Viksun päiväkirja

19.01.2022 Vuoden alku

Minun ja Viksun vuosi 2022 on lähtenyt käyntiin kilpailuilla. Pari vuotta meillä oli kilpailutaukoa, annoin Viksun kasvaa rauhasssa, kun sillä ei tuntunut olevan lainkaan motivaatiota "kunnolliseen" treeniin. Me siis vain maastoilimme, menin ilman satulaa, hyppäsin omaksi ilokseni ja treenasin sitten Cobaltin kanssa. Cobaltin kanssa olenkin kilpaillut jonkin verran kouluratsastuksessa, jonka lisäksi pääsin itselleni uutena kokemuksena esittämään sen kantakirjaustilaisuudessa 2020. 

Syksyllä aloimme taas löytää Viksun kanssa yhteistä säveltä treeneihin ja heti vuodenvaihteen jälkeen pääsimmekin ensimmäisiin kisoihimme 08.01.2022 Vaahterapolkuun. Kisat olivat meille hyvää treeniä, vaikka suurta menestystä ei saatukkaan. Menimme Helppo B -radan, josta saimme reilut 61%. Ei siis mikään menestystarina, mutta loistavaa treeniä. Viksu käyttäytyi todella asiallisesti ja pari pikkutyttöä katsoikin hämillään, kun kuljin kisapaikalla Viksu toisessa ja Cobalt toisessa kädessäni. Hurjat oripoikani olivat lauhkeita lampaita. 

Toiset kisat meillä oli 15.01.2022 Sysälässä, jossa starttasimmekin sekä Helppo B -koululuokan, että helpon 40cm esteluokan. Sysälässä Viksu oli suorastaan liekeissä. Se keskittyi satasella tekemiseen ja suoritti varmaan paremmin kuin koskaan vieraassa paikassa. Voitimme oman koululuokkamme, vaikka meitä vastaan oli kisaamassa ihan isojakin hevosia. Hyvä etten alkanut parkumaan palkintojenjaossa, niin hyvältä se tuntui. Esteluokkakin meni nappiin ja sijoituimme toiseksi (osallistujiahan oli se hurjat 3). Lähdimme vuoden toisista kisoistamme siis kahden ruusukkeen kera kotiin (+ Cobaltin ruusuke Helppo A -luokasta). 

Kisojen jälkeen Viksu on saanut nyt olla vähän kevyemmällä, mutta itse olen innoissani metsästämässä seuraavia kilpailuita. Nyt pitää olla tarkkana, että en ala treenaamaan liikoja, jotta tekeminen pysyy viikinkiponille mielekkäänä. Olen Viksun ja Cobaltin lisäksi päässyt jonkin verran ratsastamaan Ellen opetuskäytössä olevia hevosia. Niistä erityisesti mieleeni on ollut siro arabitamma Lissu, jota olen päässyt totuttamaan esteratsastuksen ihmeelliseen maailmaan. Lissulla on hurjan hyvä työskentelymotivaatio.