|
|
Post by Wilma on Jan 5, 2017 13:15:55 GMT 2
Neljästoista ~ Supermies lumipyryssä
<333 Sam on mun lempipoika! Ainoa, kenestä ei tule poikabakteereja! Meidän oma supermies<3 Ps. Se on ehkä mun lempiponi myös! // Pau
|
|
|
|
Post by Wilma on Feb 4, 2017 15:17:47 GMT 2
Viidestoista ~ Salajuoni
”Kuules Wilma, musta tuntuu että sun pitäisi saada isompi poni. Sä olet venynyt jo melko pitkäksi, ja pääsisit kehittymäänkin paremmin ratsastajana taitavamman ponin kanssa”, oli äiti sanonut mulle aamulla.
”Täh? Ei käy, sehän tarkottaisi Samin myymistä! En mä halua mitään isoa ponia, mä haluan Samin!” olin hyökännyt vastaan.
”Mieti nyt! Se olisi oikeasti viisas ratkaisu”, äiti oli yrittänyt toppuutella, mutta mä olin vain tuhahtanut ja lähtenyt ovet paukkuen tallille.
Tallilla menin ensitöikseni ratsastamaan Samin. Päätin mennä ilman satulaa kentällä, Anke ja Elle hyppäsivät para-aikaa maneesissa isoilla hevosillaan isoja esteitä. Sam hörisi ja pörisi iloisena ja ravasi menemään pienin poninaskelin. Kaartelin voltteja ja loivia kiemuroita. Välillä otin muutamat laukkapätkät. Samin shettislaukka oli ihanan pientä ja hypähtelevää.
Jossain vaiheessa Alex oli kuin huomaamatta ilmestynyt kentän laidalle. Ravasin pojan luokse ja pysäytin Samin hänen viereensä.
”Äiti haluaa myydä Samin ja ostaa mulle uuden ponin!” niiskaisin ja liu`uin Samin selästä Alexin kaulaan.
”Myydä? Miksi ihmeessä?” ihmetteli Alex.
”Mä olen kuulemma liian pitkä Samille! Ja en mukamas edisty sen kanssa!” nyyhkytin ja rutistin Alexia entistäkin lujemmin.
”Oothan sä kyllä venynyt…” Alex aloitti, mutta keskeytin sen.
”Älä säkin nyt alota! En mä halua myydä mun supermiestä!”
”Kyllä mä sua ymmärrän”, Alex lohdutteli. ”Minkälainen se uusi poni sitten olisi?”
”No kuulemma sillä on jo joku mielessä, mutta en mä sitä aio kelpuuttaa”, tuhahdin.
”Kannattaa sitä silti käydä katsomassa! Mä voin tulla vaikka mukaan. Ei sun tarvitse sitä ponia ottaa, jos et halua”, Alex selitti ja painoi kevyen suukon poskelleni.
Hetken kuluttua jatkoin ratsastamista. Pian Kaisukin ilmaantui kentän laidalle norkoilemaan.
”Sam on kyllä hieno poni!” Kaisu hihkaisi.
”Tottakai se on hieno! Sehän on meidän supermies!” nyökin iloisena.
”Sä oot kyllä aika pitkä jo, Wilma”, Kaisu sanoi pohtivasti. ”Sun pitäis varmaan ruveta katselemaan itselles uutta ponia!”
”Älä säkin nyt viitsi!” kivahdin. Ei ollut kivaa, kun kaikki vain painostivat uudesta ponista. Mua alkoi itkettää pelkkä ajatuskin.
”Wilma, mikä sulle tuli?” Kaisu kysyi ja harppoi luokseni.
”Mä en halua että Sam myydään pois!”
”Voi Wilma”, Kaisu huokaisi ja halasi.
”Mitä jos Sam jäisi Newerraan? Olisiko se sitten niin paha pala?” Kaisu kysyi.
”Mitä sä tarkoitat?”
”Jos Samista tulisi sun ja Paun poni.”
”En mä osaa sanoa”, epäröin. En mä halunnut että Sam olisi jonkun muun oma.
Ratsastuksen jälkeen Sam pääsi karsinaansa ja me mentiin Alexin kanssa taukohuoneeseen vetämään henkeä.
”Mitä mieltä sä olet siitä että Sam olis Paun?” Alex kysyi.
”Musta tuntuu, että tää on äidin ja Kaisun yhteinen salajuoni”, tuhahdin.
”Hmmh”, äännähti Alex. Kävin sohvalle makuulleen pää Alexin sylissä ja tuijottelin kattoa mietteliäänä.
”Koska sun pitäisi mennä katsomaan sitä ponia?” Alex kysyi.
”Jo huomenna!” huokaisin. ”Ne haluaa vaan savustaa multa Samin ennen kuin mä ees huomaan mitä on tapahtunut!”
”Mä tuun sun mukaan katsastamaan sen ponin”, Alex tuumi. ”Voihan se olla ihan kivakin!”
”En usko”, tuhahdin. ”Mutta sä saat kyllä ilomielin tulla mukaan!”
”Hyvä”, Alex hymyili.
Huomenna olisi uusi päivä ja lähdettäisiin kokeilemaan sitä ponia. Oikeastaan mä olin siitä ihan salaa innoissani.
Hihihih Kaisusta ei koskaan tiedä vaikka olisikin salajuoni =D Ja Wilmakin ilahtuu varmasti ymmärtäessään, että saa uuden ponin millä kisata - ja jolle tyttö ei ikinä kasva isoksi (ellei se saa 7282919 sentin kasvupyrähdystä), mutta Sam jää silti samalle tallille tuntiponiksi <3 Hieno homma vaan! Innolla oottelen jatkoa =) // Kaisu
|
|
|
|
Post by Wilma on Feb 4, 2017 22:02:47 GMT 2
Kuudestoista ~ Viimeinen
Auto huristeli pitkin asfalttiteitä maisemien vaihtuessa. Katselin ohi viliseviä puita ja peltoja auton ikkunasta. Autossa istui neljä ihmistä, äiti, minä, Alex sekä silkasta mielenkiinnosta mukaan lähtenyt Kaisu.
”Minkälainen se poni nyt sitten on?” Kaisu kysyi pelkääjänpaikalta äidin vierestä.
”Musta risteytysponi, jotain 140 senttiä korkea. Se on ollut aikaisemmin ratsastuskoulussa tuntiponina”, äiti selitti katse tiessä.
”Mikä sen nimi on?” Alex kysyi.
”Rokiksi sitä kai kutsutaan, viralliselta nimeltään se on Rock `n` Roll.”
Mä olin ainoa, joka ei osallistunut ponin ihkutukseen. Nojasin ikkunaan ja suljin silmäni. Autoradio soitti Kuningasidean Enemmän Duuoo ku Sooloo –biisiä. Hyräilin melodiaa hiljaa, ja taisinpa jossain kohtaa nukahtaakin.
Kun viimein heräsin, oli auto sammuksissa ja Alex tökki mua hereille. Auto seisoi kauniin Vänrikinmäen tilan pihalla.
”Wilma herää! Sua ootetaan!” Alex suhisi ja kiskoi ylös autosta. Mut johdatettiin suureen talliin ja pysäytettiin yhdelle monista karsinoista.
”Noniin! Tässä on Rokki!” joku nainen esitteli. Karsinasta kurkotteli suloinen, läsipäinen musta poni.
”Saat koeratsastaa sen maneesissa, toin sen varusteet jo tähän sulle valmiiksi.”
”Öh, selvä”, nyökkäsin ja avasin karsinan oven. Nappasin jonkun harjan karsinan ulkopuolella olevasta harjapokista ja astelin sisään karsinaan. Poni nuuhki käsiäni suloisesti ja seisoi koko harjauksen ajan kiltisti paikoillaan. Satuloidessakin se oli yhtä helppo ja kiva tapaus, mitä nyt satulavyötä kiristäessä vähän pullisteli. Kun me oltiin valmiita, meidät johdatettiin maneesiin.
Rokki oli oikeasti kiva ratsastaa. Se oli toki hyvin erilainen kuin tuttu, pieni Sam, sen askeleet eivät olleet niin tikittäviä ja pieniä ja sen selkä oli ihan erilainen. Mutta jokin siinä sykähdytti.
”No Wilma, mitäs sanot?” kaikki kyselivät kun hyppäsin alas Rokin selästä. Rokki oli hionnut vähän, ja sen lihakset höyrysivät.
”Onhan se kiva”, myönsin.
”Haluatko sä sen?”
Säikähdin ehkä vähän. En mä ollut ajatellut että lähtisimme Vänrikinmäeltä poninomistajina?
”Kai mä haluan.” Suu muodosti sanat.
”Eiköhän me mennä sitten sisälle tallin olohuoneeseen tekemään kauppoja!” Rokin myyjä nyökkäsi äidille, ja he poistuivat iloisesti rupatellen. Me jäätiin Rokin ja Alexin kanssa kahdestaan maneesiin.
”Ootsä tyytyväinen tähän päätökseen?” Alex kysyi.
”Ehkä se on parempi tälleen”, huokaisin.
”Mä tiesin, et sä oot viisas mimmi”, Alex hymyili ja kaappasi mut syleilyynsä. Poika painoi huulensa mun suulleni.
Ja niin sitä sitten lähdettiin köröttelemään kotia kohti poninomistajana. Oikeastaan mä olin ihan onnellinen, vaikka mä supermieheni menettäisinkin. Mutta onneksi mulla oli rokkariponin lisäksi ikioma Alex-supermies!
<333 Tästä se lähtee! Ja Sam tervehtii Wilmaa aina tallille tullessa, sillä se muuttaa tien vieressä olevaan minipihattoon =) // Kaisu
|
|
Iitu
uutukainen
Posts: 9 
|
Post by Iitu on Mar 13, 2017 17:09:29 GMT 2
Ensimmäinen kerta Newerrassa
1HM
Kävelin hiekkatietä pitkin kohti Newerraa, minua jännitti vähän tuon Samin hoitaminen. Kävellessäni erotin pienen ponin pikkupihatosta tien reunasta. Pieni poni juoksi aidan viereen ja minä sain silitettyä sitä.
"Ootkos sä Sam?" kysyin pieneltä ponilta, joka hörähti vastaukseksi.
"Siispä taidat olla!" nauroin ja lähdin Neweä kohti. Pian olinkin jo Newen edessä ja avasin oven astuakseni sissän.
"Hei!" joku sanoi takaani ennen kuin astuin sisään.
"Hei!" tervehdin häntä kääntyessäni. Omituista hän hän näyttää minua nuoremmalta, mutta on minua pitempi.
"Mä oon Pauliina, mutta sano vain Pauksi", Pauliinaksi esittäytynyt tyttö jatkoi.
"Selvä! Minä olen Iitu" sanoin ja astuin sisään, samoin teki Pau.
"Anteeksi, mun pitää nyt mennä", sanoi Pau ja lähti juoksu jalkaa pois.
Jäin hiljaisena tuijottamaan tallia, kunnes joku nainen ilmestyi eteeni.
"Hei! Olen tallin omistaja Kaisu ja sinä taidatkin olla se Samin hoitaja Iitu, ilmoitit eilen tulostasi", Kaisu hymyili.
"Juu, olen Samin uusi hoitaja", sanoin iloisesti.
"Selvä, tehdäänpä kierros tallissa", Kaisu sanoi reippaasti ja lähtiessään esittelemään tallia. Hän näytti missä Samin tavaroita pidetään ja mistä Sam löytyy. Kirroksen lopuksi hän antoi käteeni Samin riimun ja narun ja sanoi:
"Meneppä nyt hakemaan Sam"
"Selvä!" sanoin lähtiessäni kohti pihattoa. Löysin Samin samaisesta pihatosta, missä olin sen nähnyt aiemminkin. Tällä kertaa Sam tunnisti minut ja hörähti kun tulin, muttei tullut luokseni. Jouduin rämpimään pihatossa Samin luo ja sitten sain ottaa ponin kiinni. Taluttaessani Samia tallia kohti, se totteli hyvin. Laitoin Samin sen pilttuuseen ja sidoin kiinni varmuuden vuoksi. Sen jälkeen kävin hakemassa Samin harjat satulahuoneesta ja aloin harjaamaan Samia. Harjasin Samia huolellisesti ja kauan. Kun olin valmis, putsasin vielä Samin kaviot. Sen jälkeen vein kaikki harjat pois ja huikkasin vielä Kaisulle että lähden. Sitten kävin vielä taputtamassa Samia ja lähdin tallilta ilomielin pois, ihana Sam♡.
Suloinen tarina! Sam asuu tosiaan minipihatossa, jonka tarha on tien varressa, kuten sanoit =) Minipihatosta löytyy pikkuponien pilttuut, ja varusteet ovat isossa pihatossa, jossa tuntihevoset asuvat. Tallissa asustaa vain yksäreitä, mutta sinnekin saa mennä hoitamaan, jos tarvitsee pesaria =) Tallista löytyy taukotila kävijöille, mutta muuta tuntihevosiin liittyvää siellä ei juurikaan ole =) Hauskaa, että ehdit jo tehdä tuttavuutta Paun kanssa! Hänkin täyttää tänävuonna 11 - onkos Iitu ja Pau siis samalla luokalla? =) Innolla odotan seuraavaa tarinaasi! // Kaisu
|
|
Iitu
uutukainen
Posts: 9
|
Post by Iitu on May 22, 2017 14:56:18 GMT 2
Tutustumista ja Ranta'loma'
2HM
Kävelin kohti Newerraa. Olin menossa Samin luo. Nyt minun oli jotenkin helpompi Newerraan mennä, kun tiesin vähän missä paikat ovat. Sam moikkasi taas minua, kun kävelin sen ohi. Moikkasin Pauta, kun hän käveli ohitseni pomppivaa Taikaa taluttaen. Menin talliin, vein kamani kaappiini ja lukitsin sen. Hyppelin rennosti käytävällä ja hain Samin riimun sekä narun. Lähdin riimu olallani kohti pikkupihattoa. Sam seisoskeli mutaisessa kohdassa. ^Mä en tota hakemaan tuolta mudasta lähe!^ tuumaan ja vihellän.
"Sam!" Huhuilen ja Sam liikkui hitaasti luokseni. Menin lähemmäs ja nappasin Samin kiinni. Lähdin taluttamaan Samia ja se nykäisi heti ensimmäisen vihreän ruohotupun kohdalla päänsä alas.
"Sam pää ylös!" Ähkäisen yrittäessäni nostaa Samin päätä ylös. Onneksi se kuulee tutun äänen.
"Moikka Supermies!" Joku tyttö huutelee ja tulee lähemmäksi. ^Kukakohan toi mahtaa olla?^ mietin itsekseni.
"Ai moi!" Sanon iloisesti tytön ollessa tarpeeksi lähellä.
"Moi! Mä oon Wilma entä sä?" Tyttö sanoo iloisesti.
"Mä oon Iitu ja hoidan tätä Sam-ponia. Sä oot varmaan se Samin entinen omistaja?" Arvailen.
"Joo oon mä, mut Sam on jo mulle liian pieni. Se on sulle ihan sopiva, ku näytät ainaki noin pieneltä" Wilma vastaa.
"Nii joo, oon pieni. Omistatko sä ponii tai hevosta tällä hetkellä, vai hoidatko jotain?" Kysyn, en ole katsonut Newerran sivuja sitten viimeisen hoitokertani, joten en muista.
"Joo. Mä omistan Mikran, Hilun ja Rokin" Wilma vastaa iloisesti.
"Aa okei!" Vastaan hieman tallia katsellen.
"Mut mä ny meen hakee Rokkii" hän sanoo ja lähtee riimu kädessään heiluen kohti Rokin pihattoa.
"No jaa" mumisen itsekseni ja lähden jatkamaan matkaa Sam takanani kiltisti kävellen.
Kiinnitin vetosolmun ja otin harjakopasta pehmeän pölyharjan sekä kumisuan. Aloin pyörittelemään kumisualla Samin karvaa. Aurinko lämmitti Samin karvaa nopeasti. Sam koitti repiä ruohoa maasta, muttei siihen kyennyt koska sidoin ponin narun niin tiukalle. Samista lähtee paljon karvaa ja pölyä.
"Sua ei oo harjattu hetkeen" mumisen ja jatkan harjaamista.
Kaviot puhdistettuani ja Sam harjattua päätän lähteä kävelylle jollekkin kivalle ja turvalliselle polulle Samin kanssa. Vetäisen vetosolmun auki ja lähden kävelemään kohti jotakin hiekkaista polkua.
"Huh tos auringos oli kuuma! Vai mitä Sam" totean hiekan rapistessa kenkieni alla. Sam pärskähtää välinpitämättömästi ja vetäisee päänsä ruohikkoon.
"Pää ylös Sam mä en jaksa taistella täst asiasta sun kanssa!" Sanon ja vetäisen Samin pään ylös. Nään veden kimmeltävän jossain edessä päin.
"Taidettiin saapuu rannalle" sanon ja silloin Sam lähtee kovaa vauhtia kohti vettä. Joudun juosta sen mukana.
Sam jää juomaan ranta veteen.
"Hei!" Nauran, kun Sam juo. Nostan ponin pään ylös ja lähden kävelemään hiekkassa. Olen unohtanut jonkun takia kypärän päähäni.
"Hmm, jos kokeilisin..." mietiskelen ääneen. Sidon riimunnarusta ohjat ja hyppään kaatuneen puunrungon päältä Samin selkään.
"Okei Sam, älä pudota mua" kuiskaan ja annan pohkeita. Sam lähtee kiltisti liikkeelle ja minä keikun ponin selässä. Teen rannalle uran ja pyydän Samia siirtymään raviin pohkeilla ja maiskuttamalla. Sam siirtyy tikittävään raviin ja on pienestä kiinni, etten luiskahda pois Samin selästä. Koitan ravia vain hetken, sitten pyydän Samia siirtymään käyntiin. Liu'un Samin selästä pois ja avaan solmun. Lähden kohti tallia.
Harjaan Samin ja puhdistan kaviot. Kavioissa oli hieman kiviä. Sitten päästän Samin takaisin minipihattoon. Nyt olisi aika lähteä kotiin.
Kiva kun kirjoitit pitkästä aikaa! Muistahan jatkossa kirjoittaa useammin =) Hoitajilla ei ole kaappeja, vaan tavarat jätetään pihaton varustehuoneen vintille. Talli on yksityisten aluetta, vaikka taukohuoneessa saa kyllä kaikki hengata =) Kiva, kun tapasit tarinassa Wilman ja Rokin! Tarinassa on jo myös ihan mukavasti pituutta, hyvä! =) // Kaisu
|
|
