Takun päiväkirja

Olin käynyt tänään jo aiemmin polttamassa suurin piirtein kaikki rahani, sillä Takku oli tarvinnut uusia varusteita varsin kipeästi. Nytkin manasin, sillä tiesin joutuvani käymään vielä uudestaan, sillä tamma tarvitsi uusia loimia ja ties mitä, jotta tämä koko homma saataisiin alkuun mitenkään päin fiksusti ja sutjakkaasti. Yllätyksekseni musta tamma lastautui hevosrekkaan erittäin kivuttomasti ja pääsimmekin matkaamaan kohti Newerraa erittäin nopeasti, jopa niin nopeasti, että minä yllätyin ja meinasin unohtaa puolet tavaroistani…

Pieni jännitys kutkutteli vatsanpohjassani kaartaessani Newerran pihaan, vaikka tiesin sen olevan turhaa, sillä Kaisu oli vaikuttanut erittäin mukavalta hahmolta. Hän olikin meitä vastassa heti ulkona ja hänen avullaan musta tammani purettiin ennätysvauhtia. Takun tajutessa, että olimme jossain uudessa paikassa, näkyi kuitenkin se herkkyys jota neiti erittäin iloisesti välillä esitteli. Häntä nousi kaarelle, pää pystyyn ja minä kiittelin luojaani, että olin laittanut tammalle ketjunarun. Kaisu opasti meidät karsinaan, johon opastin tammani kuljetussuojien riisumisen jälkeen. Takku oli edelleen hieman pöllämystynyt tästä koko hommasta, mutta jätin tämän kuitenkin haistelemaan ja pörisemään, samalla kun seurasin Kaisua pikaiselle turneelle.

Pakko on myöntää, että paljon ei jäänyt päähän muuta kuin paikat meidän tavaroille, sekä missä tamma tarhaisi. Olimme Kaisun kanssa todenneet, että kävisin hieman liikuttamassa tammaa, ennen kuin laittaisimme sen uuden tarhakaverin kanssa pihalle. Raahasin rekasta tavarat talliin, laittaen ne paikalle niin hyvin kuin mukamas kiireessä taisin, ennen kuin nappasin Takulle suitset, satulan, satulahuovan ja suojat, onnistuen vielä kahmaisemaan käteeni harjankin. Nopeasti olin sukinut ja varustanut tammani kuntoon ja hetken tämän hyrräämistä katsottuani, käväisin vielä hakemassa rintaremmimartingaalin, jos tuo pistäisi ranttaliksi.

Suuntasin hieman steppaavan tamman kanssa kohti maneesia (älä kysy, miten onnistuin nappaamaan ratsastusloimen varusteideni päältä ja viskasemaan sen tamman pyllyn yli) ja kävelin tämän kanssa uutta tilaa ympäri. Takku oli yllättävän säyseänä ja vähän vain päristeli ja ihmetteli. Minähän siis ihmettelin tällaista toimintaa, vaikka olinkin roudannut tammaa erittäin usein erilaisiin paikkoihin. Kun olimme kiertäneet ja tutustuneet maneesiin kipusin tamman selkään, taputellen tätä samalla kun pyysin nuorikkoani liikkumaan eteenpäin. Elastisilla askeleillaan tamma vei meitä ympäri maneesia ja minä roikuin mukana, vähän taivutellen, vähän pyydellen ravia ja siirtymisiä ja pian tamma olikin rentoutunut sen vertaa, että totesin ajan otolliseksi uusien tuttavusten tapaamiseen.

Suuntasin meidät takaisin talliin, jalkautuen ennen sisälle menoa, ja nopeasti purin tamman varusteista ja heitin tälle kevyen toppaloimen niskaan, tarhasuojat ja -bootsit jalkaan ja jätin tämän karsinaansa odottamaan, kun kävin infoamassa Kaisua. Nainen meni ottamaan tarhassa oleilevan Tarun kiinni ja pitelemään sitä, samalla kun minä hain prinsessani ja suuntasin tarhoille. Hetken rapsutusten jälkeen päästin prinsessan tarhaan ja tämähän lähti kuin nato-ohjus, perän heittäen, intouttaen uuden kaverinsa samaan. Tuntui, kuin nuo kaksi olisivat löytäneet yhteisen sävelen saman tein ja minä en voinut kuin hymistä tyytyväisenä.

”Saas nähdä kauanko noi bootsit pysyy jalassa,” huokaisen, katsoen mustan tammani erittäin lennokasta menoa. ”Ei, mutta ihan älyttömän kiva, että me päästiin teille. Toin porkkanakakkua, maistuuko?”