Lauri Merikannon valmennukset ja läpiratsastukset 8.-10.9.

Huippu kenttäratsastaja Lauri Merikannon pitämä valmennusviikonloppu ei ollut mulla mennyt mitenkään maailman parhaiten kummankaan ponin kanssa. Toki meillä hyviäkin hetkiä oli, mutta muuten viikonloppu ei mennyt ihan niin hyvin, kuin olisin toivonut. Ehkä se vaan johtui siitä, että meillä oli nyt tason nousu menossa ja siinä vaiheessa kaikki on yleensä hieman hankalaa?

Perjantaina oli vuorossa kouluvalmennus, mä menin Tinjalle ja Veetillä oli Karkki ratsuna, kun sille ei muuta ratsua ollut löytynyt ja olihan se ihan hyvä saada ponille välillä osaavampi kuski selkään. Tinjan kanssa meillä varsinkin alkutunti meni ihan häsläykseen, poni oli aivan menossa enkä mä oikein saanut siitä minkäänlaista otetta. Onneksi tunnin edetessä ja Laurin antaessa ohjeita, miten mun ponia kuuluisi ratsastaa, alkoi poni olla enemmän mun avuilla ja meni vähän paremmin. Poni oli parhaimmillaan ravissa, se teki kaiken mitä siltä osasin pyytää. Varsinkin väistöt meillä meni hienosti. Ihan hyvään fiilikseen voitiin siis lopettaa, sunnuntaina olisi sitten estevalmennukset! Kotiläksyksi me saatiin paaaaljon ihan vaan perustyöskentelyä, Tinjaan pitäisi saada paljon lisää malttia. Se ei saa juosta minne sattuu, vaan sen pitäisi osata odottaa.

Lauantai oli välipäivä meidän osalta, muttei kaikkien. Lauri läpiratsasti maneesissa Pusun, Haukan ja Hypen monien silmäparien katseen alla. Mäkin olin tietysti katsomossa seuraamassa silmä tarkkana, yritin imeä itseeni kaiken mahdollisen, mitä miehen taitavasta ratsastuksesta vain irti sain. Laurin alla jokainen ratsu kyllä pisti parastaan, mies sai ne suorastaan loistamaan. Varsinkin Haukan hyppyjä oli mukava katsoa, kun niin hieno hevonen hyppäsi osaavan ratsastajan kanssa!

Sunnuntaina oli sitten estevalmennukset, mitä oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Ensin mulla oli valmennus Tinjalla, ja siihen heti perään Karkilla. Maailman paras Wilma oli onneksi mulla apukätenä, se varusti Karkin ja kävelytti sitä ennen mun selkään hyppäämistä sillä aikaa, kun olin vielä Tinjan kanssa tunnilla. Punapää myöskin huolsi Tinjan poissa, niin pystyin keskittymään itse ratsastukseen. Mä olin niin kiitollinen siitä, että mulla oli niin hyvä ystävä, en olisi sunnuntaista ilman Wilman apua selvinnyt.

Itse valmennukset meni vähän niin ja näin, Tinjalla ja Karkilla oli molemmilla kamalan paljon virtaa, joka ei kyllä oikein helpottanut ratsastamista. Tinja teki alussa aivan ihme pomppuloikkia, missä oli tosi vaikea pysyä mukana. Mun piti ratsastaa tosi huolella, että poni ei päässyt rynnimään esteille. Sarjalla mulla oli itsellä tosi huonoa ratsastusta ja mulla oli ongelmia varsinkin ylävartalon sukeltamisen kanssa. Radat menivät jo vähän paremmin, muistin ratsastaa kunnolla!

Karkki oli vielä vaikeammalla tuulella kuin Tinja, enkä todellakaan päässyt helpolla tamman kanssa. Okserille poni pääsi tulemaan niin vauhdilla, että mulla ei todellakaan ollut mitään päätäntävaltaa poniin. Sieltähän mä sitten lensin alas ihan kunnolla, onneksi mitään pahempaa ei käynyt, vaikka hurjalta se varmaan näytti. Hetken puhaltelun jälkeen mä kipusin ponin selkään takaisin sisuuntuneena, toista kertaa en antaisi ponin niin päästä niskan päälle! Ja eihän se päässytkään, kun päättäväisesti vain ratsastin ponia enkä antanut sen mennä miten tahtoo. Radat olivat yllättävänkin sujuvia alkutuntiin peilattuna, pystyin olla ihan tyytyväinen meihin. Laurin mukaan Karkissa olisi jopa potentiaalia isommillekkin estelle kunnon jos kunnolla treenaisi, ja se sai mut hymyilemään.

Me jäätiin viikonlopun jälkeen innolla odottamaan Laurin seuraavia valmennuksia. Vaikka valmennukset eivät niin hyvin olleet menneet, olin oppinut ihan hirmuisesti ja mun motivaatio ratsastaa ja treenata oli ihan huipussaan. Ehkäpä me keväällä päästäisiin Karkin kanssa pareihin kisoihinkin, jos meillä treenit sujuisi hyvin?