|
Post by Kaisu on Apr 5, 2017 10:43:58 GMT 2
Keskiaikateemainen pääsiäisleiri 14-17.4.17» Leiripaikkana Dragon Age Estate | Dragonin leiritopicNewerran poppoo pakkaa itsensä jälleen autoihin ja suuntaa kohti leiriä - tällä kertaa vaan hyvin erilaiselle tallille, keskiaikaisella tyylillä elävän linnan maille. Luvassa on tavallisen ratsastusleiriohjelman lisäksi keskiaikaisiin ratsastuslajeihin ja elämäntapoihin tutustumista, pääsiäismunia ja -tipuja (Neweläiset kun koittaa tietysti viedä söpöä tipukulttuuria linnaan) sekä uusia ystäviä! Leirin maksu on täysin vapaamuotoinen, kukin saa tarinoida tai piirtää omanlaisensa maksun =) » OsallistujatKaisu - MorteElle - AbyssNora - KassuPau - ToffeeMelli - FelicianaWilma - AaroInga-Stina - AsciliaLady Karma V. - MonniMaastoissa Lady Roxana ratsastaa Killellä. Elle toimii apuopettajana etenkin jousiammuntatunneilla. » OhjelmaPerjantai 14.4.12.00. Saapuminen ja majoittuminen, mökkien jakaminen leirintäalueelta 13.00. Tallikierros ja turnajaisnäytös turnajaisareenalla 14.00. Ruokailu linnalla (neweläiset tarjoilevat linnan ritareille ja oppipojille mämmiä jälkiruuaksi) 15.00. Keskiaikaisiin varusteihin tutustumista 16.00. Ratsastustunti, keskiaikaiset ratsastusavut 17.00. Ruokailu leirintäalueella, avotulitarinoita ritareilta 18.00. Aseisiin tutustumista, miekka ja kilpi 20.00. Iltapala 22.00. Hiljaisuus Lauantai 15.4.08.00. Aamupala 09.00. Hevosten hoitamista, karsinoiden siivous, varusteiden kuntoon laittaminen 10.00. Ratsastustunti, miekkailun alkeet (haarniskat päälle) 12.00. Ruokailu linnalla 13.00. Teoriatunti, miekkailuratsastus (skills at arms) ja miekkatyypit 14.00. Ratsastustunti, miekkailua toisia vasten nurmikentällä (haarniskat päälle ja ritarit auttavat selkään) 17.00. Ruokailu linnalla 18.00. Jouseen tutustumista ja ampumista maastakäsin leirintäalueen metsäreitillä 19.00. Iltaohjelma (neweläiset koristelevat linnaa pääsiäistipuilla ja -pupuilla) 20.00. Iltapala 22.00. Hiljaisuus Sunnuntai 16.4.08.00. Aamupala 09.00. Hevosten hoitamista, karsinoiden siivous, varusteiden kuntoon laittaminen 10.00. Ratsastustunti, ratsujousitunti hiekkakentällä 12.00. Ruokailu linnalla 13.00. Teoriatunti, joustaus on kuningaslaji keskiaikaratsastuksessa 14.00. Ratsastustunti, joustaustunti 17.00. Ruokailu linnalla 18.00. Iltamaastoilu linnan mailla 19.00. Iltaohjelma (linnan väki pääsee etsimään neweläisten piilottamia suklaamunia) 20.00. Iltapala 22.00. Hiljaisuus Maanantai 17.4.08.00. Aamupala 09.00. Hevosten hoitamista, karsinoiden siivous, varusteiden kuntoon laittaminen 10.00. Ratsastustunti, miekkailua tai ratsujousiammuntaa 12.00. Ruokailu linnalla 13.00. Valmistaudutaan joustauskilpailuihin 14.00. Leirikilpailu: joustauskilpailu 16.00. Ruokailu linnalla ja leiriläiset löydään ritareiksi.
|
|
Melli
tuttu kasvo
Tinja & Karkki ♥
Posts: 90
|
Post by Melli on May 24, 2017 10:42:56 GMT 2
14.-17.4.2017 Keskiaikateemainen pääsiäisleiri Perjantai 14.4. Kesken Tie tähtiin -kisojen treenikauden osa Newerran poppoosta pakkasi taas kamppeet kasaan ja suuntasivat uutta tallia kohti leireilyn merkeissä. Tällä kertaa suuntana oli hyvin erilainen talli Dragon Age Estate, keskiaikaisen tyylinen linnan mailla oleva talli. Automatka meni hienosti ja kahdentoista aikaan olimme perillä tallilla. Tuntui kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin, niin erilainen paikka talli oli. Meidät otettiin ilolla vastaan ja pääsimme majoittumaan leirintäalueella oleviin mökkeihin. Mökeissä oli kiviperustukset ja ne olivat vanhoja hirsirakennuksia. Valoina niissä oli lamppujen sijaan soihdut ja lämpöä tuli takkatulesta. Majoittumisen jälkeen meidät vietiin tallikierrokselle. Talli oli harmaa ja kiviseinäinen sekä tummaa lankkua oleva lähes 600 vuotta vanha rakennus! Kyllä meillä riitti ihmeteltävää tallin ovilla seisovissa suurista ritaripatsaista katossa oleviin kivisiin lohikäärmepatsaisiin. Tarpeeksi tallia ihmeteltyämme meidät vietiin tallin turnajaisareenalle, jossa taitavat ritarit pitivät meille turnajaisnäytöksen. Ihastelimme upeita hevosia ja pelottomia ritareita. Wilma etenkin innostui nähdessään seassa pienen ponipalleron, jonka ritareineen voitti koko jutun. Hienon näytöksen jälkeen pääsimme syömään, nälkä olikin jo hirmuinen! Me neweläisten kanssa tarjoilimme linnan ritareille ja oppipojille mämmiä jälkiruoaksi, mutta he eivät siitä oikein innostuneet, mitä ihmettelin kovaan ääneen suurena mämmin rakastajana. Iltapäivällä tutustuiimme keskiaikaisiin varusteisiin, jotka poikkesivat todella suuresti nykyään käytettävistä varusteista. Esimerkiksi satula oli todella syvä, jotta siellä pysyy paremmin. Varusteisiin tutustumisen jälkeen pääsimme hoitamaan ja varustamaan leirihoitsumme aivan ensimmäistä ratsastustuntia varten. Minä sain hoitsukseni upean Felicianan, mustan 169cm korkean tilastotamman. Feliciana oli vasta 4 vuotias, mutta sitä ei kyllä käytöksestä olisi uskonut, sillä tamma oli todella kiltti eikä varmasti tekisi pahaa kärpäsellekään. Tammalla oli upeat, pitkät jouhet, jotka se oli varmasti perinyt toiselta vanhemmaltaan, joka oli friisiläinen. Neljän aikaan suuntasimme ratsuinemme ratsastuskenttää kohti. Jännitti vähän, mitä tuleman piti, mutta onneksi ratsunani oli niin kiltti hevonen. Nousimme selkään ja tunnin pitäjä alkoi ohjeistamaan meitä keskiaikaiseen ratsastustapaan perehtymisessä, joka oli aivan erilainen kuin me neweläiset olimme tottuneet. Selässä istuttiin ikään kuin s-kirjaimen muotoisessa asennossa: selkä taittuu eteenpäin, jalat taakse, varpaat ovat alaspäin ja takapuolen piti pysyä syvästi satulassa. Ohjat pidettiin vasemmassa kädessä kevyellä tuntumalla. Käynnissä sujui vielä ihan hyvin, mutta raviin siirryttyämme hommasta tuli todella haastavaa. Felicianalla oli suuret askeleet eikä saanut keventää, joten uudessa asennossa ratsastaessa oli todella vaikeaa pysyä tasapainossa. Lisäksi ohjat meinasivat vasemmassa kädessä olevan kipsini takia tippua koko ajan kaulalle, joten sain luvan vaihtaa ne poikkeuksellisesti oikeaan käteen. Laukka oli hieman helpompaa kuin ravi, mutta ei sekään kyllä turhan helppoa ollut. Olin kyllä aivan puhki päästyämme tunnin päästä hevosten selästä alas. Hoidimme tallissa hevosemme ja menimme sitten leirintäalueelle syömään herkullista ruokaa. Linnan ritarit kertoivat meille tarinoita turnajaisistaan ja kaikesta keskiaikaiseen liittyvästä. Kuuden maissa tutustuimme miekkaan ja kilpeen, jotka ovat oleellinen osa keskiaikaista tyyliä. lltapalan jälkeen aloimme vetäytyä mökkeihimme rauhoittumaan ja juttelemaan päivän aikana koetuista uusista jutuista. Hiljaisuuden aikaan kaikki olivat jo aivan rättiväsyneitä ja valmiita nukkumaan. Maanantai 17.4. Viimeisenä leiripäivänä oli aamupala tuttuun tapaan kahdeksan aikaan ja yhdeksältä menimme talliin hoitamaan leirihoitsujamme. Karsinan siivouksen ohessa juttelin samalla Felicianalle, josta oli leirin aikana kuoriutunut aivan ihana hevonen. Niin kiltti ja rauhallinen tamma, joka oli todella utelias. Se tamma oli vienyt sydämeni ihan kokonaan! Karsinoiden siivouksen jälkeen laitoimme varusteet kuntoon, hoidimme ja varustimme hevoset ja suuntasimme jälleen kulkumme ratsastuskentälle. Tunnin aiheena oli miekkailu tai jousiammunta, ja itse valitsin jälkimmäisen lajin. Olin tykästynyt siihen leirin aikana kovasti. Tunti meni hyvin ja tyytyväisenä poistuin ratsastuskentältä talliin hoitamaan Felicianaa. Hoidin upean, mustan tamman oikein huolella ja sitten pääsimme syömään. Ruokailun jälkeen aloimme valmistautumaan leirin päätteeksi pidettäviin joustauskilpailuihin. Jännitys alkoi kuplia mahassa viimeistään istuessani tutun mustan tamman selässä odottamassa vuoroamme. Meidän suoritus meni hyvin ja lopulta kilpailun päättyessä kuulimme tulokset. Me olimme sijoittuneen Felicianan kanssa kolmansiksi! Joustauskilpailuiden jälkeen söimme päivällisen ja meidät leiriläiset lyötiin ritareiksi, mikä mahtava päätös upealle leirille. Sen jälkeen pakkailimme kamat ja olisi aika lähteä kotimatkalle Newerraa kohti. Leiri oli kyllä hieno kokemus eikä se varmasti unohtuisi mielestäni kovin nopeasti. Varsinkin Feliciania pysyisi sydämessäni ikuisesti, olin leirin aikana rakastunut tuohon upeaan, mustaan tammaan aivan täysin.
|
|
|
Post by Karma Viimakoura on May 24, 2017 17:44:17 GMT 2
14.-17.4.2017 Pääsiäisleiri
Heräsin viimeiseen leiripäivään väsyneenä. Nousin istumaan sängylleni ja tuntui kuin hiukseni sojottaisivat joka suuntaan. Se oli kuitenkin pienin murheistani. Laskin kasvoni käsilleni ja haukottelin syvään. En ollut saanut enää aamuyöstä unta ja tuntui kuin en olisi nukkunut ollenkaan. No ehkä se kuuluu leirielämään. Olin saanut jäädä muiden leiriläisten tavoin majoittumaan tallin leirintäalueen mökkeihin. Minun lisäkseni mökissä oli muutama Newerran tallin hoitajista. Oli ihan mukava tutustua uusiin ihmisiin. Ihmettelin hieman, ettei muut oppipojat olleet tulleet leirille, mutta ehkä heillä oli syynsä.
Nousin hitaasti sängystä, puin ja letitin hiukseni yhdelle letille taakse. Tänään olisi vuorossa joustauskilpailut ja vaikka ne olivatkin vasta illasta, minua jännitti jo nyt. Omalla tavallaan olin etulyöntiasemassa, sillä olinhan ennenkin nähnyt ja kokeillut joustausta, eikä luultavasti kukaan muu ollut. Mutta se teki minusta jotenkin ulkopuolisen, oikeastaan kaikissa lajeissa. Huokaisin. Mieleeni muistui taas Quinnin kuittaus tämän iltaisesta ritareiksi lyömisestä. Hän oli tiuskinut ja sanonut että leirin jälkeen olen "leikkiritari". Kyllä itsekin tiesin, ettei ollut kovin… no oikein, lyödä minua edes leikillä ritariksi, koska olin oikeasti siihen ammattiin aikomassa, enkä vielä lähelläkään oikeaa ritariksi lyömistä. Onneksi sain eilen suklaamunien keruun aikana puhuttua Roxille ja sovittua, ettei minua lyödä. Vaikka lilahiusta oli vaikea suostutella, hän onneksi suostui. Eipähän tarvitse kuunnella sinisilmän naureskelua leikkiritareista. Minulla oli kädet täynnä muutenkin Monnin kanssa, miksi aikuisen miehen pitää vielä lisäksi olla kuin pahainen poni. Tuhahdin itsekseni. Oli siinäkin oppipojalla ritari.
Aamupalan syötyämme siirryimme hoitamaan hevosia ja niiden karsinoita. Koska Monni asui pihatossa, tyydyin normaaliin osaani oppipoikana ja siivosin tallia muiden kanssa. Hoidin Monnin varusteet ja kävin heittämässä muillekkin pihaton hevosille heinää ja ruokaa, auttaakseni ritareita. Jousitunti tuntui menevän suhteellisen nopeasti. Väsymys näkyi kyllä jonkun verran tuloksissa, eikä tullut niin montaa napakymppiä kuin olisin halunnut. Monni tuntui olevan myös välinpitämättömämpi tänään, eikä jaksanut lähteä viemään niin voimakkaasti kuin yleensä. Pientä niskurointia oli ilmassa, mutta yleisesti meni hyvin. Ehkä ori tunsi oman stressini joustauskilvasta, eikä tiennyt miten reagoida. Tai sitten se oli vain yhtä väsynyt kuin minä. Ja laiska vielä päälle.
Ruokailun jälkeen oli valmistauduttava joustauskilpailuun. Ruoka ei ollut oikein maistunut ja käteni tuntuivat kylmiltä. Kävelin hakemaan Monnia pihatosta yhdessä Kaisun ja Inga-Stinan kanssa. Heidän leirihoitsunsa olivat Morte ja Celia. Juttelimme vähän niitä näitä ottaessamme hevosia kiinni. Vastailin heidän kysymyksiinsä niin hyvin kuin osasin, mitä talliin ja ritarina olemiseen tulee ja he kertoivat omista kokemuksistaan ihan normaalilla tallilla. Molemmat olivat mukavia ja tuntuivat olevan kiinnostuneita Dragon Age Estatesta. Kun hevoset olivat kiinni ja valmiina varustettaviksi, kävimme valkkaamassa sopivat joustausvarusteet. Olin ensin ottamassa kokopitkää turnajaisloimea, jotta Monni näyttäisi oikealta ritariratsulta. Mutta koska ori oli eri mieltä asiasta ja alkoi potkia seinää viedessäni liehuhelman sen lähelle, vaihdoin varusteet sitten kevyempään, nahkaiseen häntävyön, jossa nahkalärpäkkeet koristivat orin lautasia ja sen alle lyhyemmän turnajaisloimen, joka peitti vain lautasten alueen. Ne kelpasi paremmin. Yhdeksi varusteeksi valitsin myös ritarilliseen tapaan päähaarniskan, tai pikemmin vain sen päälyosan, joka ylettyi otsasta turpaan. Vähän tahtoi oripoika luimia metallia laitettaessa, mutta ilmeisesti hyväksyi sen lopulta. Loput varusteet olivatkin suhteelisen normaaleja. Mutta sitten tuli minun vuoroni. Leiriläiset auttoivat toisiaan varusteiden laitossa ja minäkin opastin muutamalle, kuinka haarniskan kuuluu istua ja kuinka jalkasuojat sidotaan. Nauru raikasi pukuhuoneessa. Jonkun haarniska meni väärin päin, joku kompuroi omassa puvussaan, milloin oli mikäkin naru solmussa toistensa kanssa. Minäkin hymisin joukon mukana, lähinnä hoitaen omat metallilaatat päälleni. Itselleni olin valinnut perinteisen haarniskan suurehkoilla olkapääsuojilla ja nokkamaisella kypärällä.
Kun kaikki olivat haarniskoissa, niin leiriläiset kuin hevoset, astelimme joustauskentälle ratsujemme kanssa. Nousimme hevosten selkään kentän vierellä ja ohjasimme ratsumme siistiin riviin. Nousin Monnin selkään vaivattoman näköisesti, vaikka raajani tuntuivat painavilta ja kankeilta. Ensimmäinen pari aloitti. Parivaljakko siirtyi tuomareiden eteen ja kumarsi heille. Tämän jälkeen he kumarsivat toisilleen, ennen aloituspaikoille siirtymistä. Kun he olivat valmiina, heille ojennettiin kilpi ja peitsi. Katselin kuinka hevoset ohjattiin laukkaan ja kuinka niiden kaviot tamppasivat maata allaan. Turnajaisloimet hulmusivat. Ritarit lähestyivät toisiaan peitset ojossa. Toinen osui kilven kulmaan, heilauttaen vastustajaansa, muttei niin kovaa, että hän olisi tippunut. Eikä se ollut tarkoituskaan, nämähän olivat leikkimieliset kisailut.
Kun muutama pari oli ottanut toisistaan mittaa, oli minun vuoroni. Kypärä kainalossani ohjasin Monnin kaaren kautta tuomareiden eteen. Kumarsimme parini kanssa ensin heille, sitten toisillemme, jonka jälkeen siirryimme paikoillemme. Pistin kypärän päähäni ja otin vastaan minulle ojennetun peitsen ja kilven. Asetin välineet hyvin käsilleni. Monni tuhisi itsekseen ja luimi peitselle. Puhelin sille rauhalliseen ääneen, ettei mitään hätää. Kyllä Monni oli ennenkin joustannut, ja tiesin että ori oli vain oma itsensä, eikä pitänyt mistään, mutta ehkä sanat olivat myös minulle. Oli helpompi ajatella että hevonen oli enemmän hermona kuin minä, vaikka niin ei ollutkaan. Hengitin syvään kun näin lippujen liehahtavan edessäni aloitukseni merkiksi. Monni lähti ripeästi laukkaan muutaman oikeaoppisen pohkeen avulla. Vastustaja läheni nopeasti. Mieleni teki sulkee silmät, mutta pidin ne auki, juuri ja juuri nähden kypärän kapeiden aukkojen takaa. Monni hörähti, kuin varoitukseksi, juuri ennen kuin peitseni osui vastustajan kilpeen. Toisen peitsi viisti omaa kättäni vasten.
Tilanne meni nopeasti ohitse. Kun pääsin radan päähän, pysäytin hevosen ja käännyin katsomaan miten vastustajalle oli käynyt. Hän oli pysynyt satulassa. Heitin kilven ja peitsen maahan ja nostin taas kypärän kainalooni. Tunsin kuinka lämpimät kasvoni olivat. Ohjasin Monnin pois radalta ja nyökkäsin tummahiuksiselle vastustajalleni, en enää muistanut hänen nimeään. Meidän jälkeemme oli vielä yksi pari, jonka jälkeen lähdimme yhdessä rytäkässä tallille purkamaan varusteet sekä hevosilta että itseltämme. Loppuilta meni nopeasti ruokailun merkeissä. Leiriläiset lyötiin arvokkaasti ritareiksi, minua lukuunottamatta. Seisoin sivuseinään nojaten, tarkkaillen tilaisuutta pienesti hymyillen. Tunsin töytäisyn vasempaa kättäni vasten. Quinn nyökkäsi minulle tervehdykseksi ja samalla tajusin kuinka kipeä käteni oli. Se peitsenisku ei ihan mikään olematon ollut, vaikka haarniska olikin päällä. "Hyvin sä vedit", Quinn huikkasi hiljaisella äänellä. Kiitin häntä äänettömästi nyökkäyksen kera. Mies jäi vierelleni tarkkailemaan leiriläisten lyömistä ja katosi sitten kun tilaisuus oli loppunut, yhtä hiljaa ja huomaamattomasti kuin oli saapunutkin. Newerran väki hyvästeli linnan ja minäkin kävin kiittelemässä heitä mukavasta leiristä.
Loppujen lopuksi seisoin muiden Dragonlaisten kanssa heiluttelemassa kyydille, jolla he poistuivat tallin pihapiiristä. Hymyilin ja totesin että tämä leiri oli melkoisen tuloksellinen, jos niin voin sanoa.
// Minunkin käskettiin tänne kuitata, joten tässä oppipojan versio leiristä.
|
|