|
|
Post by Amália on May 22, 2017 19:29:20 GMT 2
Diablo rautias muuliruuna, 169cm 12v om. Amália Bartoš
Asuu latotallin ori/ruunapiuolella
|
|
|
|
Post by Amália on May 22, 2017 19:43:33 GMT 2
22/05/2017
| Nousin ulos autostani ja katselin tyytyväisenä ympärilleni. Newerra vaikutti juurikin niin lupaavalta paikalta, kuin Elle oli minulle puhunut. Tunsin Ellen jo muutaman vuoden takaa, tämä on auttanut minua aina satulansovituksissa ja muussa. En nähnyt tallipihassa ketään, joten nappasin takaluukustani Diablon naruriimun, jonka kanssa menin sisälle traileriin. Muuliruuna katseli minua trailerista uteliaasti. Nappasin siltä kuljetusriimun pois ja viritin tilalle sinivalkean naruriimumme. Heitin narun Diablon kaulalle ja suuntasin sitten trailerin taakse avaamaan takasillan. Kun olin saanut takapuomin pois, pyysin Diabloa peruuttamaan nykäisemällä sen hännästä. Ruuna peruutti ulos kiltisti ja nappasin narun käsiini, jonka jälkeen aloin talutella Diabloa.
Hetken pihalla odoteltuani saapui vaaleahiuksinen nainen, jonka tunnistin Kaisuksi, tallin omistajaksi. Tämä toivotti meidät kohteliaasti tervetulleeksi ja katseli Diabloa hämmentyneenä.
"En mä tajunnut että se ihan noin massiivinen on", nainen naurahti.
"Kattokaa sen korvia", kuulin samassa supinaa tallin suunnalta, jonne oli tullut ilmeisesti tallilaisia ihmettelemään Diabloa.
"Ollaan vihdoin saatu talliin muuli", joku hihkaisi ja tunnistin sitten ihmisjoukon reunamilta Ellen, joka seisoskeli tummiin pukeutuneiden tytön ja pojan vierellä.
"Haluatko kävelyttää sitä vielä, vai viedäänkö se suoraan latotallille tutustumaan kavereihinsa?" Kaisu kysyi ja ilmoitin vielä hieman kävelyttäväni Diabloa. Ehtisin siinä samalla hieman tutustua tallin ympäristöön ja Diablo saisi verrytellä ajomatkan jäljiltä. |
Amália & Diablo 1hm Hahaa tervetuloa!! Mahtava alku ja suloinen kuva <3 // Kaisu |
|
|
|
Post by Amália on May 23, 2017 18:08:37 GMT 2
23/05/2017 "Joo joo otat nyt sen narun", komensin edessäni seisovaa liehuvahiuksista miehenalkua nimeltä Erik. Tuputin Diablon pitkää narua tämän käteen pitkäkorvan ihmetellessä vierelläni. "Haluun vaan varmistaa että kaikki tallityöntekijät pystyy tarvittaessa kävelyttämään Diabloa, kun se osaa olla vieraitten ihmisten kanssa aika hankala", naurahdin. Elle ja Erikin tyttöystävä Nora kikattivat vähän matkan päässä. Todellisuudessa Nora ja Elle olivat ylipuhuneet minut laittamaan Erikin taluttamaan Diabloa. "Okeiokei, anna se tänne", Erik mutisi ja virnistäen annoin Diablon narun tälle. Erik yritti lähteä taluttamaan muulia, joka kuitenkin päätti vain jäädä seisomaan. "Voit ihan hyvin vähän nykäistä sitä narusta", ohjeistin ja Erik näytti punastuvan, lähinnä varmaan nolostuksesta. Tämä nykäisi varovaisesti Diablon narua ja muuli ei edes korvaansa letkauttanut. Naurahtaen läpsäisin kädelläni Diablon takamusta ja samassa muuli ampaisi eteenpäin reippaalla käynnillä. Erik talutti Diabloa muutamat kierrokset tallipihaa ympäri, jonka jälkeen aivan kuin Diablon päässä olisi napsahtanut ja se päättäväisesti kiskaisi Erikin mukanaan pöpelikköön. Elle ja Nora repesivät nauruun ja Erik kiskoi Diablon pois puskasta. "Hyvin teillä menee", naurahdin ja virnistin Erikille, jonka jälkeen suostuin ottamaan muulini takaisin itselleni.
"Miks musta tuntuu että sä olit tän takana?" Erik mutisi Noralle, joka katsoi tätä viattomasti suurilla silmillään. "En tietenkään mussukka", tämä sanoi mahdollisimman ällösöpösti ja kurotti kätensä ylös ja pörrötti Erikin hiuksia. Newerran talliporukka näin ensivilkaisulta vaikutti hullummalta kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Kaikki olivat heti ensimmäisenä päivänä jo suorastaan kaapanneet minut mukaan porukkaansa, vaikka tietenkin jokaiselta tallilta löytyi myös muutamia nurkassa murjottajia. Erik, Nora ja Elle suuntasivat katsastamaan tallille muutamia päiviä sitten syntyneitä kaksosvarsoja, joista toinen ilmeisesti olisi Ellen.
En viitsinyt vielä heti muuton jälkeen vaatia Diablolta paljoakaan, joten päästin sen hieman syömään tallirakennuksen edustalle kasvanutta nurmikkoa. Diablo oli kotiutunut nopeasti ja tuntui hyvin viihtyvän latotalliksi kutsutussa pihatossaan. Muuliruuna oli kuulemma käyttäytynyt sekä eilisen iltaruokinnan aikana ja tänään aamulla aamuruokinnassa kiltisti ja se oli suostunut jopa väistämään Erikiä tämän antaessa ruokia. Kun Diablo oli hetken saanut syödä, nykäisin sen mukaani ja suuntasimme hetkeksi kävelemään. Kävelimme rantaan hiekkatietä pitkin ja jatkoimme siitä hetken eteenpäin pitkää suoraa tietä. Diablo käveli rauhaksiin perässäni, vaikka himoitsikin vähän väliä tietä reunustavia heinätuppoja. Muutto Newerraan oli selvästi hyvä ratkaisu, vanha tallimme oli ollut hieman turhan luksus omaan makuuni, eivätkä ihmiset siellä jaksaneet ymmärtää tapaani käsitellä hevosia. Talli täynnä suuria puoliverisiä ja joukossa yksi muuli ei ollut mikään maailman paras kokonaisuus. Amália & Diablo 2hm Hahah Erik on niin hassu! Onhan se nyt kauhiaa, kun taluttaa otusta, joka on vain puoliksi hevonen... ja puoliksi pikäkorv! =D Vaan eiköhän Erik'kin totu Diabloon, se on kyllä niin söpö <3 // Kaisu |
|
|
|
Post by Amália on May 24, 2017 19:12:19 GMT 2
24/05/2017 "On se kyllä ihan hiton söpö", naurahdin hieman kömpelöllä suomenkielelläni katsellessa Ellen kanssa tämän ruunikkoa andalusialaisvarsaa. "Rääpäle vielä, mutta reipastuu päivä päivältä", Elle totesi hymyillen ja katseli tarhassa käveleviä varsoja lempeästi. "Nomutta, sulla on tällä hetkellä täällä oikein kaksi perinteisten lajien ratsuhevosta?" kysyin virnistäen ja nyökkäsin tarhoilla seisovaan sievään rautiaaseen tammaan, Dessa se taisi olla. "Njoo. Annoin Jamin ylläpitoon kaverille ja Dessa tuli tilalle. Karkki on mulla vaan väliaikasesti", Elle selitti ja virnisti sitten. "Aattelin kyllä testaa Karkilla ratsastusjousiammuntaa", tämä jatkoi. "Kuulostaa hyvältä", naurahdin ja asetin stetsonini paremmin päähäni. "Meetkö sä minnekkään ilman tota?" Elle naurahti ja osoitti hattuani. "En. Tää on osa mun tyyliä", virnistin ja heilautin pitkän ruskean lettini selkäni taakse.
Elle suuntasi hoitamaan Dessaa ja itse lähdin kävelemään tien toisella puolella olevalle latotallille. Diablo nosti päänsä ylös nähdessään minut. Sen vieressä seisova musta Rokki-poni katsoi myös minua ihmeissään. Sujahdin tarhaan ja menin tervehtimään kaksikkoa. Diablo meinasi tunkea syliini herkkujen toivossa. Työnsin lempeästi muulin kauemmas ja suuntasin sitten ladolle hakemaan Diablon varusteita. Nappasin harjapussukastani yhden pölyharjan, jonka kanssa harjasin Diablon reippain ottein läpi. Ruuna oli tottunut olemaan tarhassa vapaana hoidettavana ja seisoi kiltisti paikallaan. Puhdistin vielä kaviot, jonka jälkeen nappasin varastosta Diablon lännensatulan ja otin suitset olkapäälleni.
Nostin lännensatulamme Diablon selkään ja kiinnitin satulavyön. Suitsin vielä Diablon ja olimme valmiit lähtemään. Suitset jouduin muulille pukemaan siten, että irroitin kuolaimen toiselta puolelta. Ei Diablo korvistaan kovinkaan tarkka ole, mutta turhaan minä niitä niskahihnan alle yritän tunkea. Talutin Diablon ulos tarhasta ja Rokki jäi hirnahtelemaan peräämme. "Kyllä sä hetken pärjäät", huikkasin ponille. Kyllähän aidan toisella puolella on kavereita. Nousin tarhan ulkopuolella ratsaille, jonka jälkeen ohjasin Diablon Newerran tallipihaan, jota kautta lähdimme rannalle vievän tien kautta maastoilemaan.
Diablo oli todella reippaalla tuulella, johtui varmasti siitä että viimepäivät oli otettu rauhaksiin. Minulla ei suoraan sanottuna ollut mitään tietoa Newerran lähimaastoista, mutta olen hyvä suunnistamaan ja jos eksymme, soitan Ellen hätiin. Diablo hieman ihmetteli puskista lenteleviä lintuja, mutta pysyi kokoajan hyvin avuilla. Ravailimme reippaasti ja annoin Diablon ottaa hyväpohjaisilla pätkillä reippaat laukkapätkät. Newerran maastot olivat todella kauniit ja jopa löysin takaisin tallille, vaikka hetken jouduinkin miettimään minne pitää suunnata.
"Onks muulilla jännä ratsastaa?" kysyi kovaäänisesti tallin edustalla istuskeleva punapää. "Niin ja sori, oon Wilma", tämä jatkoi vielä naurahtaen. "Amàlia, ja ei se pahemmin eroa", naurahdin ja hyppäsin alas ratsailta. "Saat toki joskus kokeilla jos haluat? Diablo vaan on sitten uusien ihmisten kanssa aika jääräpäinen", virnistin. "Oikeestikko? Tän mä kyllä muistan", Wilma naurahti ja pomppasi pystyyn, jonka jälkeen hän tuli tervehtimään Diabloa. Muuli tuuppaisi Wilmaa ystävällisesti turvallaan. "Mutta hei, meijän pitää jatkaa nyt matkaa", sanoin hymyillen ja palautin rapsutuksista nauttivan Diablonkin maan tasalle. "Joo tietenkin! Näkyillään", Wilma huikkasi ja suuntasi talliin. Itse jatkoimme matkaamme latotallille, jotta Rokki saisi kaverinsakin takaisin. Amàlia & Diablo 3hm Kiva tarina! Amàlia vaikuttaa mukavalle hahmolle, vähän erilaisuutta joukkoon =) Kuten on hänen muulinsakin heppojen seassa! Kiva, kun tutustuitte maastoihin ja Wilmaan  // Kaisu |
|
|
|
Post by Amália on Jun 28, 2017 12:17:53 GMT 2
28/06/2017
En todellakaan tiedä mitä olin ajatellut. Olin kuitenkin mennyt lupautumaan mukaan Newerran leirille jonnekkin saareen. Saari itsessään kiehtoi minua ja olisi mukava päästä sinne seikkailemaan Diablon kanssa. Mutta toinen juttu olisi se, että meidän olisi osallistuttava Diablon kanssa tunneille. Niinkuin koulu ja estetunneille, enkä edes muista milloin viimeksi olen ollut tunnilla. Niimpä olin kaivanut Diablon pölyisen yleissatulan jostain komeroni pohjalta, puhdistanut sen ja rahdannut autoni takaluukkuun muiden Diablon varusteiden seuraksi. Säilytin varusteitamme nyt autossani, kun Diablo oli laitumella.
Ajoin tallille heti aamusta, kun tiesin että Newerrassa olisi rauhallisempaa. Hain Diablon laitumelta ja parkkeerasin sen autoni takaluukun viereen. Riimunnarun heilautin ruunan kaulalle ja muuli vain seisoskeli siinä kiltisti aloillaan harjatessani sen läpi. Nopeasti Diablo oli täysissä varustuksissa ja katselin ratsuani. Diablo katseli minua hieman ihmeissään, kun sen selässä olikin kevyt yleissatula. Suitsia meiltä ei edes perinteistä mallia löytynyt, joten kentälle suuntasimme perinteisillä länkkäsuitsillamme ja nivelkuolaimilla.
Yleissatula oli kerrassaan epämukava istua, mutta Diablo muisti kyllä yllättävän hyvin kaiken maailman koulukiemurat. Kyllä itsekkin ainakin omasta mielestäni kaiken tarpeellisen muistin, vaikken näyttänytkään vakuuttavalta kouluratsastajalta farkut jalassa ja stetsoni päässä. Veivasimme kaiken maailman väistöt, vastalaukat ja muut koulukiemurat. Diablo oli kuitenkin muuliksi taitava kouluratsu, ja minä itse olin lännenratsastajaksi taitava kouluratsastaja. Ehkä leiristä ei tulisi täysi katastrofi?
 Amália & Diablo 4hm |
|
|
|
Post by Nora on Aug 18, 2017 10:20:18 GMT 2
18.08.2017 Muulin kyydissä Jostain syystä olin mennyt lupaamaan Amálialle, että hoidan Diabloa tämän viikonloppureissun ajan. Olin muulin selässä pari kertaa ollut kesäleirillä saaressa, mutta silloinkin menimme Amálian kanssa kaksi päällä, mikä ei kuitenkaan ole sama asia. Siinä se nyt tuijotti minua laitumella, valtavan kokoinen ruskea mammutti... suurilla korvilla. Kävelin lopulta Diablon luokse ja muuliruuna laski päänsä kiltisti alas ja antoi minun virittää päähänsä riimun. Lähdin lopulta taluttamaan Diabloa kohti porttia.
Selvisimme turvallisesti talliin, jossa olin päättänyt hoitaa Diablon pesupaikalla. Amália hoiti yleensä muuliaan vaikka keskellä tallipihaa vapaana, mutta en jaksa uskoa että Diablo olisi minun komennuksessani niin kuuliainen. Kiinnitin pitkäkorvan pesarissa molemmilta puolilta kiinni ja nappasin sen harjapakista pölyharjan. Olin tuonut muulin harjat, suitset ja yleissatulan pesarille latotallista jo aikaisemmin.
Harjaaminen sujui leppoisasti ja Diablo seisoi aloillaan korvat lerpattaen. Ratsastaisin muulilla vielä huomennakin, jolloin olisi kyllä pakko testata lännensatulaa, tänään kuitenkin mentäisiin tutulla ja turvallisella yleissatulalla. Satuloin Diablon ja viritin sille suitset päähän hyvin taidokkaasti korvia varoen. Vedin vielä itselleni kypärän päähän ja lähdin taluttamaan muulia kentälle. Matkalleni kenttää kohti tarttui mukaan utelias Erik, jolla oli oikein kamerakin mukana, ihan vain siltä varalta jos muuli kyydittäisi minua ympäri kenttää. Amália aina yritti vakuutella ettei Diablo ole lainkaan jääräpäinen, mutta hyvä hänen on sanoa kun muuli seuraa naista vaikka maailman ääriin ilman mitään vastaväitteitä.
Muutaman kerran Diablo yritti lähteä taluttaessa hortoilemaan jonnekkin, mutta palautui yllättävän hyvin luokseni. Kiipesin lopulta ratsaille ja ohjasin Diablon kiertämään kenttää. Otin nopeasti ohjat käsiin ja lähdin taivuttelemaan Diabloa molempiin kierroksiin. Muuliruuna taipui yllättävänkin vetreästi, mutta itseäni hämäsivät lähinnä sen valtavat korvat, jotka suorastaan lörpsähtelivät puolelta toiselle. Amália aina korosti sitä että Diablo on rento kun sen korvat lörpsähtelevät sivuille.
Ratsastin Diablon melko kevyesti, vaikka muuli tuntuikin laukan kohdalla olevan eri mieltä. Muuli ampaisi eteenpäin sellaisella voimalla, että en todellakaan meinannut uskoa että allani on melko jykevä ja mammuttimainen Diablo. Pysyi Diablo kuitenkin käsissä ja olin ihan tyytyväinen ratsastukseemme. Erik sai hyvin tuulikkäitä kuvia syöksylähdöstämme, joita en kuitenkaan ajatellut kenellekkään esitellä. Kävimme kävelemässä loppukäynnit lähimaastoissa Erikin kävellessä vierellämme ja juttelimme niitä näitä.
Hoidettuani Diablon pois ja vietyäni sen laitumelle, laitoin Amálialle viestillä hänen kullannuppunsa kuulumiset, jonka jälkeen hain vielä Visionin laitumelta. Lähtisimme varmaan Erikin kanssa maastoon Visionin ja Mekun kanssa, jos vain ei alkaisi sataa ainakaan ihan kaatamalla.
Oi miten hauskaa, että Nora pääsi muulin selkään, Diablo on niin veikeä kaveri! Ihana tarina! ~Wilma |
|
|
|
Post by Amália on Aug 20, 2017 17:08:36 GMT 2
20/08/2017 Niin sitä vaan kaikki voi muuttua yhtäkkiä. Nojailin latotallin aitaan ja katsoin miten Matildan uusi Haukka luimi muille latotallin asukkaille. Olin vasta lentänyt takaisin Suomeen Slovakiasta ja ennen kotiin menemistäkin olin saapunut tallille. Iltaa kohti tallilla oli meininki hieman rauhoittunut enkä nähnyt pahemmin ketään matkallani latotallille. Diablo tuli iloisesti tervehtimään minua ja rapsuttelin lempeästi hymyillen sen otsaa muulin painaessa turpansa vatsaani vasten.
Slovakiassa oli tapahtunut paljon, olin ollut siellä moikkaamassa lapsuudenystäviäni ja tietenkin perhettäni. Jotain mystistä kautta olin kuitenkin päätynyt katsomaan myynnissä olevaa hevostilaa, joka oli todellakin lumonnut minut täysin. Siellä olisi hyvin tilaa kuudelle hevoselle tai muulille, kenttäkin löytyi ja maastoja löytyy mielin määrin. Hintakaan ei ihan pöyristyttävä ollut. Niimpä olin tehnyt tarjouksen, josta oli tullut vajaa tunti sitten hyväksytty päätös. Kunhan maksaisin kauppasumman, olisin hevostilan omistaja. Onnekseni en joudu tappelemaan pankkien kanssa, kun ökyrikkaat vanhempani tarjoutuivat lainaamaan rahaa.
"Mitä mieltä oot muutosta Slovakiaan?" kysyin Diablolta hiljaisella äänellä ja se pärskähti kuin hyväksyvästi. "Viihtyisit siel varmasti. Saisit pari muulikaveria ja saatais viilettää maastossa niinku haluttais", jatkoin jutusteluani ja otin Diablon suuren pään halaukseeni. Kyllä mul tulis ikävä kaikkia täällä, mutta jokatapauksessa tuun moikkailemaan aina Elleä, niin samalla pääsen Neweenkin katsomaan kaikkia kavereita.
Jätin Diablon lopulta latotallille kavereidensa ja Haukan seuraksi, jonka jälkeen kävelin vielä tallille. Olin nähnyt Ellen ajavan hetki sitten tallin pihaan ja haluaisin jakaa suuret uutiseni tämän kanssa. Löysin ystäväni Dessan karsinalta ja jäin ovensuuhun seisoskelemaan. Kiiltävä puoliverinen katsoi minua verenhimoisesti ja mietin hetken vain sitä, menettäisinkö koko käden jos tamma iskisi hampaansa kiinni. "Mitä mietit?" Elle kysyi lopulta ja katsoi minua pää hieman kallellaan. "Mä ostin hevostilan", möläytin saman tien ja jatkoin minua mulkoilevan Dessan tuijottamista. "Ama, Dessa inhoo tuijotusta... ja MITÄ?" Elle kysyi minulta hieman naurahtaen ja katsoi sitten minua ihmeissään. "Slovakiasta", jatkoin ja käänsin lopulta katseeni Elleen. Tämän silmät olivat laajentuneet suuriksi, mutta lopulta naisen kasvoille levisi hymy. "Sehän on ollut sun unelma ikuisuuden. Miks näytät noin järkyttyneeltä?" vaaleaverikkö naurahti ja taputti Dessan kaulaa. "Noku kaikki tapahtuu nii nopee.. ja mun tulee ikävä Suomee ja Newee", mutisin melkein tippa linssissä. "Ei Suomi ja Newe täältä mihkään katoa, voit tulla kylään millon vaan", Elle naurahti ja tuli halaamaan minua piristävästi. Lopulta itsekkin aloin hymyillä ja naurahdin hieman. "Hyvä täst tulee!" myönsin vihdoin itselleni ja naurahdin Dessalle, joka naksautti purukalustonsa seinään. "Millon muutatte?" Elle kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Niin pian kun mahollista. Se paikka on täysin muuttovalmis. Varmaan kuukauden päästä", mutisen. Kaikki tosiaan tapahtuu todella nopeasti. Pitäisi kertoa Kaisulle ja kaikille ja pakata tavarat ja vaikka mitä... Hirveästi tekemistä, mutta kyllä tästä selvitään! Amália ja Diablo 5hm// Mahtavaa, että Amália pääsee toteuttamaan unelmansa omasta hevostilasta, vaikka se tarkoittaakin jäähyväisiä Newerran joukkiolle! Diablon ja Amálian tarinaa on ollut hauska seurata, ja niinkuin Elle sanoikin, Newerra ei katoa täältä minnekään, olette tervetulleita tänne milloin tahansa! <3 ~W |
|
// Kaisu
