|
|
Post by Elle on Dec 18, 2019 14:54:35 GMT 2
Keksin päiväkirja
Haaveksija "Keksi"
suomenhevonen, tamma s. 19.06.2004, 17v om. Christelle Roche
vuokraaja otetaan |
|
|
|
Post by Elle on Dec 18, 2019 14:55:54 GMT 2
Päiväkirja Karkkimaan ajalta, ennen muuttoa Newerraan:
24.11.2017 - kirjoittanut Elle
Reilu kuukausi tallinpitäjänä on ollut todellakin toiminnantäyteinen. Minulla seisoo tällä hetkellä tallissa viisi omaa hevosta, joista yksi on vielä varsa, eikä siis vaadi kovinkaan kummoista liikuntaa. Jamia Mirka ratsastaa vähintään kolme kertaa viikossa, mutta tällä hetkellä täysin minun vastuullani on Keksi, Ansku ja Andrus, sekä tietenkin Xantos ja Dessa jotka asustavat Newerrassa. Nora on autellut paljon erityisesti Keksin kanssa ja Dessa on siirtynyt jo kevyemmälle käytölle mammalomailemaan. Keksille ja Anskulle etsin vuokraajia ja pari nuorehkoa naisihmistä onkin käynyt niitä kokeilemassa, mutta sopivaa vuokraajaa ei ole vielä kummallekkaan löytynyt.
Tänään suunnitelmissa on reippaampi koulutreeni, ja suunnitelmana olisi erityisesti keskittyä laukanvaihtoihin ja vastalaukkoihin (niissä erityisesti siihen, ettei Keksi vaihtele laukkoja oman päänsä mukaan). Aamupäivällä pidin ratsastusjousiammuntatunnin Mirkalle Jamin kanssa ja yhdelle uudemmalle asiakkaalleni Kiialle, joka sai kunnian kokeilla Anskua, joka oli käyttäytynyt hurjan mallikelpoisesti. Kenttä on vihdoin valmistunut ja pohjankin olen lanannut nyt joka aamu, jotta pakkasten tullessa se jäätyisi tasaiseksi. Kentän pohja on ollut nyt ensimmäiset ratsastuskerrat todella hyvä.
Keksin kanssa päätin lähteä kuitenkin Newerran maneesille, jossa olikin ratsastelemassa Melli Karkin kanssa. Vaihdoimme vähän kuulumisia, kun pari päivää on mennyt ettemme ole ehtineet näkemään. Tällä vissiin menee Karkin kanssa kivasti ja ainakin meno näytti ihan mukavalta. Keksi hieman jännitti energistä Karkkia ja yritti alkuun viilettää menemään ihan ilman kuuloa. Avotaivutuksilla ja väistöillä sain tamman kuitenkin hyvin kuulolle ja hyvään ryhtiin.
Välikäyntejä suorittaessani huomasin maneesin katsomoon pujahtaneen Veetin, joka leperteli jotain Mellille. Parkkeerasin Keksin katsomopäätyyn ja tervehdin Veetiä.
"Kurjaa kun Haukka ja Matilda lähti. Sulla on nyt sitten vissiin vaan Indy ratsastettavana?" kysäisin tältä poika nyökkäsi.
"Jos joskus on inspistä, niin multa näitä heppoja löytyy, mielelläni antaisin sun joskus jollain ratsastaa jos tahdot", sanoin tälle hymyillen taputin samalla Keksin kaulaa.
"Vois sitä joskus. Laitan vaikka sulle viestiä?" tämä ehdotti ja nyökkäsin tyytyväisenä. Kyllä ihan kunnon vuokraajatkin pitäisi jossain vaiheessa saada, mutta toistaiseksi ilmainenkin apuvoima kelpaa loistavasti.
Tein Keksin kanssa kunnon laukkatyöskentelyt ja kantavana olevaksi tammaksi se liikkui yllättävänkin liitävästi ja ryhdikkäänä. Keksin vatsa alkaa olla jo aika reilun kokoinen ja kohta suosiolla siirryn ilman satulaa ratsastamiseen. Keksi on oppinut laukanvaihdot todella kivasti ja vastalaukka sillä on voimistunut todella paljon ihan muutamienkin treenikertojen jälkeen. Vuoden päästä talvella meillä olisi tavoitteet päästä ihan kilpailemaankin, kunhan saadaan vauvamaha pois ja treenit taas pyörimään.
Palasimme takaisin kotiin hyvillä mielin ja tallipihassa hyppäsin ratsailta ja löysäsin satulavyötä. Vein Keksin talliin, jonne tamma sai suosiolla jäädä jo loimi päällä hengailemaan, kun tuli kauhea hiki. Kun Keksiltä oli varusteet pois, lähdin hakemaan Anskun sille jo kaveriksi. Pojat saisivat tarhailla vielä pari tuntia kun itse kävisin ratsastamassa Xantosin.
__________________
12.05.2018 - kirjoittanut Elle
Eilen illalla tehdessäni iltatallia kaikki oli ollut normaalisti. Olin tuttuun tapaani tarkistanut Keksin vatsan, joka on massiivinen, muttei suoraan sanottuna näyttänyt lainkaan siltä, että sieltä kohta putkahtaisi varsa maailmaan. Laskettu aika olisi ollut ylihuomenna, joten olin päättänyt jäädä jo talliin nukkumaan. Varustehuoneen lattialla lojui epämukava patjani, jonne suuntasin nukkumaan iltatallin jälkeen. Hevosten äänet rauhoittivat minua ja nukahdinkin hetkessä, huolimatta kovasta makuualustastani.
klo 03.06 heräsin levottomuuden tunteeseen. En tiedä mikä sen aiheutti, mutta jotenkin tunsin että nyt kaikki ei ole ihan hyvin. Tallissa oli melko hiljaista, mutta hetken kuunneltuani alkoi kuulua hevosten levotonta liikkumista. Nousin ylös ja kipitin hiljaa tallin puolelle. Hevoset hörähtelivät minulle ruuan toivossa, mutta Keksin naamaa ei näkynyt kaltereissa. Kurkistaessani karsinaan, huomasin että siellähän on varsominen täydessä käynnissä. Jäin katsomaan kaltereiden välistä tilannetta. Keksi ei ole ennen varsonut, mutta se näyttää hoitavan tilanteen hyvin. Itse olen seurannut useita varsomisia ja tilanne näyttää täysin normaalille.
Lopulta varsa on kokonaan ulkona, mutta se on täysin liikkumaton, eikä riko pussiaan. Tiedän heti että kaikki ei ole hyvin, avaan karsinan oven ja suorastaan syöksyn varsan luokse ja revin pussin rikki. Pieni varsa on ihan liikkumaton ja puhdistan sen sieraimet. Taputtelen pehmeästi varsan kylkiä ja yritän saada sitä virkoamaan. Olen juuri aloittamassa elvytyksen, kun varsa ottaa suuren henkäyksen ja päästää hieman köhivän äänen. Hengitän syvään ja katson, kuinka pieni vaalea varsa varovaisesti ja uupuneena nostaa hieman päätään. Keksi makaa uupuneena, mutta hörisee varsalleen lempeästi. Kaivan lopulta puhelimen taskustani ja soitan tutulle eläinlääkärilleni, joka lupasi tulla pian tarkastamaan varsan ja emän kunnon.
klo 04.30 eläinlääkäri on tarkastanut molemmat, kaikki näyttää olevan hyvin ja varsasta otetaan vielä verikokeet, joiden tulokset saan huomenna. Varsa on jo pari kertaa noussut jaloilleen ja löytänyt tiensä juomaan, joten kaikki näyttää olevan hyvin pelottavasta alusta huolimatta. Keksi on uupunut, mutta on alkanut jo hieman syömään jäljelle jääneitä iltaheiniään. Laitan Noralle ja Keksin vuokraajalle Alexandralle viestit, jonka jälkeen uskallan hyvin mielin mennä tunniksi nukkumaan. Vielä pitää vahtia että jälkeiset tulevat.
..........
Aamulla kaikki on hyvin, lääkärimme on soittanut että verikokeet näyttivät normaaleille ja jälkeiset ovat tulleet. Keksi näyttää jo pirteämmältä ja varsa vaikuttaa oikein tomeralle. Varsa on melko kookas, mutta sen jalat näyttävät hyville ja kroppa on sopivan jämerä.
"Kyllä susta tulee komea!" naurahdan ja napsin varsasta puhelimellani pari kuvaa, joista parhaan lähetän varsan isän omistajalle, Noran tuttavalle Lyydialle. Tällä on paljon komeita suomenhevosia, joten saa nähdä astutanko vielä Keksin uudelleenkin.
|
|
|
|
Post by Elle on Jul 27, 2021 15:33:57 GMT 2
27.07.2021 Turvonneet jalat
"Keksin jalat on taas aika turvonneet", Nora sanoi minulle puhelimesta. Huokaisin syvään ja nousin sohvaltani istuma-asentoon.
"Ne turvottaa aina välillä, eteenkin näin helteellä. Pistä sil vermeet niskaan, niin katotaan kentällä miten se liikkuu", vastaan uupuneesti. Tämä kesä on ollut todella raskas, töitä on hirveästi ja omia hevosiakin on kertynyt enemmän kuin koskaan suunnittelin.
"Okei, mulla menee joku parikyt minuuttia. Nähdään sit", Nora huikkasi ja katkaisi puhelun. Laskin puhelimeni sohvapöydälle ja kävelin keittiöön kaatamaan itselleni kupin kahvia, joka oli viilentynyt jo aamusta.
Saavuin kentän laidalle juuri, kun Nora ja Keksi olivat aloittaneet alkukäynnit. Ikääntyvä kookas suomenhevostamma käveli taas selvästi kankeammin, vaikka oli liikkunut laitumella yötä päivää ruuan perässä. Viitoin Noraa pysäyttämään tamman hetkeksi ja kävin katsomassa sen jalkoja. Keksin kintereet olivat todella nesteiset, samaten vuohisten yläpuolelle oli kertynyt kovat nestepahkurat.
"Näyttää samalta mitä sillä aina välillä on. Nyt sillä oli pitkään hyvä kausi kun oli pellossa, en osaa sanoa miks ne taas turvottaa näin paljon", mutisen ja ratsukko jatkaa liikkumista. Kentän toisessa päässä Meku hölkkää suurella ympyrällä Erikin ympärillä.
Nora ja Keksi alkavat ravailla suurella ympyrällä ja verrytellä. Keksi ottaa vasemmalla takajalallaan selvästi hitaampaa askelta ja näyttää kankealta. Neuvon Noraa ottamaan rauhallisia käynti - ravi siirtymisiä ja jumppaamaan tammaa isolla ympyrällä. Keksi liikkuu kankeudesta huolimatta energisesti eteenpäin, eikä tunnu olevan kovin moksiskaan kankeasta jalastaan.
"Ratsasta se kevyesti ja katso vertyykö jalka liikkeessä. Pitää varmaan soittaa eläinlääkäri tsekkaamaan sen jalat. Sillä alkaa tota ikää jo vähän olla, niin ei ois ihme jos alkaa olla kulumia", tokaisen Noralle ja nojaan selkäni kentän aitaan.
Keksin jalka vertyy jonkin verran liikkeessä, mutta ei ihan niin hyväksi kuin toivoin. Lupaudun Noralle hoitamaan tamman pois, niin tämä pääsee liikuttamaan Visionia. Otan Keksin ohjat naiselta ja talutan tamman talliin. Nappaan käytävältä Keksin riimun mukaani ja parkkeeraan suuren tamman suoraan pesuboksille. Vietyäni varusteet paikoilleen laitan Keksin jalkoihin kylmäletkut ja säädän veden kylmälle. Takajalkojen nesteet olivat jo liikkeessä lähteneet sulamaan hyvin ja kylmäyksellä viimeisetkin nesteet katoavat näkyvistä.
Kun olen Keksin kanssa valmis, annan tammalle porkkanan ja lähden taluttamaan sitä takaisin laitumelle kavereiden luokse. Kesä on ollut todella kuuma ja kuiva, joten laidunkausi tuskin pystyy jatkumaan enää hirveän kauaa. Laitumet alkavat näyttää jo melko kellertäviltä, mutta kaikille laitumille olen avannut heinäpaalit, niin hevoset saavat siitä lisää ruokaa. Jätän Keksin laitumelle ja käyn orien laitumella vilkaisemassa Sasun haavoja. Joku vanhemmista pojista oli päättänyt pöllyttää nuorukaisen pari päivää sitten ja Sasu oli saanut kylkiinsä komeat hampaanjäljet. Ei onneki mitään vakavampaa, näin kuumalla ilmalla kärpäsiä vain on riesaksi asti. Onneksi haavat näyttivät siisteille ja niihin suihkuttamani ötökkäsuoja näytti toimivan. Sasu olisi mielellään lähtenyt pellosta mukaani, mutta valitettavasti nuorukainen ei ole tänään liikutusvuorossa. Sen sijaan liikenteeseen lähtisi seuraavaksi Sasun sisko Pinkki, jonka kanssa olemme alkaneet treenailla sisäänratsastusta varten.
|
|
|
|
Post by Elle on Aug 4, 2021 14:55:52 GMT 2
04.08.2021 Eläinlääkärin vierailu
Sain varattua Keksille nopeasti eläinlääkärin, jolla on mukanaan kannettava röntgenlaite, niin saadaan napattua takajaloista kuvat. Jalkojen turvottelun takia tamma sai olla vähän kevyemmällä ja tänään nestetilanne olikin aika hyvä hakiessani tamman laitumelta. Ehdin tallissa juuri ja juuri harjaamaan Keksin, kun tuttu eläinlääkäri Minna Lieskanen saapui pihaan. Lähdimme suoraan kentälle katsomaan Keksin liikkeet ja taivuttamaan jalat.
Keksi liikkui taivutuksissa ihan hyvin, hieman takajalat näyttivät kivun merkkejä, mutta ei mitään kovinkaan hälyttävää. Tallissa iskimme lyijyliivit päällemme ja Keksi käytävälle seisomaan. Leppoisa tamma malttoi hyvin seistä aloillaan ilman rauhotusta kun Minnan kanssa napsimme röntgenkuvat takapolvista, kintereistä ja vuohisista.
Röntgenkuvat näyttivät sitä mitä olinkin ajatellut, kintereiden pienet nivelrikot ovat hieman edenneet, vasemmasta takajalasta hieman enemmän. Päätimme yhteistuumin, että Keksin kintereet kannattaa piikittää, mutta Minna suorittaa piikitykset mieluiten klinikalla steriilimmässä ympäristössä. Sovimme siis klinikalle ajan seuraavan viikon alkupuolelle, jonka lisäksi mukaan lähtisi Pinkki raspattavaksi.
Minnan lähdettyä heitin Keksille taas kylmäletkut jalkoihin ja harjasin tamman tässä kohtaa huolellisemmin läpi. Keksi on koko elämänsä ollut todella vaivaton hevonen, joten ei ole mikään ihme, että jaloista alkaa pikkuhiljaa pitkä elämä näkyä. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että piikitysten jälkeen Keksi taas kestää hyvin käyttöä, kunhan sen kanssa muistaa sen, että eläkeikä alkaa lähestyä.
Palautan Keksin vielä takaisin laitumelle, josta alkaa syöminen kokoajan vähentyä. Luultavasti hevoset vielä pari viikkoa saavat nauttia pellossa, jos kelit sen sallivat, mutta sen jälkeen tulee paluu normaaliarkeen.
|
|
