän hypätä ravissa ristikko ympyrällä. Rontti kiihdytti miltei laukkaan ja hyppäsi pienen esteen hurjalla ilmavaralla. Muutaman toiston ja laukannoston jälkeen poni kuitenkin osasi hillitä jo menohalunsa, esteiden ollessa niin hirveän matalia.
Pääty-ympyröillä olevat esteet saivat nyt vuoronsa tulla hypätyksi. Ne olivat tasoamme matalemmat alkuun, jotta kiinnittäisimme ennemmin huomioita hyvään tiehen ja suoraan lähestymiseen, kun puhtaaseen ja suureen hyppyyn. Rontti laukkasi yllättävän rennosti ja oli helppo käänneltävä, joten saimme hyvät lähestymiset jokaiselle esteelle. Muutamaan kertaan laukkaa piti kuitenkin säädellä sopivaksi, sillä askeleet eivät ihan riittäneet estettä lähestyttäessä.
Jottei tehtävät menisivät liian helpoksi, käski Kaisu meidän loppuun käännellä vielä jyrkkiä ja uusintateitä muistuttavia teitä kohti esteitä. Rontin menohalut heräsivät taas eloon korkeuden noustessa kilpailutasolle, eikä se aikonutkaan hipaista puomeja, vaikka tiet olivat välillä huolittelemattomia. Kirjava poni oli kuitenkin harvinaisen näppärä kääntymään ja yllätti kerta toisensa jälkeen hyvällä hyppytyylillään.
Verryttelin loppuun Rontin hyvin, pitkästi ravaillen ja kävellen.
|
|
|
|
|
|
Post by milja on Mar 31, 2017 16:37:51 GMT 2
→ medium 80cm
Milja - Feuerhof Ramino ( ylakokko.wixsite.com/ylakokko/ramino )
Tänään olimme toista kertaa Newerrassa treenaamassa Tie tähtiin -kilpailua varten. Puoliverinen allani tuntui normaaliin tapaansa innokkaalta, etenkin kun tänään maneesissa oli edelliseen kertaan verrattuna enemmän tolppia ja puomeja. Kuuntelin alkukäyntien aikana opettajan selostusta päivän teemasta, joka oli esteiden ratsastusta kaarevilla urilla. Se oli mulle ja Minolle ihan hyvä aihe treenata, sillä usein meidän hurjastellessa saattoi puomi jos toinenkin tipahtaa vauhdin kertyessä liian suureksi. Kun Kaisu sai puhutta loppuun, keräsimme ohjat ja aloitimme työskentelyn. Mino käänteli korviaan tiuhaan tahtiin ja korahteli muutamaan otteeseen energisen oloisena.
Siirryimme kevyeeseen raviin, missä herralla tänään heti alusta alkaen vauhtia riitti. Opettaja muistutti mua olemaan ryhdikkäänä ja käsi kannettuna, enkä saanut Minon juosta omia menojaan. Kun kaikilla oli paketti suurinpiirtein kasassa, lähdimme ratsastamaan pieniä voltteja sivujen keskelle, kuitenkin esteitä väistellen. Ratsuni oli ensin vähän jäykkä eikä meinannut lähteä edes asettumaan, mutta lopulta vähän pehmentyi ja kuunteli sisäpohjettakin paremmin. Teimme volteilla asettelua molempiin suuntiin, kunnes aloimme tekemään voltteja samalla matalia esteitä hypäten. Maneesiin oli kyhätty okseri, ristikko ja kaksi kavalettia. Tämä sujui meiltä vielä kohtalaisen hyvin, mitä nyt Mino olisi jokaisen hypyn jälkeen tarjonnut mulle laukkaa. Välillä voltti myös paisui turhan isoksi, jolloin hyppy lähti vinosti ja kummallisesti.
Lähdimme nostamaan laukkaa, ja jatkoimme saman tehtävän parissa. Laukassa koko paketti meinasi levitä, olihan rautiaalla suhteellisen iso laukka. Jouduin siis yrittää koota askelta, mikä ei mitään meidän vahvinta alaa ollut. Saimme me kuitenkin myös hyviä hyppyjä, kunhan muistin jatkuvasti ratsastaa enkä päästänyt Minoa liian helpolla. Kaisu käski kaikkien pitää samaa tempoa koko ajan yllä, vaikka joutuisikin kokoamaan tai volteilla joutuisi ottamaan tempoa takaisin hetkeksi. Alkuhakemisen jälkeen alkoi tämäkin tehtävä sujua, vaikka avuista sainkin olla tosi tarkka.
Vaihdoimme suunnan ja lähdimme ratsastamaan pääty-ympyröille. Niiden aikana hypättiin pysty, joka oli aluksi vain 20 senttimetrisiä. Mino otti kuitenkin joka ikinen kerta suuuren loikan yliliioitelen, jopa niin että mun oli välillä hankalaa arvioida mistä se tällä kertaa hyppyyn lähtisi. Pienillä pidätteillä sain ponnistuspaikan kuitenkin kunnollisemmaksi. Pikku hiljaa esteen korkeus nousi ja samalla meidän keskittyminen ratsukkona parani. Saatin aika hyviä ponnistukohtia ja hyppyjä, joissa olin kivasti mukana. Viimeisenä valmennuksen tehtävän oli ratsastaa mahdollisimman tiukkoja ja jyrkkiä lähestymisiä esteille. Nämähän me vauhdin puolesta Minon kanssa händlättiin, mutta saatiin moitteita että voisimme olla tarkempia lähestymisessä. Aina se ei kuitenkaan onnistunut, joka kostautui pudotuksena. Välillä esteitä korotettiin, mikä sai Minoon ehkä vielä äsköistä enemmän potkua. Se alkoi kivasti käyttämään myös takajalkojaan hypyissä, jolloin niitä puomejakaan ei enää niin paljoa tullut. Minut se kyllä meinasi muutamaan otteeseen vetäistä kaulalle roikkumaan, kun hyppäsi yllättävän vahvalla loikalla esteiden yli.
Kun kaikki olivat saaneet kokeilla tiukkoja lähestymisiä tasollaa, lähdimme loppuverkkaamaan. Mino oli kaiken kaikkiaan ollut tänään mukava ratsastaa, vaikka lopussa meinasi olla vähän vahva suustaan. Kieltoja ei myöskään tullut yhtään, ja pudotuksia vain muutamia satunnaisia, kun unohdin ratsastaa tarkasti. Pitäisi aina muistaa vaatia Minolta, tai sujahtelisimme vain mistä sattuu esteiden yli. Uskon kuitenkin, että tästä tunnista oli ainakin meidän osalta hyötyä tulevaa estekisaa ajatellen.
Loppuverkassa tein pientä asettelua ja taivuttelua, sekä loppuun uskalsin pidentää ohjaa vähän. Ruuna lähtikin mieluusti venyttämään kaulaansa alaspäin ja pärskähti muutamaan otteeseen. Hölkkäilyn jälkeen istun satulaan ja hidastin Minon käyntiin, antaen lopullisesti pitkät ohjat.
( sanoja 507 )
|
|
|
|
Post by Pau on Mar 31, 2017 23:35:57 GMT 2
easy 60cm: Pau & Touholan Santra, Newerra Pari rentoa piirrosta tälläkertaa (:
|
|
