Hypen päiväkirja

Tämä tiistai-ilta vaikutti aivan tuikitavalliselta arki-illalta minkä tahansa muun joukossa. Tallilla pyöri ihmisiä: hevosenomistajia, hoitajia, tuntilaisia ja näiden vanhempia. Roselle tämä ilta oli kuitenkin aivan erityinen. Tänään Rosen ensimmäinen ikioma hevonen saapuisi Newerraan.

Pari viikkoa sitten Rose oli saanut kummallisen kirjeen. Se oli suuri, asiallisen näköinen kirje, jossa oltiiin kerrottu, että Rosea odotti perintö. Hänen isältä. Perintö isältä, josta Rose ei ollut kuullut mitään, ei ikinä? Ilmeisesti tämä isä oli kuitenkin ollut aika varakas, sillä perinnön avulla Rosella oli viimein mahdollisuus toteuttaa ikiaikainen haaveensa omasta hevosesta.


Kello lähestyessä seitsemää traileria vetävä harmaa farmariauto ilmestyi Newerran pihaan. Rosen rinnassa hypähti. Nyt se saapuisi, hänen hevosensa!

"No heissan tännej! Täält tää siu hevoses ny tulee, tuleha Hype, uuen omistajas tykö!" puheli autosta noussut nainen, joka kiipesi kiikkerään traileriin sisälle. Hän talutti suomenhevosorin alas ramppia Rosen luokse.
"Kyllä tämä Hype on vuan niin komia ori! Miekin niin siit piän, mut nyt sie sen suat!"
"Mm", tyytyi Rose vain toteamaan. Mitä nainen oikein mongersi? Jotain murrettako? Ei hän sitä ymmärtänyt!

Onneksi nainen lähti pian vatkattuaan ensin Rosen kättä hartaasti, ojennettua Rosen käteen riimunnarun jonka päässä seisoi Hype ja ajettuaan autollaan Hypen varusteet latotallille.


Rose tuijotti pitelemäänsä hevosta. Se oli komea, mustanruunikko suomenhevosori, jonka osaa koristi tähti. Komea oli nimikin, Virmalan Hypotermia, tuttavallisemmin Hype.
"Hype! Lopeta, hölmöläinen, lopeta!" Rose kikatti, kun Hype kutitteli hänen päätään ylähuulellaan saaden hiukset aivan sekaisin. "Sä oot ihan liian hönö ollaksesi vakavasti otettava ori!"

"Oho, Rose, onko sulla hevonen? Onpa komea!" kuului Wilma hihkaisevan, ja yhtäkkiä Hypen ympärillä seisoikin viisihenkinen ihailijaparvi. Rosea tilanne hämmensi, mutta Hype tuntui nauttivan, kun joka suunnalta sai rapsutuksia. Pieni ori luuli varmasti päässeensä taivaaseen, niin monta uutta ihanaa ystävää!
"Oi tää on ihana!" Melli kikatti, kun Hype halusi rapsuttaa sitä takaisin. "Mikä tän nimi on?"
"Hype", Rose sanoi hieman vaivaantuneena.
"Niin suloinen!"
"Onko tää todella ori?"
"Saanko mä kokeilla ratsastaa sillä?"


Onneksi vartin päästä ihailijakaarti hälveni, ja Rose pääsi taluttamaan uuden hevosensa latotalliin muiden orien ja ruunien joukkoon. Haukka luimisti äkäisesti, kun Hype asteli aitaukseen, ikäänkuin ajatellen, että taasko yksi vatipää, eikö aiemmassakin ole tarpeeksi kestämistä? Rokki sen sijaan katseli Hypeä uteliaasti tuuhean, mustan otsatukkansa alta.

"Olehan kiltisti, älä mene ärsyttämään Haukkaa tai se syö sut äläkä rapsuta Rokkia liian kovaa tai se kaatuu kun se on niin pikkunen, niin, ja älä huolestu, tuon sulle ruuat tunnin päästä", Rose sanoi Hypelle, ennenkuin laski hevosen irti riimusta. Varoituksista huolimatta Hype meni ensimmäisenä turpa ojossa tutustumaan Haukkaan. Haukka näykkäisi sitä kupeesta, ja vinkaisten Hype hypähti kauemmas. Se kääntyi katsomaan Rosea hämmästyneenä kuin kysyen: "Näitkö mamma? Se puri mua, eihän niin saa tehdä kaverille, eihän? Onko se vähän tyhmä tai jotain?"
"Toiset ne ei koskaan opi", Rose hymähti ja lähti änkemään Hypen varusteita latotallin sillan alla sijaitsevaan minimaaliseen varustehuoneeseen.

Ihana Hype <3! "Näitkö mamma? Se puri mua, eihän niin saa tehdä kaverille, eihän?" - ihan paras kohta! Tämä pikkuori vaikuttaa oikein hauskalta tapaukselta ja onnistunut tarinakin! - Veeti

Kun Rose oli muuttanut Suomeen, oli hän kuvitellut, että elämä täällä olisi helppoa. Että kaikki hyväksyivät hänet mukisematta ja että hän sopeutuisi hyvin suomalaisten joukkoon brittiaksentistaan huolimatta. Että muita ei kiinnostaisi hänen taustansa, koska se ei liittynyt eikä vaikuttanut mitenkään heidän elämäänsä. Mutta nyt Rose sai tuntea, kuinka väärässä hän oli ollut.

Yhtäkkiä talli oli muuttunut sotatantereeksi, ja sen syy oli hänessä. Eikä Rose edes oikein ymmärtänyt, mitä hän oli tehnyt väärin. Hänhän oli vain ollut oma itsensä. Vai siitäkö juuri kiikasti?

"...sä veljeilet sen vankilasta karanneen hullun kans! Sun ois pitänyt kuulla mitä Erik ja Nora puhuu siitä!"
Melli oli ollut aivan hurjistunut huutaessaan Veetille eilen. Mutta vielä hurjistuneempi oli Rose.



Rose potkiskeli saappaankärjellään pieniä kiviä marssiessaan myrskynmerkkinä tallille tänä iltapäivänä. Vittuvittuvittu, Rose hoki mielessään. Hän oli opetellut kaikki suomenkieliset kirosanat ennen muuttoaan. Hyödyllisimmät ensin, eikö vain? Vittuvittuvittu.

Rose läväytti taukohuoneen auki niin raivokkaasti, ettei ollut kaukana, että ovi olisi lentänyt saranoiltaan. Hän mulkaisi täyttä huonetta vihaisesti.
"Mitäs hittoa siinä mulkoilette? Pelkäätteks et paketoin teidätki sairaalakuntoon? Sitä te varmaan haluisitte, saisitte syyn heittää mut uudelleen kiven sisään pois täältä teidän poni-idylliä pilaamasta", hän sanoi, vilkuillen häntä toljottavia silmäpareja silmät kapeina.
Rose marssi huoneen poikki, vei eväänsä jääkaappiin ja marssi ulos leuka ylväästi pystyssä.


Rose oli onnellinen, että Hype asui latotallissa. Se oli vähän kauempana itse tallirakennuksen vilinästä. Mutta ainiin, oripuolella asuivat Noran ja Erikin hevoset. Vittuvittuvittu.

Rosen tuurilla kumpikin oli varustamassa hevosiaan. He eivät tervehtineet, katsoivat vain Rosea ja sitten toisiaan. Hiljaisuus oli painostavaa, kuin lähestyvä ukonilma. Ilmassa oli sähköä. Rosella oli epämukava olla.

Onneksi kaksikko sai suomenhevosensa satuloitua, ja Rose jäi yksin Hypen kanssa. Rose antoi harjan liukua pois Hypen kyljeltä ja hän lysähti oljille istumaan. Sisällä pidelty tuska purkautui ulos kaikkine viime aikojen paineineen. Pieni, höntti ja rimpula Hype työnsi turpaansa kohti kyyneleisiä kasvoja. Hype puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan lohduttaen.

Samassa kuului askelia ja viheltelyä. Se oli Aarne.

Meni hetki, kun Aarne tajusi että Hypen karsinan ovi oli auki. Mies kurkkasi sisään ja löysi oljilla istuvan Rosen, joka yritti kuumeisesti pyyhkiä kyyneleitään ja sulkea herkkää sisintään takaisin kovan kuoren alle.
Aarne ei sanonut mitään, istahti vain Rosen viereen oljille ja rapsutti hajamielisesti Hypeä, joka tunki innokkaasti päätään tämänkin syliin.

Rose veti henkeä ja yritti katsella muualle, kunnes sai kyyneleensä kuriin. Sitten Aarne puhutteli Rosea.
"Teillä on tallissa aika jäätävä tunnelma."

Rose tyytyi vain tuijottelemaan käsiään ja ynähtämään hiljaa.
"Mistä se johtuu?" Aarne kysyi. Rose katsoi miestä. Aarne ei udellut, ei painostanut, ei syyllistänyt, mutta miehen silmissä näkyi huoli.

Rose huokaisi. Hän ei tiennyt mitä sanoisi.

"Mä olen huomannut, että jotkut ei kohtele sua kovin kivasti."
"Mä kestän kyllä."
"Ei kuuluisi. Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään huonoa kohtelua."
"Mä kestän kyllä. Mä olen tottunut."

Aarne ei vastannut.

"Tietääkö Kaisu?" Rose kysyi hetken päästä.
"Ei ole tullut puheeksi, mutta yllättyisin, jos ei tietäisi, tunnelman tallissa pystyy aistimaan", sanoi Aarne.
"Ei, mutta syyn tähän kaikkeen. Miksi fiilis on niin jäätävä. Miksi kaikki on varpaillaan."
"Ei, enpä usko", Aarne sanoi ja loi tutkivan katseen Roseen. "Mutta mäkin kuulisin sen mielelläni."


Rose vilkaisi Aarnea kuin säikähtänyt jänis ja nousi nopeasti seisomaan.

"Mun pitää nyt lähteä ratsastamaan tää ennenkuin tulee pimeetä. Heippa", Rose sanoi. Takaisin kuoreensa vetäytyneenä hän veti viimeiset harjanvedot Aarnen noustessa seisomaan ja lähtiessä pois huolissaan kulmiaan kurtistellen.

~ Rose on omalla tavallaan jotenkin niin ihanan symppis hahmo <3 Kyllä Rose vielä Newestä kavereita löytää! / Nora