|
|
Post by Elle on Feb 26, 2021 16:58:47 GMT 2
Luminous Queen Insomnia
morganinhevonen, tamma om. Elle - hoitaja otetaan
|
|
|
|
Post by Elle on Feb 26, 2021 16:59:23 GMT 2
Historiaa - kirjoittanut Pölhö
Kaunis kullanvärinen tammavarsa putkahti maailmaan juuri ennen joulua. Hevoslapsi oli odotettu, olivathan sen vanhemmat toki menestyneitä saddle seat-ratsuja, kantakirjatuomarienkin mieleisiä hevosia. Silloin vielä Goldieksi kutsutun tamman selvänä uravalintana oli siis luonnollisesti saddle seat, sillä eihän niin menestyneistä vanhemmista voinut tulla muuta kuin menestyvä kisaratsu...
Mutta kuinka kävikään, joskus tuuli puhaltaa omenan kauaskin emäpuustaan. Vaikka Goldie oli kuinka hyvä oppimaan, sen liikkeet eivät yksinkertaisesti riittäneet. Yhden kauden Leah jaksoi yrittää, mutta lopulta hänkin luovutti kasvattinsa suhteen: ei tammasta ollut kisahevoseksi. Goldiesta piti tulla hänen pienen tallinsa tähti, mutta nyt nainen joutui haikein mielin laittamaan kultakimpaleensa myyntiin jotta hevonen pääsisi kokeilemaan siipiään uusien lajien parissa.
Ja sitten Iivari meni ja bongasi Kultun myynti-ilmoituksen. Hänelle oli se ja sama jos tammasta ei tulisi saddle seat-tähteä, mutta niin kaunista hevosta hän ei jättäisi ostamatta! 22.12.13 laskeutui lentokone Suomen kamaralle, ja armaassa kotimaassamme oli yksi morganhevonen enemmän.
|
|
|
|
Post by Elle on Feb 26, 2021 17:00:24 GMT 2
Vanha päiväkirja - Pölhön omistuksessa
24.02.14, Western pleasure-tarinaluokka Aasikartanossa - kirjoittanut entinen omistaja Pölhö
Olipa kerran pieni ja hontelo tammavarsa, joka rapakon takana suuren farmin suuren tähtihevosen suurena jälkeläislupauksena asetti itselleen paineita ensimmäisistä elinpäivistään alkaen; eihän yltiömenestyneistä, kantakirjatuista vanhemmista voinut muuta tullakaan kuin saddle seatin kruunaamaton kuningatar, show-rinkien kirkkaimpana loistava stara. Pieni ja sievä morganinhevosvarsa ei vielä tiennytkään mitä kaikkea siltä pian tultaisiin vaatimaan vanhempiensa nimissä.
Niinhän siinä tietenkin sitten kävi että omena tipahti kauas puustansa. "Ei tämän sukutaulua uskoisi ellei omin silmin näkisi" jupisi Leah Nathans hänet pettäneestä kasvatistaan. Silloin vielä Goldieksi kutsuttu tamma ei yltänyt liikkeiltään lähellekään vanhempiensa tasoa, ei itse asiassa edes keskivertokategoriaan tuolla ollut asiaa — show-luokissa ei menestytty vaikka askel olisi kuinka pehmeä tahansa, sillä askelten koossa ja korkeudessa Goldie jäi reilusti muista jälkeen. Yhden kauden kasvattaja jaksoi yrittää, kunnes lopulta luovutti ja laittoi "tähti"tammansa myyntiin.
Kaikista maailman ihmisistä onneksi juuri Iivari bongasi Goldien myynti-ilmoituksen netin ihmeellisestä ihmemaailmasta. Häntä ei kiinnostanut se ettei hevosella riittänyt liikkeet lajissaan eikä se että hevonen asui Jenkeissä, sillä miestä kiinnosti suorituskykyä enemmän hevosen mieluiten mahdollisimman erikoinen rotu ja väri. Niinkin pinnallisten syiden vuoksi Goldie lennätettiin syrjäiseen Pohjoismaiden kolkkaan nimeltä Suomi, jossa Iivari kohtasi uuden ongelman: nyt hänellä oli kaunis hevonen, mutta mitä sillä tekisi? Saddle seat ei tulisi ainakaan kyseeseen, hypätessäkään tamma ei nostellut koipiaan ja kouluratsunakin sen liikkeet olivat varsin vaatimattomat verrattuna treenattuihin ja pumpattuihin kouluvääntäjiin. Loppujen lopuksi Iivari löi hanskat tiskiin: nykyisin Kultu-nimellä kulkeva tamma saisi olla hänen puskapuksuttelija ja terapiaratsu kuumapäisten kilpureiden seassa, sillä koskaan ennen ei Iivari ollut törmännyt yhtä kilttiin, miellyttämishaluiseen ja helposti ratsastettavaan hevoseen. Kultun askeleet olivat kuin pumpulilla kulkemista eikä sillä tuntunut olevan koskaan huonoa päivää. Se oli aina yhtä innoissaan lähdössä liikkeelle, yrittäen kaikkensa mukaan miellyttää ratsastajaansa....
Oli suoranainen ihme että Iivarilta meni lähemmäs neljä kuukautta oivaltaa, millaisen pleasure-ratsun hän oli sattuman kaupalla itselleen löytänytkään. Ruusukkeet Kultun karsinan ovessa kertovat omaa, uutta tarinaansa.
09.01.14 kirjoittanut entinen omistaja Pölhö
"Iivarilla ei ollut hajuakaan minne menisi, mahdollisimman pitkälle ja kauas kuitenkin. Hän valitsi umpimähkään jonkun tutuista reiteistään ja antoi ajatuksiensa soljua vapaasti. Kultu ei ollut pitkään asunut Zenin katon alla, mutta sen verran paljon Iivari oli tamman kanssa puuhannut että uskalsi jo luottaa siihen ettei se ainakaan tahallaan tuottaisi ikäviä yllätyksiä. Morganin askeleet olivat tasaiset ja käynti rauhallinen, syvä ja tukeva satula piti otteessaan ja sen nahka narisi rauhoittavana taustaäänenä. Miehen silmät väittivät tuon katselevan eteensä, mutta todellisuudessa hän ei katsonut mihinkään vaan seilasi vain ajatusmyrskyssään. Mitä pidemmälle matka eteni, sitä tasaisemmalta niin hänen sykkeensä kuin ajatusvirtansakin alkoi tuntumaan: sillä onko mitään sen parempaa terapeuttia ja kuuntelijaa kuin hevonen? Kultu ei olisi puhunut päälle jos hiljainen Iivari olisi sille jotain puhunutkin, se ei olisi huutanut, suuttunut, itkenyt, arvostellut tai tuominnut. Iivarin ilme ei ollut enää kireä kun hän kumartui taputtamaan ratsuaan kaulalle.
Metsän mustuus väistyi kun polku johti naapurin pellon reunalle. Siellä ei periaatteessa saisi ratsastaa, mutta tähän aikaan vuodesta siitä tuskin olisi haittaa, olihan pelto Iivarin tietämäksi ollutkin tarkoitus laittaa kesannolle tänä vuonna. Eikä kukaan heitä näkisi ilman valoa taikka heijastimia... Kultu nosti hetkeksi päätään ja höristi korviaan selvästi rallittelua kysyen, mutta kun ratsastaja ei antanut merkkiä hyväksynnästä se laski päänsä ja siirsi korvat takaisin kuunteluasemiin. Nyt mentäisiin rauhassa."
Koko tarina täällä!
22.12.13 kirjoittanut entinen omistaja Pölhö
Kultu saapui tänään Suomeen. Järjestelyissä oli ollut hieman häslinkiä tamman papereiden kanssa, eikä eläinlääkärin todistusta meinannut kukaan muistaa lähettää myöskin Iivarille nähtäväksi, mikä olisi nyt ollut luonnollisesti aivan kiva kun hevonen oli hänelle tulossakin. Lopulta koko kamala paperisotku oltiin kuitenkin saatu ratkaistua ja morganin kuljetus sopia.
Vaikka matka olikin pitkä ja monivaiheinen, oli Kultu silti yllättävän rauhallinen astellessaan alas trailerista Zenin tallipihalla. Tamma oli ensin matkustanut muutaman tunnin ajan lentokentälle, lentänyt Atlantin ylitse aivan uudelle mantereelle ja matkustanut senkin jälkeen vielä muutaman tunnin teitä pitkin. Ripulia, vuotavia silmiä tai sieraimia taikka liiallista hermostuneisuutta ei kuitenkaan ollut kuulemma ilmennyt, vaikka varsinkin lentokoneen nousu ilmaan oli luonnollisesti hieman jännittänyt ensikertalaista lentäjää. Siltikin tamma näyttää siltä kuin olisi aina asunut Zenissä, nyt kun se mutustaa matkaeväsheiniään uudessa karsinassaan ja kuikuilee uteliaana muita hevosia.
|
|
|
|
Post by Elle on Feb 26, 2021 17:01:38 GMT 2
Vanha päiväkirja - Sirppilän aika (Sussun vanha talli, josta Kultu siirtyi 2021 Newerraan ja "vaihtoi" omistajaa)
8.2.-18 Kauneista kaunein kultakimpale
Kun ensimmäistä kertaa tammikuun alussa näin Kultun ensimmäisen kerran, oli se ehdottomasti rakkautta ensisilmäyksellä. Tamma on takuulla kaunein hevonen, jonka olen ikinä nähnyt. Sen valkea kihara harja laskeutuu kauniisti kaulan molemmille puolille ja tamman voikko karva kiiltää kultaisena. Jopa talvikarvassaan tamma näyttää kauniilta, eikä miltään perämetsistä kaivetulta puskaponilta.
Vietin ensimmäiset viikot tehden Kultun kanssa maastakäsittelyä ja se olikin siinä touhussa todella taitava. Pyörittelin sitä jonkin verran pidemmällä narulla ympyröillä, jonka lisäksi tehtiin paljon ihan aivotyöskentelyäkin. Ratsaille nousin parin viikon kuluttua ja aloitimme ihan rauhallisilla jutuilla. Tamma oli vasta saapunut Suomeen täysin vieraalle tallille, joten annoin sille paljon aikaa kotiutua rauhassa. Tessakin ratsasti Kultun pariin otteeseen ja tämäkin vain kehui tammaa. Se kuulemma alkaisi käydä tunneilla vasta parin viikon kuluttua, joten saisin vielä rauhassa työskennellä tamman kanssa.
Tänään hain Kultun tarhasta heti päiväheinien jälkeen ja tallissa oli ihanan rauhallista. Eveliina oli näkynyt olevan siivoamassa Apsun ja Crimen tarhaa ja parkkipaikalla oli joku vieraskin auto, jonka oletin kuuluvan sen uuden söpön haflingeriorin omistajalle. Tallissa harjasin Kultun läpi karsinassa, selvitin sen harjan ja varustin tamman. Nostin sen selkään paksun westernhuovan, jonka päälle laskin tamman mustan westernsatulan. Kiinnitin satulavyön ja vielä suitsin tamman. Kultulla on hieman turhan ohut talvikarva ja nyt on pakkasta, joten heitin sen selkään suuren villaviltin ja talutin tamman ulos.
Nousin ratsaille tallirakennuksen edessä ja pyysin Kultun liikkeelle. Tamma lähti kävelemään keinahtelevasti eteenpäin ja kävelimmekin alkukäynneiksi muutamat kerrat tallipihaa ympäri, jonka jälkeen suuntasimme kentälle. Lunta oli satanut viimeaikoina hyvin ja kenttä oli todella hyvässä kunnossa, ajatellen että puhutaan Suomen talvesta. Kentällä aloitin tekemään Kultun kanssa käynnissä kaikenlaisia kiemuroita ja temponvaihteluita käynnissä. Kultulla on tapana olla alkuun hieman kiireinen, joten otin sen kanssa paljon hidastuksia ja keskityin erityisesti rauhalliseen tempoon.
Ravissa ja laukassa keskityimme lähinnä samaan rauhalliseen tempoon ja laukassa harjoittelimme vaihtoja. Kultu tekee vaihdot helposti hieman liioitellusti ja pyrinkin ratsastamaan vaihdot mahdollisimman huomaamattomiksi ja mataliksi. Kun Kultu osaa sekä englantilaiset, että westernavut, se liikkuu helposti lännenratsastukseen turhan lyhyessä ja korkeassa muodossa ja joudunkin ratsastaessa usein työstämään tammaa todella paljon pidempään ja matalampaan muotoon.
Kävellessämme loppukäyntejä, saapui uusi yksityinen kentälle. Haflingerin nimeksi muistelisin Eepos, mutta omistajaa en ollut vielä tavannut. Tervehdin punertavahiuksista naista ystävällisesti, vaikkakin hieman tuttuun ujoon sävyyni.
"Moi! Sä taidatkin olla Stina, Tessan sukulainen?" nainen aloitti rempseästi ja harppoi energisen näköisen orinsa vierellä kenttää ympäri.
"Juu, äiti on Tessan sisko", vastasin virnistäen ja jäin odottamaan että punapää esittelisi itsensä.
"Sori, ihan unohdin! Mä olen Renee ja tää tässä on Eepos", nainen naurahti ja taputti orinsa kaulaa.
"Kiva tavata. Mä kuulin huhua että oisit opiskellut Yhdysvalloissa?" aloitin sitten keskustelun ja vilkaisin naista nopeasti jatkaen sitten Kultun harjan hipelöintiä.
"Joo! High Schoolin kävin siellä", Renee vastaa ja silmäilee minua uteliaasti.
"Mä olin hevosenhoitaja-opiskeluiden takia siellä harjoittelussa. Jäin sinne sit pariks vuodeks ja siellä opettelin lännenratsastusta", naurahdin ujosti ja laskeuduin ratsailta. Heitin aidalla odottamassa olleen viltin Kultun selkään.
"Oi kun kiva! Vähän silmäilinkin tuolta satulahuoneen ikkunasta teidän menoa, näytti tosi kivalle", Renee naurahti. Kiitin tätä ja jatkoimmekin sitten keskustelua tästä meitä yhdistävästä Yhdysvallat-aiheesta.
Juutuin jutustelemaan Reneen kanssa kentälle vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta lopulta oli pakko palata talliin ja sanoa Reneelle heipat. Eepos asuu alatallissa, kun taas Kultu asustelee ylätallissa. Pian minun pitäisi suunnatakkin maneesiin Tessan puomiorjaksi, kun estesennujen tunti alkaa. Ehdin tallissa onneksi rauhassa hoitaa Kultun pois, jonka jälkeen jouduinkin kiireen vilkkaan kipittämään maneesiin, jossa Tessa oli jo aloittanut esteiden kokoamisen kolmen ratsukon kiertäessä uraa pitkin ohjin.
|
|
