|
|
Post by Elle on Dec 30, 2020 14:41:12 GMT 2
Newen Bella Doncella
andalusianhevonen, tamma 6v, mustankimo, mustankimo, 160cm
vuokraajana Nora |
|
|
|
Post by Elle on Dec 30, 2020 14:56:23 GMT 2
30.12.2020 Donnan paluu kotiin
Siinä se nyt seisoi. Minun tämänvuotinen joululahjani, Fantsun kaksoissisko Donna. Muistan vieläkin sen päivän, kun Fantsu ja Donna syntyivät. Musta tamma ja pienen pieni ruunikko orivarsa. Fantsun ostin jo heti varsana rakastuttuani siihen täysin, mutta Donna jäi Kaisun omistukseen. Nyt kuitenkin yli kolme vuotta on kulunut ja Donna palasi Newerraan. Se on korkeampi kuin Fantsu, mutta huomattavasti sirorakenteisempi ja rimpulampi kuin Fantsu. Orit keräävät yleensäkin massaa huomattavasti nopeammin kuin tammat, joten uskon, että Donnakin tulee pyöristymään vielä vanhetessaan reilusti. Sillä on pitkä liehuva harja ja se on puhtaan harmaa. Tamman kimoutuminen on vielä vaiheessa, mutta luultavasti muutamassa vuodessa se on täysin valkea. Kurotan lapasen peittämällä kädelläni aidan ylitse ja vaalea satuhevonen haistaa kättäni ystävällisesti.
"Ei vitsit se on muuttunut", Nora huokaisee saapuessaan tallihommista luokseni.
"Se on jo iso tyttö. Tuntuu että ihan vähän aikaa sitten se ois kirmannut pikkuvarsana Fantsun kanssa pellossa", naurahdan. Noran ilmeessä on pitkästä aikaa toiveikkuutta. Tälle oli todella kova paikka, kun naisen vanha suomenhevosruuna Keno jouduttiin päästämään syksyllä vihreämmille laitumille. Se oli suoraan sanottuna kova kolaus kaikille tallilaisille, mutta Nora tietenkin otti sen raskaimmin.
"Hei Nora, mä oon miettinyt että haluisitko alkaa Visionin ohella työstää jotain mun nuorista. Näitä koulutettavia alkaa kertyä tähän vähän reippaasti", virnistin tälle. Nora ratsasti kerran viikossa Dessaa valvovan silmäni alla, mutta tiesin, että nainen tykkää työskennellä nuorten kanssa.
"Mikä ettei. Fierce tai Donna houkuttelis, noihin Dessan varsoihin mun ei varmaan kantsi koskea, ovat vähän hurjia", Nora naurahti. Pinkki ja Sasu ovat "mörssärivarsani", ne ovat melkein isompia kuin emänsä, vähemmän kiukkuisia, mutta kymmenen kertaa jääräpäisempiä.
"Vähän Donnaa mä mietinkin sulle. Se on jo perusratsastettu, niin siitä ois hyvä jatkaa. Tietty mä auttaisin, mutta siinä ois sulle vähän projektia", sanoin Noralle. Tämän ilme selvästi kirkastui. Tiedän, että Nora on haaveillut omasta barokkihevosesta jo pitkään, mutta ei pysty rahallisesti ostamaan tällä hetkellä toista hevosta. Minun barokkini kanssa touhuaminen olisi siis loistava välimuoto.
Jätimme Donnan tutustumaan uuteen tarhaansa rauhassa. Uuden vuoden jälkeen testaisimme Donnaa ja Lissua samaan tarhaan. Huomenna hevoset tulisivat jo hieman aikaisemmin sisälle, turvaan mahdollisilta raketeilta. Onneksi Newerra sijaitsee rauhallisella alueella, eikä aikaisempina vuosina raketeista ole ollut suurta häiriötä. Pihatossa oleville huomisesta tulee raskainta, mutta ainakin viime vuosi meni niilläkin melko rauhallisissa merkeissä.
|
|
|
|
Post by Elle on Dec 13, 2021 16:26:32 GMT 2
13.12.2021 Donna ja Nora treenaa
"Muista hengittää ja hellitä vielä ohjasta, anna sen etsiä rauhassa oma tasapainonsa", ohjeistin Noraa maneesin laidalta. Kaksikko ravasi suurella pääty-ympyrällä kevyessä ravissa. Donna haki tasapainoaan ja Nora yritti olla selässä mahdollisimman rauhassa. Nora on touhuillut Donnan kanssa jo vuoden verran, mutta ratsastuksia heillä ei ole vielä paljonkaan takana. Olemme antaneet Donnalle aikaa kasvaa rauhassa, vaikka se oli jo tänne tullessaankin ratsutettu. Kevään Nora työskenteli tamman kanssa maastakäsin, jossa he ovatkin jo todella taitavia. Kesällä naisella oli muita kiireitä, mutta nyt syksyllä tämä on päässyt kunnolla harjoittelun makuun Donnan kanssa.
"Hyvä, nyt se alkaa löytää tahtia. Tässä vaiheessa koulutusta sun ei tarvitse miettiä liikoja sitä, missä asennossa sen kaula on. Sillä on luonnostaan hyvä tasapaino, sun tehtävä on antaa sille tilaa etsiä itse se tasapaino", totean hymyillen. Nora ratsastaa kauniisti ja sen huomaa, että parivaljakon yhteistyö on kasvanut ensimmäisistä kerroista todella paljon. Nora ratsastaa Donnaa tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa ja pyrin ainakin kerran kuukaudessa pitämään hänelle tuntia.
"Anna sen kävellä hetki, otetaan sitten vähän laukkaa. Teillä on vissiin laukat lähtenyt taas sujumaan?" kysyn Noralta. Laukan kanssa tapahtui pieni takapakki, kun Donna oli venäyttänyt lapansa tarhassa hölmöillessä. Silloin jumpattiin kevyemmin ja nyt laukat on otettu takaisin ratsastukseen.
"Joo, viimeks se laukkasi ihan super hyvin. Alkaa lähtemään tosi hyvin ylämäkeen. Eihän se viel pitkii matkoi kerral jaksa, mut yritetään keskittyä nostoihin ja lyhyihin matkoihin", Nora selittää hymyillen.
"Hyvältä kuulostaa. Mäkin olen pyrkinyt ratsastamaan sitä nyt ainakin sen kerta viikkoon ja se on tuntunut oikein hyvältä. Sä olet tehnyt hyvää työtä sen kanssa", totean.
Nora ja Donna ottavat molempiin kierroksiin muutamat laukannostot, jotka sujuvat hienosti.
"Se liikkuu laukassa paremmassa tasapainossa, kuin ravissa. Voit alkaa miettiä sen kanssa kohta pieniä pätkiä vastalaukkaa, ihan vaikka loivalla kiemurauralla. Se vahvistaa sitä hyvin", heitän ehdotuksen ilmoille. Nora päättää kokeilla heti pitkällä sivulla, mitä Donna sanoo. Tamma on hieman hämillään ja meinaa kääntyä turhankin suurelle kaarelle, mutta Nora pitää pakan hyvin kasassa.
"Hyvin. Tolla tyylillä voitte itsenäisestikin treenailla. Ihan vaan loivia kaaria", naurhadan ja annan Noralle luvan alkaa lopettelemaan. Vaikka Donna kääntyy pian viisivuotiaaksi, emme kiirehdi sen kanssa turhaan. Vuodenvaihteen jälkeen vaatimustasoa aletaan hieman nostaa ja Nora saa ensi vuonna käydä muutamissa pikkukisoissa tamman kanssa, jos tahtoo.
"Tänään sujui tosi hyvin. Jatka hyvää työtä sen kanssa! Mun pitää nyt mennä laittamaan Santtu valmiiksi, pitää sitäkin riiviötä ehtiä ratsastamaan", naurahdan ja livahdan ulos maneesista. Kävelen suoraan tarhoille, josta nappaan energisen rautiaan mukaani.
|
|
|
|
Post by Elle on May 31, 2023 20:19:22 GMT 2
31.5.2023 Donnan varsa"Toi on kyllä hiton nätti varsa. Minkä värinen se oikeen on?" Nora kysyi nojatessaan vieressäni tallin seinään. Katselemme tarhassa temmeltävää pikkuvarsaa emänsä kanssa. Donna varsoi edellispäivänä suorajalkaisen varsan upeasta mustanpäistäriköstä warlanderorista Rhododendron fan Hankalasta. Varsa on isänsä tavoin warlander rodultaan. "Mä vähän epäilen että se on isänsä värinen. Se on täs vaiheessa vähän epävarmaa onko se päistärikkö, kimo vai molempia, mut toivon todellakin vain päistärikköä", naurahdan. Viime vuonna meille ei syntynytkään yhtään varsaa, joten terve ja onnistunut varsominen tälle vuodelle oli todellakin toivottu. Ei Donnankaan varsominen ihan suoraan oppikirjasta ollut, vaan jouduimme Noran ja Erikin kanssa auttamaan varsan ulos. Pikkuinen yritti tulla ihan hullussa asennossa. Donna onneksi ymmärsi, että me vain autoimme sitä ja säästyimme suuremmilta vaurioilta. Alkuun varsa vaikutti hieman vetelältä, mutta jo ensimmäisen päivän aikana se piristyi todella paljon. "Meinaaks tehdä Donnalla lisää varsoja?" Nora kysyy. Mietin hetken, ennenkuin vastaan: "En mä ainakaan nyt pariin vuoteen. En mä kuitenkaan sellai näe itseäni kasvattajana. Jos nyt tän pikkusen vierotuksen jälkeen pistetään taas sua ja Donnaa kohti kisakenttiä." "Nojoo, se ois ihan kiva taas päästä Donnan kanssa ratsastamaan", Nora hymähtää. "Lähetääs nyt sinne lenkille Visionin ja Sasun kanssa, niin päästään eteenpäin päivässä. Eiköhän Donna pidä huolta varsastaan", ehdotan ja lähdemme Noran kanssa molemmat omille tahoillemme hakemaan ratsujamme hoidettavaksi.
|
|
