Pinkin päiväkirja

17.04.2020 Pinkki treenaa

Kirosin hiljaa ranskaksi kun Pinkki sinkaisi ohitseni pukitellen. Tamma katsoi minua haastavasti ja juoksi sitten pihattotarhan toiseen päähän. Ansku ja Ladi tuijottavat nuorukaisen menoa tylsistyneinä ja onnekseni Rokki on kentällä Wilman kanssa, eikä lisäämässä kaaosta täällä. Pinkki on luonteeltaan todella kovapäinen ja siitä huomaa heti, kun en ole päässyt tekemään sen kanssa vähään aikaan. Annoin suosiolla Pinkin kasvaa talven läpi, enkä pahemmin työstänyt sitä. Pari kertaa viikossa treenasimme kävelyä pihaton ulkopuolella ja harjasin tammaa läpi pihatolla, mutta nyt siihen on tultava muutos. Pinkki on alkanut ruveta uhmakkaaksi ja se kiukuttelee eteenkin muille. Wilma on onneksi vähintään yhtä kovapäinen, eikä pahemmin välitä mammuttivarsani kiukuttelusta. Noralle ja Erikille tamma aiheuttaa talliarjessa hieman päänvaivaa. 

Lopulta puolen tunnin kuluttua voikko paholainen on narun päässä ja talutankin tällä kertaa Pinkin ulos pihatosta ja suoraan talliin pesupaikalle. Pinkki yrittää tämän lyhyen matkan aikana kiskaista itsensä kolme kertaa irti, mutta lopulta luovuttaa kun karjaisen sille niin lujaa kuin pystyn. Laitan Pinkin kiinni pesarille ja heitän narun sen kaulalle. Kaksivuotiaaksi se on massiivisen kokoinen ja toivon todella, että tamman kasvu alkaisi pikkuhiljaa hidastua. Käännän vedet päälle ja suihkutan Pinkin jalat puhtaaksi. Pesarissa seisominen ei ole ikinä ollut nuorukaiselle ongelma ja se on tykännyt vedestä aina. Kun jalat ovat puhtaat, kaivan harjapakin esille ja aloitan harjausurakan. Pinkiltä lähtee hirveästi karvaa ja se näyttää tällä hetkellä lähinnä pöpeliköstä kaivetulta hyeenalta. 

Harjauksen ajan Pinkki malttoi rauhoittua ja käyttäytyä hevosiksi. Lopulta kiinnitän tamman riimuun pidemmän narun ja lähdemme suuntaamaan kentälle. Wilma ja Rokki ovat lopettelemassa treeniään ja tervehdin punapäätä. 
"Miten teillä sujui?" kysyn tältä ja alan kävellä Pinkin kanssa ympäriinsä. 
"Oikein kivasti! Rokki tuntuu taas olevan tosi vireä ja hyvässä kunnossa", Wilma kertoi iloisena. 
"Tosi hyvä! Ei sitä ikä paljon näytä painavan. Voin joku päivä pitää teille tunnin jos haluat?" heitin ehdotuksen ilmoille. 
"Se ois kiva! Oonkin miettinyt että ois kiva taas päästä tunnille", tämä ilahtui. Juttelemme vielä hetken Wilman kävellessä loppukäyntejä, jonka jälkeen tämä poistuu pihaton suuntaan. 

Alan työstää Pinkkiä pikkuhiljaa maastakäsin. Keskitymme ihan perusteisiin, pysähdyksiin, paineeseen vastaamiseen ja muuhun sellaiseen. Taskuni on täynnä leivänpaloja, joilla palkkaan nuorukaista erityisen onnistuneista suorituksista. Vaikka opetan hevosiani ensi hetkistä saakka siihen, että paineeseen vastataan kevyesti, se tuntuu olevan Pinkille vaikeaa. Se punkee todella mielellään vastaan ja tunkee henkilökohtaiseen tilaani. Muutaman napakamman komennon ja ajallaan tulleen palkkauksen jälkeen tamma alkaa vähän herkistyä. Kun perusjutut alkavat olla taas muistissa, teen hetken ympyräharjoituksia. Opetan Pinkille ympyrälle lähetystä ja palkkaan sitä aina, kun se tekee yhdenkin ympyrän hieman irti minusta. 

Lopulta lopetan ja päästän Pinkin hetkeksi kentälle vapaaksi. Aina kun on mahdollista, tykkään päästää hevosiani kentälle juoksentelemaan vapaana. Pinkki ravaa pienet hetket, jonka jälkeen se käy piehtaroimassa ja palaa luokseni. Palkkaan tamman suuresti ja se jääkin tyytyväisenä vierelleni rapsuteltavaksi. Vaikka päivä Pinkin kanssa alkoi kaaoksen merkeissä, olen todellakin yllättynyt siitä, miten hyvin nuori tammani malttoi työskennellä. Olen aika varma, että alan nyt ainakin ennen laidunkautta työstämään Pinkkiä enemmän ja sitten se saa taas viettää laidunkauden rauhassa kasvaen. Pinkki vaikuttaa olevan valmis oppimaan uutta, joten käytän tilanteen hyödyksi. Kun rapsuttelu alkaa riittää, napsautan narun takaisin kiinni riimuun ja lähdemme takaisin pihatolle, jonne Pinkki pääsee viettämään päivää kavereidensa kanssa. Itse lähden suuntaamaan talliin, jossa Erik on varmaan aloittelemassa karsinoiden siivousta.