Tanhun päiväkirja

8.9.2017-1.

Mä olin jo tottunut ajatukseen, että mulla oli oma hevonen. Kolme viikkoa sitten mä odotin innolla traileria, jossa Tanhu saapuisi. Nyt me olimme siinä pisteessä, että tamma oli sopeutunut uuteen ympäristöön ja muihin latotallin suokkeihin. Tamman ollessa kuitenkin vasta 3-vuotias ei sillä pääsisi ratsastamaan, vaan sitä harjoiteltaisiin vasta. Vanhempani olivat halunneet panostaa Tanhun koulutukseen, joten tallilla vieraili kouluttaja kerran viikossa. Sain siltä ohjeita ja viikko suunnitelman, jotta edistymistä tapahtuisi ympäri viikkoa. Perheeni ei kuitenkaan ollut yltiö varakas, joten jouduimme tyytymään siihen yhteen käyntiin viikossa, mutta ohjeet joita sain, olivat todella hyödyllisiä. Nyt kuitenkin tähän päivään.


Oli vihdoin perjantai! 30 viikkotuntia oli ohi ja nyt oli aika viikonlopulle. Suunnitelmat olivat yksinkertaiset tänään ja sunnuntaina tallille, sillä lauantai oli pyhitetty perheelle äidin toiveesta. Itse olisin viipottanut tallilla useamminkin, sillä Tanhun kanssa oli niin hauska touhuta, mutta vanhemmat pistivät stopin tällekkin hauskuudelle. Syyskuun alettua oli alkanut viiletä ja kymmenen asteen säät olivat taas tulleet tutuiksi. Tänään tallille saapuessani olin huomannut, että iso ja paksu syystakkini ei ollut yhtään liikaa. Siitä mieleeni juolahti, yksi juttu joka sattui juuri saavuttuani.


Olin juuri saapunut ja minulla oli aikomus mennä taukohuoneeseen, mutta jo ovella kuulin jonkinlaista riitelyä. Se ei ollut huutamista, mutta sen verran kovaan ääneen puhuivat, että kuulin. Kyse taisi olla Rosesta, enempää en saanut selville tällä kertaa. Rose oli muuttanut tänne Lontoosta asti, mutta muuta mä en oikein siitä tiedä. Olin huomannut myös, että Wilma (se yksi äänekäs tyttö, jota en vieläkään oikein tunne) oli vaihtanut kaappia, joten päätin vallata hänen vanhansa. Asettelin tavarani sinne ja lähdin harjaamaan Tanhua.


Katselin, kun tamma hamusi viimeiset heinänkortensa ja siirryin sitten harjaamaan sitä. Tanhu oli jo kasvattajallaan totutettu harjaukseen ja talutukseen, joten se sujui hyvin, eikä tänäänkään ilmennyt ongelmia. Olimme alkaneet totuttaa tammaa varusteisiin ja painoon selässä. Usein laitoin kaurasäkin satulaan, jotta voisin itse kontrolloida hevosta maasta käsin. Tänään olimme kuitenkin kouluttajan kanssa sopineet, että voisin yrittää itse nousta selkään ja kävellä, kunhan joku taluttaisi minua. Olin pyytänyt Kaisun avuksi ja hän oli hyvin auttavainen muutenkin Tanhun koulutuksessa. Minun täytyi olla erityisen varovainen, jotta en repisi tammaa suusta.

Maneesiin saapuessani kiristin satulavyön sopivan tiukalle ja osasin arvatakkin neidin reaktion, joka oli korvien luimistaminen ja nyrpeä ilme. Kävelytin Tanhun penkin luokse, jotta pääsisin helposti selkään. Asetin rauhallisesti jalkani jalustimeen ja huomasin korvien luimistuvan hieman. Nostin rauhallisesti toisen jalkani tamman ylitse ja huomasin istuvani tukevasti selässä. Huomasin pientä hermostumista Tanhussa, joten rapsuttelin sen kaulaa rauhallisesti. Toistin saman noin seitsemän kertaa ja huomasin pientä edistystä, joka kerralla. Sanoin Kaisulle, että voisimme testata hieman kävelyä. Annoin kevyesti pohkeita ja maiskutin, jotta Tanhu oppisi hiljalleen, mitä se tarkoittaa. Liikkeelle lähtiessä huomasin, kuinka mukavat askeleet tammalla oli. Olisin voinut nukahtaa selkään, mutta onneksi Kaisu piti minut hereillä.


Kävely oli sujunut todella hyvin ja olimme molemmat todella ylpeitä Tanhun kehityksestä. Loimittaessani tammaa yötä varten tajusin, että tästä tulee vielä hyvä ratsu. Olin jo tiennyt sen alusta asti, mutta se tunne vain vahvistui koko ajan, sillä kehitystä tapahtui paljon. Joka kerta tallilta lähdettyäni olin iloinen, mutta tällä kertaa jäi mystiset riitelijät ja niiden puheenaihe painamaan mieltäni. Tästä ottaisin vielä selvää!

//Ihana Tanhu! Innolla odottelen lisää teidän seikkailuja <3 ~W