Fiercen päiväkirja

Päiväkirja Karkkimaan ajalta, ennen muuttoa Newerraan:

25.11.2017 Ja siellä se viilettää - kirjoittanut Elle

Oli pitkästä aikaa sellainen oikeasti nätti keli, joten olin pyytänyt Noran mukaani kuvaamaan hevosiani. Ensimmäiseksi päätin ottaa Fiercen, jolle laitoin suoraan tarhassa uuden punaisen naruriimun päähän ja lähdimme kävelemään läheiselle pellolle, jota minulla oli lupa käyttää. Kävelin Fiercen kanssa muutamia ympyröitä ja hieman testailin kuunteleeko nuorukainen minua yhtään. Vastaus tähän kysymykseen oli suuri ei. Ennenkuin ehdin muuta tehdä kuin ärähtää, Fierce hyppäsi takajaloilleen, käännähti ympäri ja naru lipesi käsistäni.



Ja niin puolivuotias orivarsani viiletti pitkin peltoa vapaana. Mätkäisin kämmeneni otsaani ja Nora alkoi sarjatulituksella kuvata pinkovaa oria. Hetken rallateltuaan Fierce pysähtyi pää taivaissa ja katsoi meitä. Aloin rapistella taskussani olevaa karkkipaperia ja vihellellen yritin saada orin tulemaan luokse. Etenin hitaasti sitä kohti ja Fierce näytti siltä että se antaisi kiinni, mutta samassa se pinkaisi uuteen juoksuun ja juoksi suoraan kotiin. Lähdimme Noran kanssa kävelemään takaisin tallille, josta löysinkin Fiercen nenäilemästä Viksun kanssa aidan yli.
"Luojan kiitos se tuli kotiin. Mut nyt me kyl palataan kävelee kierros sinne pellolle ja otetaan rakennekuvat", mutisin ja nappasin lopulta kirjavan, hionneen orini kiinni. Nyt Fierce seurasi minua kuin koiranpentu, eikä enää mistään uhmasta ollut tietoakaan.