|
Post by Kaisu on Mar 4, 2017 0:17:18 GMT 2
★ Tie tähtiin -estekilpailut 23.4. ★ Tie tähtiin -cupin viimeinen osakilpailu ennen finaalia hypätään Newerran maneesissa sunnuntaina 23. huhtikuuta. Osakilpailu on osa viisiosaista, tarinallisuuteen painottuvaa ratsastusmittelöä, johon jokainen on tervetullut - tämä voi olla juuri sinun tiesi tähtiin! Pitkästä matkasta tuleville ratsukoille raivataan tilaa tallin karsinoihin, tarhoihin, pihatoihin ja niiden pilttuusiin. Majoittumaan pääsee tupaan, aitan vintille tai lähialueen majataloihin - saat vapaasti käyttää luovuuttasi tarinassasi! ★ Tutustu kilpailun ohjeisiin ja sääntöihin★ Jälki-ilmoittutuminen tähän topicciin 10-22.4. muodossa: Luokka, Ratsastajan nimi - [*url="osoite"]Hevosen nimi[/url] Luokat ja osallistujat4. 60cm, taitotaso easy1. Pau - Touholan Santra, Newerra 11 lisäarpaa | 20p2. Melli - Tinyela, Newerra 5 lisäarpaa | 15p3. Julia Luoti - Taffeltoff, Vaahterapolku 1 lisäarpa | 10p4. Wilma - Rock ‘n’ Roll, Newerra 1 lisäarpa | 5p5. Angelika - Gnekorrg , Yläkokko 2 lisäarpaa | 3p6. Saana - Unchained X , Yläkokko | 1p7. Moona - Ramona | 1p8. Erik - Merkurius, Newerra | 1p5. 80cm, taitotaso medium1. Elle - Evyn Carno 3 lisäarpaa | 20p2. Topi - Liadan , Yläkokko | 15p3. Veeti - Priya Countessa ox, Newerra 5 lisäarpaa | 10p4. Katriina - Supernova I , Hallava | 5p5. Heidi - Moonglitter 1 lisäarpa | 3p6. Inkeri - Breezy Darlene, Hallava | 1p7. Milja - Feuerhof Ramino , Yläkokko | 1p8. Ruska - Flying Fonzie, Hallava | 1p9. Rena - Kyyhkysatu, Hallava | 1p10. Mette - 21 Haircolors | 1p11. Salome - Malfoy II , Yläkokko | 1p6. 100cm, taitotaso hard1. Nella Pekkinen - Melvanlis, Vaahterapolku | 20p2. Salli - Dunja av Rågkross, Hallava 3 lisäarpaa | 15p3. Nanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 8 lisäarpaa | 10p4. Jannica - Kaihomieli, Newerra 4 lisäarpaa | 5p5. Lucas - Such a Flinch , Yläkokko | 3p6. Rasmus Alsila - Kings Weebenger, Vaahterapolku 1 lisäarpa | 1p7. Sanna - 24 Shades of Blonde 1 lisäarpa | 1p8. Jesse Aro - ML Hustler, Vaahterapolku 5 lisäarpaa | 1p9. Pyry - Discrimination, Vaahterapolku 3 lisäarpaa | 1p10. Varpu Kivikko - Pramias Dendranthema | 1p11. Anke - Never Say Never, Newerra | 1p12. Salma - Bonnie KN | 1p13. Salla Laine - Final Countdown | 1p14. Valma - Hallavan Lurjus, Hallava | 1p
|
|
|
Post by Elle on Apr 11, 2017 14:50:19 GMT 2
Jälki-ilmottaudutaan!
Luokka 5. 80cm, taitotaso medium Elle - [*url="http://ellenhepo.weebly.com"]Evyn Carno[/url]
|
|
|
Post by Mette13589 on Apr 11, 2017 16:56:19 GMT 2
Jälki-ilmottaudutaan: Luokka 6. 100cm taitotaso hard, Sanna - 24 Shades of BlondeBlondi oli oma kasvattini, kaunis ruunikko tamma, ja oli saavuttanut hyvän treenikauden päätteeksi juuri sopivasti kilpailukunnon ja vaadittavan iän. Olimme osallistuneet jo muutamiin pienempiin kilpailuihin, mutta nyt päätin ilmoittaa meidät Newerrassa pidettävään Tie tähtiin -osakilpailuun, joka kilpailtaisiin esteillä. Radaksi valitsin meille 100cm, sillä pitkäkoipinen tammani hyppäisi metriset esteet kyllä hienosti yli. Kilpailupäivän aamu valkeni aurinkoisena ja pakkasin hevoseni sekä tarvittavat varusteet traileriin ja eikun matkaan. Blondi oli onneksi mutkaton lastattava ja kuljetettava, eikä matkaan tullut isompia mutkia. Paikan päällä Newerrassa varustin Blondin kuntoon ja lähdimme verryttelemään. Tamma tuntui allani energiseltä, eikä se aina tiennyt miten päin olisi ollut, kun ympärillä pörräsi toinen toistaan komeampaa orhia. Oliko kevät pistänyt sievän kilparatsuni pään pahasti pyörälle? Selvisimme verryttelystä kuitenkin kunnialla, hypyt osuivat kohdalleen ja Blondi malttoi keskittyä asiaan silloin kun tarvitsi. Tamma pääsi lepäämään vielä hetkeksi Newerran pilttuuseen, kun itse etsin hätäpäissäni kisa-alueelta jotain syötävää ja juotavaa, sillä kaikista valmisteluista huolimatta olin onnistunut unohtamaan evääni kotiin! Siellä ne varmasti odottaisivat kiltisti keittiön pöydällä, kun palaisin illalla kotiin. 100cm luokan alkaessa kiipesin jälleen tammani selkään ja odottelimme jo malttamattomina vuoroamme. Kun pääsimme valmistautumaan edellisen ratsukon jäljiltä, oli Blondi vähän turhankin innokas ja energinen. Tamma olisi ollut menossa koko ajan, ja jouduin pidättelemään sitä ihan toden teolla, jottei se singonnut päätä pahkaa esteradalle. Kun tuomari vihdoin kuulutti meidät radalle ja antoi lähtökäskyn, se oli menoa! Blondini ei ollut varmaan ikinä kiitänyt niin kovaa, kuin me radalle kiidimme. Onneksi rata oli melko helppo muistaa ja tamma vastasi painoapuihini, jotta pääsimme joka kerta oikealle esteelle. Yhden pudotuksen Blondi sai aikaan, mutta emme antaneet sen häiritä, vaan kaasuttelimme radan loppuun ja jäimme jännittämään tuloksia.
|
|
|
Post by Pau on Apr 16, 2017 11:18:37 GMT 2
60cm Pau - Touholan Santra, NewerraNewerrassa riitti elämää kisapäivän aamuna. Maneesissa kasattiin esterataa, kentällä verkattiin, osa hevosista vasta saapui trailereissaan, joita piha oli jo ääriään myöten täynnä. Hevoset olivat tarhoissaan, jotta kaikista pisimmän matkan kulkeneet saivat kisaratsunsa talliin, osa laitettiin pihattoon pilttuisiin. Kaikki oli kuitenkin järjestynyt, myös makuupussimajoitus meidän vintillä ja luhtiaitassa. Itse olin tomerana tyttönä herännyt aamuvarhain puunaamaan Santraa kisakuntoon. Se oli nukkunut makuultaan ja piehtaroinut, joten se oli olkea, pölyä ja irtoavaa talvikarvaa täynnä. Harjasin sitä ikuisuuden ja lopulta se oli siisti. Silloin oli minun aikani käydä pukemassa kilpatamineet päälle ja haukkaamassa vähän palasta, kunnes oli aika palata varustamaan poni. Kuuluisimme kuitenkin ensimmäisiin verryttelijöihin, sillä ratsastin matalimmassa luokassa, joka järjestettiin ensimmäisenä. Myöhempiin luokkiin rataa vain korotettaisiin. Santra seisoi onneksi kiltisti pihatossa palatessani sinne, se tästä olisikin puuttunut, että ponitamma olisi heittänyt uudelleen selälleen kuraiseen tarhaan. Iskin sille satulan selkään ja tiukkasin vyön. Se oli Santran kohdalla helppoa, sillä poni oli ihmeen siro ja solakka shetlanninponiksi. Siksi olinkin saanut sen kisaratsukseni! Talutin ponin pihatosta ulos ja varoin laskemasta Peppiä ja Samia pihalle. Melli ja Tinja olivat juuri lähteneet edelläni kohti kenttää ja suljettuani pihaton oven lähdin kulkemaan heidän peräänsä taluttaen. Santra tuntui olevan leppoisan uteliaalla tuulella - ehkä tästä päivästä tulisi hieno kisapäivä! Verryttelyalueella, eli meidän kentällämme, oli jo muutama ratsukko, mutta luokkamme ollessa niin pieni, vain kahdeksan ratsukkoa, ei kenttä varmastikaan ruuhkautuisi. Saisimme rauhassa lämpätä kiearatsumme huippukuntoon, haha. Kentän keskellä ponnistin itseni Santran selkään ja ohjasin sen uralle muiden perään. Minulla ei ollut mikään kiire, sillä olin kerrankin ajoissa, joten kävelimme melkoisen pitkät alkukäynnit. Äiti oli saanut kisaradan maneesiin valmiiksi, joten hän tuli kasaamaan meille verryttelyestettä aika keskelle kenttää. Jee, kohta päästään hyppäämään! Kun Santra oli löntystellyt tarpeeksi kauan käynnissä, kokosin sen ohjia ja nostin ravin. Teimme voltteja, siirtymiä ja suunnanvaihtoja, jotta ponitamma vertyisi molemmilta puolilta. Lopulta nostin laukan ja hyppelimme vuoron perään harjoitusestettä, joka oli ihan tavallinen ristikko. Sitten sitä muutettiin pystyksi, ja hyppelimme lisää. Santra alkoi herätä horroksesta ja ehkä tajuamaan, että tänään olisi kisapäivä! Verryttelyn jälkeen annoin Santran talutettavaksi ensimmäiselle tutulle vastaantulijalle ja lähdin tutustumaan rataan. Laskeskelin esteiden välejä ja kertasin vielä esteiden järjestyksen, jonka olimme nähneet jo hieman aiemmin. Tutustuin mahdollisuuksiin ratsastaa vähän napakampi reitti ajan lyhentämiseksi, ja hetken tallustelun jälkeen olin valmis palaamaan Santraponin luokse. Luokkamme oli pieni, joten pian tuli vuoroni ratsastaa maneesiin. Nostin ravin kautta laukan ja muutaman voltin myötä ylitin lähtöviivan ja suuntasin kohti ensimmäistä estettä. Se oli puoli metriä korkea pystyeste, joka koostui aidanpätkästä ja puomista. Se oli helppo ylittää. Toinen este voisikin olla jo haastavampi joillekin, sillä siinä oli vihreä puska puomin alla. Onneksi se oli vain muovipuska, niin Santra ei haistanut sitä herkuksi, vaan ponnisti ketterästi esteen ylitse. Kakkosesteen jälkeen käänsin ponin tiukasti kohti kolmatta estettä, kentän keskellä nököttävää okseria. Kannustin ponin kovempaan vauhtiin, ja hyvin se liisi okserista yli, vaikka laukka-askeleet eivät meinanneet riittää esteelle asti ja hypystä tuli pitkä. Neljännelle esteelle saikin vaihtaa laukan ja kaartaa mahdollisimman ketterästi sitä kohti. Vuorossa oli muuri, jonka sivuun oli pistetty muovikukat koristeeksi, vaan Santra ei korvaansakaan lotkauttanut niiden suuntaan. Neljänneltä esteeltä piti jälleen lähteä eteenpäin laukkaa vaihtaen ja ratsastaa pitkä, kaareva reitti mahdollisimman lyhyeksi. Vuorossa oli aika tavanomainen sarja, jonka a-osa oli pysty ja b-osa okseri. Sarjan jälkeen käännös kutosesteelle, jonka perässä oli vesimatto, eikä sekään näyttänyt Santraa haittaavaan. Mitäs siitä, jos kaviot vähän kastuu? Kutosen jälkeen vaihdoin jälleen laukan ja käänsin Santran kohti viimeistä estettä, joka oli meidän übersöpö sateenkaarieste, jossa oli pinkki sydänlauta. Kannustin Santran hurjaan kiitoon ja se hyppäsikin hienosti kirjavan esteen yli ja laukkasi yli maaliviivan. Jes! Pärjäsimme hienosti ja Santra ansaitsi taputukset. Nyt minä lähtisin loppuverkkaamaan sen, ja tietysti palaisin sitten maneesin katsomoon ihailemaan isompia luokkia! 600 sanaa
|
|
|
Post by Jesse on Apr 17, 2017 17:58:07 GMT 2
6. 100cm taitotaso HardJesse Aro - ML Hustler "Onko nyt varmasti kaikki kyydissä ja tavarat matkassa?" huutelin suuren hevoskuljetusrekan ovelta uniselle joukkiolle, jotka olivat kerääntyneet tallin pihalle valmiina lähtöön. "Juujuu!" kuului epämääräistä mutinaa jokaisen suusta, joten hyppäsin rekan ratin taa ja läimäytin oven kiinni. Rasmus kipusi vänkärin paikalle makeasti haukotellen. Kello oli varttia vaille kuusi aamulla, joten ihmekkös jos vähän uni silmäluomia painoi kiinni. Mutta ei auttanut nukkua, matka kohti Newerraa ja sen koulukisoja saattoi alkaa. "Onko radiokanava toivetta?" kysyin Rasmukselta, joka taisteli turvavyön kanssa. "Eip. Ihan sama mitä kuunnellaan", Rasmus ähisi ja sai vihdoin napsautettua turvavyön lukkoon. Nyökkäsin. Radio Suomipop saisi siis kelvata. Starttasin auton ja odotin, että Mila pääsisi omalla autollaan liikkeelle. Pian pikkuruinen auto lipui ohitsemme vetäen perässään traileria kyydissään Tohveli ja Criminal. Metku, Husu ja Benkku tulisivat puolestaan minun kyydissä. Nella, Julia ja Pyry olivat ahtautuneet Milan autoon, sillä siellä oli enemmän tilaa kuin ahtaassa rekan nupissa. Lähdin ajelemaan Milan perään toivoen, että nainen muistaisi miten Newerraan päästäisiin. Tämän suuntavaisto kun ei aina ollut mitenkään huippuluokkaa... Varsinkaan tähän aikaan vuorokaudesta. Rasmus nukahti melkein heti, kun olimme päässeet hiekkatieltä kääntymään asfaltoidulle maantielle. Itse jäin siis yksinäni hyräilemään musiikin tahtiin. Olimme paikan päällä Newerrassa tuntia ennen ensimmäisen luokan alkua. Periaatteessa minulla, Nellalla, Pyryllä ja Rasmuksella ei olisi ollut edes niin hoppu päästä paikan päälle, sillä meidän luokka olisi päivän viimeinen, mutta olimme kuitenkin lähteneet matkaan hyvissä ajoin. Julia puolestaan osallistuisi Tohvelin kanssa ensimmäiseen luokkaan ja pitihän se päästä katsomaan, miten parivaljakko pärjäisi. Ainakin tähän mennessä tallin riiviöponilla ja blondilla oli nämä kisat menneet todella hienosti. Vastoin kaikkien ennakkoluuloja. "Hyvin se menee!" kannustin Juliaa, joka taisteli Tohvelille varusteita päälle. "Toivotaan niin", Julia hymyili ja sipaisi vaalean hiussuortuvan korvan taa. "On se Tohveli niiiiiin hieno kisaponi, kun sille päälle sattuu!" Mila lässytti risteytysponille suu vaahdossa. Pudistelin huvittuneena päätäni. Hullut ponimuijat... Pian Julia lähti ponin kanssa lämmittelyalueelle ja me menimme muiden kanssa istumaan katsomoon seuraamaan luokkien kulkua. Kovatasoinen luokka kyllä oli, siitä ei ollut epäilystäkään. "Ompa toi poni söpö!" Nella huokaili suu täynnä voileipää. Mustankirjava shettis pomppi ketterän näköisesti esteiden yli ratsastajansa kanssa. "Toooosi söpö!" Mila komppasi. Kohautin harteitani. Minä en niin noista poneista välittänyt, vaikka olihan niissäkin puolensa. Mutta tämä ratsukko varmasti olisi yksi ennakkosuosikeista. "Pau ja Touholan Santra..." luin listasta. "Eikös näillä ole mennyt kisat muutenkin hyvin?" "Mun muistin mukaan kyllä", Pyry totesi. "Hieeeno suoritus!" Nella hihkui, kun Julia ratsasti Tohvelin kanssa ulos radalta. Parivaljakko oli juuri saaneet kisasuorituksensa päätökseen eikä se nyt niin huonosti ollut mennyt. "No jaaaa..." Julia mutisi punastellen. "Olis kai toi voinut paremminkin mennä..." "Mutta etteköhän te finaaliin pääse", Rasmus tuumasi taputtaen Juliaa olkapäälle. "Katsotaan... Eihän sitä vielä voi tietää", Julia totesi ja taputti Tohvelin kaulaa. "On se meidän Tohvelisankari kyllä kiva poni!" Seuraavassa luokassa ei meidän tallilta ratsastajia ollutkaan, joten pääsimme kaikki rauhassa seuraamaan luokan kulkua. Pian kuitenkin meidän piti lähteä valmistelemaan omat hevoset kisasuoritusta varten. Husu oli lämmittelyssä oikeinkin energisellä tuulella ja mietin, tulisiko tästä nyt yhtikäs mitään. Onneksi ori rauhoittui lopulta ja malttoi keskittyä verryttelyesteen hyppäämiseen ilman turhia häsläilyä. Taputin oria kaulalle ja ratsastin odottamaan vuoroamme maneesin eteen. Kun Salla Laine oli poninsa, Final Countdownin, kanssa saanut suorituksensa päätökseen, oli meidän vuoromme. "Onnea matkaan!" Mila hihkaisi, kun ratsastin maneesin ovista sisään. Kannustin Husun laukkaan ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle... (sanoja 528)
|
|
|
Post by Angelika on Apr 22, 2017 0:28:05 GMT 2
60cm / Angelika - Gnekorrg
Ilma oli suhteellisen lämmin ja aurinkoinen, vaikka viimepäivien runsaat sateet olivatkin aiheuttaneet Newerran tallipihaan toinen toistaan suurempia lätäköitä. Haukottelin pitkään talutellessani varustettua Karria kohti kenttää, jossa verryttely oli juuri alkamassa. Pitkän ajomatkan takia olimme joutuneet lähtemään Yläkokosta kukonlaulun aikaan liikkeelle, minkä takia suurin osa talliporukasta näytti olevan vähän pihalla siitä, mitä oikein tapahtuisi seuraavaksi. Vaikka olin opetellut esteradan huolella moneen kertaan, olin silti vähän paniikissa muistaisinko sitä kunnolla kisatilanteessa. Pomppasin virkeän oloisen ruunan selkään ja kiristin vyötä parilla reiällä. Jalustimet olivat yllätyksekseni juuri sopivat, joten en alkanut niitä säätämään, vaan pyysin ruunan suoraan liikkeelle.
Kun noin viidentoista minuutin verryttely oli ohi, jäin kauhulla odottelemaan tulevaa rataa. Verkkaesteet ei nimittäin olleet sujuneet mitenkään kovin hyvin, sillä Karri kyttäsi erikoisesteitä epäilevästi. Kuitenkin luottavaisin mielin lähdin radalle, kun meidän vuoro viimein tuli. Ekan ja tokan pystyn yli päästiin ihan hyvin, eikä kolmaskaan okseri tuottanut sen suurempia ongelmia. Nelosesteelle reitti oli vähän hankala, mutta yli päästiin vaikka vähän turhan pohjaan tultiinkin. Sarjalle oli sen verran pitkä tie ratsastettavana, että aloin itse sähläämään omiani, minkä takia otettiin puomi alas b-osalla. Viimeisille kahdelle pystylle tultiin vähän kiemuttellen, mutta maaliin tullessa sain kuitenkin olla tyytyväinen meidän suoritukseen. Löysytin kimolle ponille pidempää ohjaa ja lähdin jäähdyttelemään sitä tallipihalle. Neljä virhepistettä kerättiin, mut hei - ainakaan meitä ei hylätty!
Sanoja 210
|
|
|
Post by Angelika on Apr 22, 2017 2:09:23 GMT 2
60cm / Angelika - Gnekorrg
Piirtelin vielä kuvankin :)
|
|
|
Post by Mila on Apr 22, 2017 9:08:46 GMT 2
Vaahterapolun valmennuksen lisäarvat: Jesse Aro - ML Hustler - 2 lisäarpaa Pyry - Discrimination - 3 lisäarpaa Rasmus Alsila - Kings Weebenger - 1 lisäarpa
|
|
|
Post by Heidi on Apr 22, 2017 11:25:33 GMT 2
Medium, 80cm Heidi - Moonglitter
(206 sanaa) Kisojen kilpailuhenki kiihtyi kokoajan ja verryttelyalueella näkyi mitä hurjempia ratsukoita treenaamassa superhienoja shettiksiään ja ylväitä puoliverisiä. Itselläni oli vain riehuva poniori, joka halusi päästä minusta eroon keinolla millä hyvänsä. Aamulla sen harjaa letittäessä sain tuntea sen painavan rakkaudenosoituksen jalallani, kun ori polkaisi varpaani linttuun. Nyt hieman könkäten varustin innosta puhkuvaa Ronttia, joka jo tahtoi verkkaamaan ja hyppäämään kenguruloikin pieniä esteitä.
Hyppäsin pienen poniinin selkään trailerini rampilta, ja päinvastoin kuin muut ratsukot, suuntasin kohti maastopolkuja. Rontti tuntui olevan asiasta erimieltä, mutta ohjasin sen tarpomaan hetkeksi auringon pehmittämään lumeen kahlaamaan. Kuolavanat roiskuivat pitkin oriin ryntäitä, kun se välillä otti lähtöjä itsekseen lumihangesta ja ravasi aina isolle hiekkatielle asti. Hetken aikaa sain poniin edes jotain kontaktia, kun palasimme verkka-alueelle puuskuttaen.
Rontti oli paaaljon parempi ratsastaa, kun sen turhat energiat oli purettu. Se oli todella kevyt suustaan ja tarjosi minulle pyöreätä kaulaansa aika nopeasti.Verkkahypyt lennähtivät ehkä hieman liioitellusti, mutta ainakin sain oriin pidettyä hanskassa suhteellisen hyvin.
Vilkuilimme muiden suorituksia samalla muiden suorituksia, kun satuimme kävelemään esteradan ohi. Muilla näkyi menevän oikein mallikkaasti, joten kun minua edeltävä ratsukko palasi radalta hymysuin, olin itsekin yhtä varma suorituksestamme. Tervehdin reippaasti tuomaria, ja lähdin laukkaamaan kohti ensimmäistä estettä. Kyllä me tää vielä puhtaasti läpi saataisiin, sillä orii oli täydessä hallinnassani, ensimmäistä kertaa esteradalla.
|
|
|
Post by Julia on Apr 22, 2017 11:40:15 GMT 2
Julia Luoti - Taffeltoff, Luokka 1
Minua suorastaan jännitti, mitä tämänpäiväiset kisat toisi tullessaan. Tohveli oli hieman vaisu, joka oli harvinaista ja epänormaalia. Koska olin varannut hyvin aikaa valmistautua, kävin koko ponin läpi jaloista selkään ja suuhun, että poniruuna oli ihan kunnossa. "Onks Tohvulalle iskenyt kevätmasennus vai miksi se noin lurpottaa?" Jesse kysyi Husun kanssa vieressä häärätessään. "Kai, kun en mitään muutakaan löytänyt", totesin ja taputin kirjavan ruunan takapuolta.
Varusteet löysivät tiensä yllättävän nopeasti ruunan selkään sen ollessa kiltti, joten kävimme kävelemässä alkuun maastossa ennen valmennusta. Pidin kokoajan mielessäni Helenan antamia ohjeita tehokkaassa ja lyhyessä valmennuksessamme, jotka varmasti lennättäisivät meidät aina sijoille asti. Nella käveli vierelläni ajankulukseen, ja lupasi tulla kannustamaan minua katsomoon. Kielsin häntä vahvasti hurraamaan, koska se, jos mikä oli todella epätoivoista. "No, kuitenkin. Hyvin se menee, Tohvelilla on vaan.. erilainen päivä".
Verkassa otimme ravipätkiä, yhden onnistuneen hypyn (ihme kyllä) ja muutaman laukannoston, muuten vain oikeastaan kävelin tallipihalla. Vaahtislaiset toivottelivat vuoronperään onnea, Milasta puhumattakaan. Se roikkui ponin kaulassa ja totesi sen olevan paras poni koko maailmassa. Noh, epäilykseni Tohvelin oudosta käytöksestä katosivat heti, kun ruuna luimisteli tallinomistajan kaulaillessa sitä.
Rata meni aika nopeasti ja yllättävän hyvin, epäilykseeni nähden. Muutaman kerran tuli läheltäpiti tilanteita, mutta onneksi puomit eivät tippuneet. Nella hihkui katsomossa, Mila vieressään ja vienosti hymyilevät miehet vierellä. Kaikki onnittelivat hyvästä radasta, mutta totesin vain sen voineen menneen paremminkin.
(215 sanaa)
|
|
|
Post by Veeti on Apr 22, 2017 12:26:33 GMT 2
Veeti & Prima Countessa Ox, Newerra // Medium 80cm // 825 sanaa
Primis keikaroi ketjuriimunnarun päässä ympäri kisa-aluetta ja hirnui lähes jokaiselle, vähänkään vastakkaista sukupuolta muistuttavalle vastaantulijalle ja oli kuin mikäkin kisahevonen. Tai no, olihan se kisahevonen, mutta vain päivän pari kerrallaan.
Heli oli lupautunut kisahoitajakseni, kunnes tänä aamuna, noin kahdeksan aikaan olin saanut viestin, jossa tyttö perui tulemisensa ilman mitään todellista syytä. Onnekseni Melli oli sattunut kuulemaan marmatukseni Erikille, joka tosin oli vain naureskellut ja todennut että naisiin ei voi koskaan luottaa, ja lupautui auttelemaan mua oman suorituksensa jälkeen - toki jos mä auttaisin häntä vastapainoksi. Sehän sopi.
Olin vaihtanut Sessan nylonriimun nahkaiseen ja kiiltävään, jonka olin löytänyt kaappieni pohjalta. Talutin sen tarhoilta ketjunarun kanssa talliin ja kiinnitin käytävälle. Onnekseni tammalla oli ollut päällä vuoreton sadeloimi, joten aamulla riehunut rankkasade ja tarhan mutapohja eivät olleet sotkeneet eilen kauttaaltaan jynssättyä hevosta uudelleen. Kurakoivet tosin vaativat vesiletkupesun, mutta se ei haittaisi laisinkaan - aikaa oli vaikka kuinka.
Pölyharja pyyhki pahimmat pölyt tuon karvalta ja harjakampa Mellin kätevissä sormissa selvitti tulisieluisen täykkärini pitkät jouhet. Tyttö vieläpä letitti tamman hännän ja harjan, johon pujotti vaaleansinisen nauhan, joka tietysti mätsäsi omiin varusteisiini sekä kotoa tuomaani huopaan. Talutin huomiosta nauttivan prinsessan pesupaikalle ja suihkutin jalat puhtaaksi, vaikkei neiti Sessa sitä erityisemmin arvostanutkaan.
Dexun jäämistönä tallille tuomani Show Shine antoi kilpurini karvaan viimeisen silauksen, jonka Melli avuliaasti levitti karvahanskan kanssa tasaisesti kaikkialle. Satula huopineen nousi nopeasti arabin selkään samalla kun tyttö asetteli jännesuojia hevosen jalkoihin. Suitset päähän ja sitten oltiinkin valmiita.
Kaisun suu loksahti auki Mellin taluttaessa Sessan ulos tallista. ”Sepäs kiiltää hienosti!” nainen hymyili. ”Pitää sitä vähän edustaa - jos napataan pisteet kotiin, on kuvaajille annettava jotain mitä kuvata”, virnistin. Omistajatar naurahti ja toivotti onnea suoritukseen.
”Useimmat mokasivat neloselle, koska kääntivät liian tiukan tien ja eivät saanet hyvää lähestymistä muurille, joka nyt yleensäkin on vähän jännä juttu. Toinen järkytys on ollut sateenkaarieste”, Melli selosti kun olin palannut radankävelystä. ”No mut, ne on meille helppoja juttuja, treenattu on”, mutisin, vaikken itsekään ollut aivan varma siitä helppoudesta. ”Kyllä se hyvin menee!” Melli hymyili ja heitti ohjat tamman kaulalle. Kiipesin kyytiin ja ratsastin verryttelyyn.
Onnekseni Sessa laittoi päälle kisaponivaihteen, eikä pelännyt, säpsynyt tai ylipäätänsä sekoillut mitään. Se oli hiukan hätäinen ravissa, mutta muutaman pysäytyksen ja siirtymisen jälkeen se rentoutui joten uskalsin lähteä laukkaamaan. Testasin jarrun ja kaasun toimivuuden lyhentämällä sekä pidentämällä askelta, ja todettuani nekin toimiviksi annoin Primiksen kävellä hetken.
”Pysty!” huikkasin ja siirryin kevyeen istuntaan. Laukka pyöri hyvin ja paikka osui ongelmitta. Taputin pikaisesti kaulalle ja jatkoin laukkaa.
”Pysty uudelleen!” ilmoitin ja käänsin tällä kertaa tiukemman tien - ongelmitta kuten edelliselläkin kerralla. Otin myös muutaman hypyn okserille ja siirsin käyntiin.
Kun minua edeltävä ratsukko siirtyi suorittajan seuraksi kisa-alueelle otin vielä muutaman hyvän hypyn pystylle ja siirryin odottamaan vuoroani. Katselin radan mietteissäni ja kertasin teitä. Ykkösen ja kakkosen välillä voisin antaa tamman juosta lujempaa, mutta kiinni pitäisi ottaa tarpeeksi aikaisin. Kakkoselta kolmoselle voisi myös antaa hieman revittää, sillä väli oli pitkä. Okserin jälkeen täytyisi koota hieman ja ratsastaa tiukka mutta järkevä tie, jotta päästäisiin yli ilman ongelmia. Jos onnistuisin, voisin kääntää nelosen ja kakkosen välistä viitoselle, ja sekin väli voitaisiin mennä reippaammin, jolloin voisin tehdä tarpeeksi suuren välin ja pitää silti ajan tarpeeksi nopeana. Sarjassa ei olisi ongelmia, eikä viisi beeltä kuutoselle luultavasti myöskään. Kääntäisin taas nelosen ja kakkosen välistä ja revittäisin kunnolla viimeiselle esteelle ja maalilinjan yli - jos siis päästäisiin niin pitkälle.
”Seuraavana vuorossa Veeti Kausamo ja Priya Countessa Ox, edustamassa Newerraa!” kuuluttajankopista humisi. Odotin, että edellinen suorittaja poistuisi radalta ja meidän jälkeisen tulevan tilalle, ja siirsin Priian laukkaan. Sessa kävi vähän kuumana, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Tervehdin tuomaria ja pillin viheltäessä painoin pohkeeni tamman kylkiin. Se lähti innoissaan painamaan ensimmäistä estettä kohden, mutta tuli nopeasti takaisin ja paikka osui hienosti. ”Hyvä tyttö, tää onnistuu kyllä!” hihkaisin hevoselle, joka toimi kuin unelma. Treeni tuotti tulosta, eikä kakkosena oleva puskaestekkään tuottanut ongelmaa. Annoin tammalle tilaa juosta lujempaa kolmoselle, mutta otin liian aikaisin kiinni ja nyppäsin yhden ylimääräisen askeleen jolloin Sessa tuli pohjaan. ”Oikein, hyvä!” kehuin suuresti kun täysiverinen hyppäsi yli omista mokailuistani huolimatta.
Meinasin kääntää liian tiukan tien neloselle, mutta Primis pelasti taas. Se tahtoi selkeästikin näyttää olevansa kunnon kilpuri. Ketterä ja nopea arabi olikin täydellinen estehevonen, jonka sai kääntymään vaikka paikoillaan. Sarja onnistui paremmin kuin koskaan ja kutoselle mentiin taas reippaammin. Tamma tuli takaisin nätisti ja paikka onnistui, kuten lähes jokainen tällä radalla. Maiskautin hiljaa ja painoin pohkeet varovasti hevosen kylkiin. Priia lähti kuin tykin suusta ja juoksi kuin mikäkin viimeiselle esteelle, tuli takaisin ja hyppäsi niin hyvin, kuin vain osasin toivoa. Itseasiassa paremmin.
Sessan jarruttelussa menikin hetki, mutta hidastaessamme käyntiin olin onnesta soikea. Primis oli selkeästi ylpeä itsestään, ja mä olin siitä. Ei olisi väliä vaikka emme sijoittuisi, sillä tämä rata oli ehdottomasti paras kaikista.
”Se meni ihan älyttömän hyvin!!” Melli hihkaisi kun ratsastin verkka-alueelle. Hyppäsin alas kyydistä ja annoin sokeripalan taskustani kauniille täysiveriselleni. Taputin sen kaulaa, joka oli kostunut suorituksesta hieman. ”En olis ikinä uskonut että tää tamma on näin upea ja taitava! Se pelasti meidät niin monta kertaa, eikä missään ollu ongelmaa! Sä olet upea, tiesitkös sen, Sessa” hihkaisin ja silitin arabia.
|
|
|
Post by Jannica on Apr 22, 2017 13:04:00 GMT 2
Mun lisäarvat jääneet puuttumaan Newen omasta valmennuksesta 18.4 :/
|
|
|
Post by Kaisu on Apr 22, 2017 16:01:01 GMT 2
Ilmoitan valmennuksen arvat tähän topiciin vasta sen osallistumisajan päätyttyä, kuten valkan topiikissa lukee ja kuten olen tähänkin asti tehnyt. Sitten päivitän kaikkien valkkaan osallistuneiden arvat kerralla. =)
|
|
|
Post by Aleksi on Apr 22, 2017 20:27:53 GMT 2
Hallavan estevalmennukset hallava.proboards.com/thread/125/estevalmennukset-kertaa-kolmeKeskiviikko 12.4.Valmennus 2: 100cmNanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 1 lisäarpaSalli - Dunja av Rågkross, Hallava 1 lisäarpaSunnuntai 16.4.Valmennus 4: 100cmNanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 5 lisäarpaaSalli - Dunja av Rågkross, Hallava 1 lisäarpaKeskiviikko 19.4.Valmennus 6: 100cmNanna - Tuulen Tirlittan, Hallava 2 lisäarpaaSalli - Dunja av Rågkross, Hallava 1 lisäarpaYhteensä Nanna 8 lisäarpaa Salli 3 lisäarpaa
|
|
Melli
tuttu kasvo
Tinja & Karkki ♥
Posts: 90
|
Post by Melli on Apr 22, 2017 20:58:12 GMT 2
Easy 60cm Melli - Tinyela
Tinja seisoi tyytyväisenä pilttuussaan laittaessani sitä kuntoon tänään olevia estekilpailuja varten. Hermostutti niin paljon, että en millään meinannut saada ponia harjatuksi loppuun asti ajatusteni karkaillessa kokoajan kaikkialle muualle, minne piti. Onneksi Veeti tupsahti paikalle Tinjan varusteiden kanssa ja tuli auttamaan minua ponin kuntoonlaitossa. Hän oli luvannut auttaa minua ennen suoritustani ja minä puolestani auttaisin häntä Priian kanssa ratani jälkeen. Se sopi molemmille paremmin kuin hyvin, sillä minulla ei ollut hoitajaa ja Heli oli ilmoittanut Veetille viime tipassa, ettei hän pääse kisahoitajaksi.
Saatuamme Tinjan niin siistiksi kun karvanlähtöaikaan pienen exmoorinponin voi vain saada kieritin sen jalkoihin kotoa tuomani valkoiset pintelit. Olin ostanut ponille myös uuden, valkoisen satulahuovan joka pääsi ponin karvaiseen selkään. Veeti laittoi ponille satulan ja suitset laittaessani itse itseäni kuntoon. Valkoisten kisahousujen suojana olleet vaaleanharmaat collegehousut saivat lähteä jalastani ja tennarit vaihtuivat mustiin saappaisiin, jotka olin eilen puhdistanut kaikesta liasta. Otin mukaan myös raipan ja kypäräni ja sitten lähdimme maneesia kohti Veeti taluttaen ponia ja itse perässä.
Maneesilla Veeti jäi ulkopuolelle kävelyttämään Tinjaa kun menin itse radankävelyyn. Rata oli onneksi melko helppo ja se jäi hyvin mieleeni. Tultuani radankävelystä painoin ruskean kypäräni päähäni ja nousin ponin selkään. Menimme kentälle verryttelyyn. Onneksi siellä ei ollut kovin montaa ratsukkoa, ja meillä oli hyvin tilaa. Tinja oli alussa ravaillessani ja laukkaillessani melko pirtsakka ja ihan kivalla tuulella. Testailin samalla, että ponin laukka olisi hyvin säädeltävissä. Alun laukkojen ja ravailuiden jälkeen otin ponin hetkeksi käyntiin ja Veeti tuli sitten auttamaan verryttely hypyissä - onneksi, sillä itse olin jo ihan hermorauniona enkä osannut ajatella enään yhtään järkevästi.
Ensimmäiset hypyt pystylle menivät miten sattuu, välillä tulimme ihan pohjaan ja välillä Tinja ponnisti aivan liian kaukaa esteelle, mutta yli pääsimme silti aina. Muutaman hypyn jälkeen homma alkoi jo rullata paremmin ja paikat osuivat paremmin kohdilleen. Pystyhyppyjen jälkeen otin muutaman hypyn myös okserille ja toiselle pystylle ja sitten siirryimme käyntiin meitä edeltävän ratsukon mennessä maneesiin valmiiksi. Kertasin radan vielä ainakin sadannen kerran ja otin mustan kisatakin päällä olleen tummansinisen takin pois päältä. Nakkasin sen Veetille, joka seisoi vieressäni odottamassa. Edellisen ratsukon tullessa poissa maneesista suuntasimme sisään Tinjan kanssa, ja kuulin vielä ennen sukellustamme maneesin syövereihin brunen pojan tsempit - ne todellakin olivat tarpeen.
Seisoimme maneesissa odottamassa toisen ratsukon suorituksen loppumista ja meinasin jo hermostua aivan lopullisesti, kun rata tuntui vain kestävän ja kestävän. Lopulta kuulin kuuluttajan kutsuvan meidät radalle ja ratsastin keskemmäksi maneesia. Kävin näyttämässä Tinjalle sinisen aaltolankkuesteen ja sateenkaariesteen, sillä niissä meillä oli eniten ongelmia valmennuksessa - nyt onneksi Tinja oli ihan tyyni. Tuomarin ohitse ravatessani nyökkäsin hänelle tervehdyksen ja nostin sitten laukan. Kuulin lähtömerkin, pillin vihellyksen ja sitten suuntasin ensimmäistä estettä kohti. Se oli pieni pystyeste, ja Tinja ylitti sen helposti. Sen jälkeen loiva kaarre oikeaan toiselle esteelle, vihreälle puskaesteelle. Tinja epäröi hieman, mutta painoin pohkeeni ponin kylkeen ja se leiskautti siitä hienosti ylitse. Kehuin ponia ääneen hienosta hypystä kääntäessäni sen tiukasti oikealle kohti maneesin keskellä olevaa okseria. Paikka osui nappiin ja suorastaan lensimme esteen ylitse. Okserin jälkeen vaihdoin laukan oikeasta vasempaan ja käänsin pienen tamman muuria kohti, jonka se ylitti myös hyvin pienen kannustuksen avulla.
Muurin jälkeen oli taas laukanvaihto ja laukkasimme maneesin pitkällä sivulla olevaa sarjaa kohti. Annoin ponille vähän tilaa ja se venytti askeltaan, mutta vähän ennen sarjan ensimmäistä estettä otin sitä taas vähän kiinni, jotta mahtuisimme hyvin sarjaväliin. Sarjan A-osana oli pysty ja B-osana oli okseri, jotka menivät hienosti. Sarjalta oli taas tiukka käännös oikealle, kohti kuudetta estettä. Esteenä oli pysty, jonka perässä oli vesimatto ja se vähän hirvitti, mutta poni hyppäsi esteen hienosti vaikka itse hieman epäröinkin ja kehuin sitä hurjasti esteen jälkeen. Vaihdoin jälleen laukan ja käänsin ponin kohti ainakin meille vaikeinta ja viimeistä estettä - sateenkaarisydänestettä. Tinja hyppäsi onneksi senkin ylitse hienosti, onneksi olimme harjoitelleet sitä aiemmin. Laukkasimme maalilinjalle mahdollisimman nopeasti ja sen ylitettyämme yleisö puhkesi hurjaan taputukseen. Hiljensin vauhtimme ravin kautta käyntiin ja poistuimme maneesista pihan puolelle, jossa Veeti odottikin meitä. Poika kehui suoritustamme ja olin itsekin tosi tyytyväinen. Tulokset selviäisivät myöhemmin, joten vein Tinjan minipihattoon ja menin sitten auttamaan Veetiä valmistautumaan omaan rataansa Priian kanssa.
655 sanaa
|
|