Blazen päiväkirja

Blazen uusi alku

11.01.2020
Olin eilen saapunut tuttuni luokse valmentautumaan ratsastusjousiammunnassa muutamaksi päiväksi. Nora ja Erik olivat jääneet pyörittämään Newerraa siksi aikaa kun olen poissa, joten tiedän hevosteni olevan hyvissä käsissä. Tuttuni päätti aamun valmennustemme jälkeen raahata minut mukanaan hevoshuutokauppaan. Huutokaupat ovat minulle vieraampi ympäristö, enkä oikein tiennyt mitä ajatella, mutta yritin lähteä mukaan avoimin mielin. Saapuessani paikalle, tiesin etten pitänyt tästä. Hevosia ei esitetty kovinkaan kaunein ottein ja näytti siltä, että tänään oli esillä ne kaikkein surullisimman näköiset yksilöt. Katselin muutaman hevosta, kunnes eteeni osui rääpälemäinen mustanvoikko ori, jonka kylkiluut paistoivat läpi kulahtaneen karvan. Se esiteltiin seitsemän vuoden ikäiseksi ja huutokaupan juontaja kertoi kovaäänisesti, kuinka ori on niin upeasta suvusta. Orin ilme oli kuitenkin synkkä, se näytti siltä, kuin olisi halunnut piiloutua kaukaisimpaan nurkkaan ja jäädä sinne. Jokin tumman hevosen olemuksessa kuitenkin herätti erityisesti huomioni ja tiesin heti, että pystyisin tarjoamaan sille rakastavan kodin. Lähdin tarjoamaan tummasta orista ja ennenkuin ehdin edes tajuta, olin ostanut itselleni uuden hevosen. Siitä alkoikin pikaiset järjestelyt, joilla saisin hevosen kuljetettua kotiin Newerraan. 

18.01.2020 ilta
Siinä se nyt seisoi, mustanvoikko rääpäle, uusin ostokseni. Kuljetusyhtiö, jonka olin orille valinnut, oli tehnyt todella hyvää työtä. Kuski oli päivittänyt minulle tumman orin kuulumisia pitkän matkan aikana ja ori oli saapunut minulle vahingoittumattomana. Kuski oli joutunut kuitenkin jo jatkamaan matkaa, joten enää jäljellä oli vain minä, Blažennyi, ja säkkipimeä suomalainen talvi-ilta. Talutin väsyneen oloisen orin suoraan talliin omaan karsinaansa, jossa oli annos heinää odottamassa. Jätin sulkeutuneen orin omaan rauhaansa ja poistuin tallista, josta kuului vain hevosten tyytyväinen rouskutus niiden nauttiessa iltaheinistään. 

19.01.2020 aamu
Saapuessani aamulla ruokkimaan päätallin hevosia, kuului ympäriltäni tuttua hörinää. Yksi hevonen kuitenkin oli hiljaa, eilen illalla saapunut ori nökötti hiljaa nurkassaan ja se roikotti päätään apeana. Aloin tuttuun tapaani ruokkimaan hevosia ja heitin Blažennyille heinää. En rehellisesti sanottuna tiedä, paljonko se on syönyt viime aikoina, joten aloitan heinänkin antamisen hieman varovaisesti. Ori odottaa täysin paikallaan, kunnes olen jatkanut seuraavalle karsinalle, jonka jälkeen se siirtyy hitaasti syömään. Jatkoin normaalisti arkirutiinejani ja annoin uudelle tulokkaalle aikaa tottua ympäristöön. 

Hevosia tarhatessani kaivoin kaapista yhden Dessan ylimääräisen loimen. Se oli hieman iso Blažennyille, mutta sai luvan kelvata siihen saakka, että ehdin orille omat varusteet hankkia. Lainariimu löytyi Anskun kaapista orin siroon päähän. Blaze suhtautui minuun kuin ilmaan. Sain rauhassa pukea sen ja taluttaa tyhjään tarhaan. Tarhassakin ori jäi vain seisoskelemaan ensin aloilleen. Se on sulkeutunut todella paksun kuoren taakse, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, kuinka saan sen luottamaan itseeni, mutta on minulla ennenkin haastavia tapauksia ollut. Nyt alkuun annan orille vain aikaa ja alamme ehkä viikon päästä lisäämään arkiohjelmaan pieniä maastakäsittelyhetkiä. Blaze saa nyt alkuun tarhata yksin, mutta voi olla että kiva kaveri voisi auttaakin sitä tulemaan ulos kuorestaan. Ori on nyt kuitenkin saanut uuden mahdollisuuden elämään ja rakastavaan kotiin. Uskon että ajan kanssa Blazesta tulee todella upea ja utelias kaveri, kunhan en kiirehdi liikaa sen kanssa. 

03.02.2020 Työskentely aloitetaan pikkuhiljaa

"Ei kannata liikaa ruveta riehumaan, vaikka nyt onkin kavereita", naurahdin mustanvoikolle orille puhdistaessani sen polveen tullutta pientä naarmua. Blaze oli päässyt eilen samaan tarhaan Haaveen ja Fiercen kanssa ja se tuntui piristyneen nuorukaisten seurasta ja olin jonkin verran osallistunut kavereiden leikkeihin. Blaze ei selvästi ollut tottunut irrottelemaan, sillä parin pukin jälkeen se oli hieman kompuroinut. Vauriot näyttivät onneksi olevan vain pintapuolisia, joten niistä en jaksa murehtia liikoja. Huomaan orin tarkkailevan minua ja kohottaudun koko pituuteeni. 
"Saat sä tulla moikkaamaan jos haluat", naurahdan ja tarjoan kättäni Blazen suuntaan. Se katsoo minuun hetken arvioiden, jonka jälkeen se varovaisesti haistaa kättäni ja etenee vähitellen hamuamaan takkini hihaa. Kehun oria ja hymyillen taputan sen kaulaa. 

Nyt kun olen pari viikkoa seuraillut Balzea ja sen käyttäytymistä, olen tullut siihen tulokseen, että se ei pelkää ihmistä. Se on jo hyvä lähtökohta, sillä olen monien oikeasti pelokkaidenkin hevosten kanssa työskennellyt. Blazen kohdalla enemmän ongelmana on se, että siihen ei saa lainkaan kontaktia ja se vain vetäytyy omaan kuoreensa. Tavoitteenani onkin näin alkuun saada oria ulos kuorestaan ja suhtautumaan uteliaammin ympäristöönsä. Terveydellisesti olemme parissa viikossa edenneet paljon, sillä Blazella on todella hyvä ruokahalu. Hieman turhankin hyvä, sillä heinäaikaan se heittäytyy hieman kiukkuiseksikin, mutta työstämme asiaa. Onhan se ymmärrettävää, kun entisessä kodissa orin terveyttä oli laiminlyöty. Nyt kun ori saa säännöllisesti heinää, se on alkanut myös pitää huolen siitä, ettei sen heiniä viedä pois. 

Harjasin vielä Blazen puhtaaksi, jonka jälkeen heitin sille punaisen fleeceloimen niskaan. En ole ostanut Blazelle vielä muuta, kuin kyseisen loimen ja orin päässä killuvan riimun. Muita varusteita alan ostella siinä vaiheessa, kun Blaze on saanut vielä itselleen enemmän massaa. Toistaiseksi muuten pärjätään lainavermeillä. 

Lähdimme suuntaamaan latotallilta kentälle, joka oli tyhjillään. Kenttää peitti pieni lumipeite, mikä teki ympärillemme kauniin talvisen maiseman. Aurinko paistoi ja keli oli todellakin täydellinen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun toin uuden orini kentälle. Tähän asti se oli saanut keskittyä vain tutustumaan uuteen kotiinsa ja kavereihinsa, jonka lisäksi olin sitä silloin tällöin käynyt harjailemassa. Tänään ajatuksenani olisi hieman innostaa oria liikkumaan kanssani. Blazella oli päässään riimu, johon olin kiinnittänyt varmuudeksi juoksutusliinan. Itse olin ottanut vähän nameja taskuuni ja aloitimme ensin ihan vain ottamalla pysähdyksiä. Blaze pysähtyi aina pienellä viiveellä, mutta se ei tässä kohtaa haittaa, kunhan pysähtyy. Teimme vähän suunnanmuutoksia ja lähdin testailemaan, miten ori väistää painetta. Se reagoi kaikkeen hieman hitaasti, joten kokeilin vaatia hieman enemmän. Heilautin juoksutusliinan päätä kohti sen takaosaa ja heti kun ori otti nopeamman askeleen, palkkasin sitä. Kun Blaze tajusi saavansa ruokaa, se alkoi selvästi vähän heräilemään ja tarkkaili minua uteliaammin. 

Hetken käyntityöskentelyn jälkeen lähdimme ottamaan ravipätkiä yhdessä. Ensin Blaze oli kovin ihmeissään, mutta tajusi pian lähteä ravaamaan vierelläni. Se oli selvästi kovin hämillään tilanteesta, raukka ei varmaan ole tottunut siihen, että ihminen työskentelee sen kanssa. Olen selvittänyt orin entisestä omistajasta tietoa sen verran, että mies oli menettänyt kaiken ja eläimet olivat vähitellen jääneet heitteille. Ilmeisesti kaikki muut eläimet tilalta oli lopetettu, mutta Blazen mies oli halunnut myydä, jotta ori saisi jatkaa elämäänsä. Ymmärrykseni mukaan mustanvoikko oli ollut ainakin tavallaan miehelle rakas, mutta se ei ole elämässään kovinkaan paljon muuta tehnyt, kun vain seissyt. 

Ehkä 20 minuutin jälkeen olin todella tyytyväinen oriini. En tahtonut ensimmäisellä kerralla vaatia siltä liikoja ja olin saavuttanut tavoitteeni, Blaze oli alkanut vähän heräilemään ja reagoimaan minuun paremmin. Palasimme latotallille ja kävimme vain karsinassa vaihtamassa ulkoloimen niskaan, jonka jälkeen Blaze pääsi takaisin kavereidensa luokse. Se alkoi tarhassa jo näyttää ihan hevoselta, se tarkkaili kavereidensa touhuja ja osasi selvästi ainakin jonkinverran laumakäyttäytymistä. Onneksi Pomo-Fierce on pistänyt tulokkaan kuriin ja näyttää selvästi uudelle, miten tässä pihassa käyttäydytään. Itse suuntasin nopeasti talolleni syömään, jonka jälkeen olisi aika ottaa Dessa treeniin.