Keskiaikateemainen pääsiäisleiri 14-17.4.17

14.-17.4.2017
Pääsiäisleiri

Heräsin viimeiseen leiripäivään väsyneenä. Nousin istumaan sängylleni ja tuntui kuin hiukseni sojottaisivat joka suuntaan. Se oli kuitenkin pienin murheistani. Laskin kasvoni käsilleni ja haukottelin syvään. En ollut saanut enää aamuyöstä unta ja tuntui kuin en olisi nukkunut ollenkaan. No ehkä se kuuluu leirielämään. Olin saanut jäädä muiden leiriläisten tavoin majoittumaan tallin leirintäalueen mökkeihin. Minun lisäkseni mökissä oli muutama Newerran tallin hoitajista. Oli ihan mukava tutustua uusiin ihmisiin. Ihmettelin hieman, ettei muut oppipojat olleet tulleet leirille, mutta ehkä heillä oli syynsä.

Nousin hitaasti sängystä, puin ja letitin hiukseni yhdelle letille taakse. Tänään olisi vuorossa joustauskilpailut ja vaikka ne olivatkin vasta illasta, minua jännitti jo nyt. Omalla tavallaan olin etulyöntiasemassa, sillä olinhan ennenkin nähnyt ja kokeillut joustausta, eikä luultavasti kukaan muu ollut. Mutta se teki minusta jotenkin ulkopuolisen, oikeastaan kaikissa lajeissa. Huokaisin. Mieleeni muistui taas Quinnin kuittaus tämän iltaisesta ritareiksi lyömisestä. Hän oli tiuskinut ja sanonut että leirin jälkeen olen "leikkiritari". Kyllä itsekin tiesin, ettei ollut kovin… no oikein, lyödä minua edes leikillä ritariksi, koska olin oikeasti siihen ammattiin aikomassa, enkä vielä lähelläkään oikeaa ritariksi lyömistä. Onneksi sain eilen suklaamunien keruun aikana puhuttua Roxille ja sovittua, ettei minua lyödä. Vaikka lilahiusta oli vaikea suostutella, hän onneksi suostui. Eipähän tarvitse kuunnella sinisilmän naureskelua leikkiritareista. Minulla oli kädet täynnä muutenkin Monnin kanssa, miksi aikuisen miehen pitää vielä lisäksi olla kuin pahainen poni. Tuhahdin itsekseni. Oli siinäkin oppipojalla ritari.

Aamupalan syötyämme siirryimme hoitamaan hevosia ja niiden karsinoita. Koska Monni asui pihatossa, tyydyin normaaliin osaani oppipoikana ja siivosin tallia muiden kanssa. Hoidin Monnin varusteet ja kävin heittämässä muillekkin pihaton hevosille heinää ja ruokaa, auttaakseni ritareita.
Jousitunti tuntui menevän suhteellisen nopeasti. Väsymys näkyi kyllä jonkun verran tuloksissa, eikä tullut niin montaa napakymppiä kuin olisin halunnut. Monni tuntui olevan myös välinpitämättömämpi tänään, eikä jaksanut lähteä viemään niin voimakkaasti kuin yleensä. Pientä niskurointia oli ilmassa, mutta yleisesti meni hyvin. Ehkä ori tunsi oman stressini joustauskilvasta, eikä tiennyt miten reagoida. Tai sitten se oli vain yhtä väsynyt kuin minä. Ja laiska vielä päälle.

Ruokailun jälkeen oli valmistauduttava joustauskilpailuun. Ruoka ei ollut oikein maistunut ja käteni tuntuivat kylmiltä. Kävelin hakemaan Monnia pihatosta yhdessä Kaisun ja Inga-Stinan kanssa. Heidän leirihoitsunsa olivat Morte ja Celia. Juttelimme vähän niitä näitä ottaessamme hevosia kiinni. Vastailin heidän kysymyksiinsä niin hyvin kuin osasin, mitä talliin ja ritarina olemiseen tulee ja he kertoivat omista kokemuksistaan ihan normaalilla tallilla. Molemmat olivat mukavia ja tuntuivat olevan kiinnostuneita Dragon Age Estatesta.
Kun hevoset olivat kiinni ja valmiina varustettaviksi, kävimme valkkaamassa sopivat joustausvarusteet. Olin ensin ottamassa kokopitkää turnajaisloimea, jotta Monni näyttäisi oikealta ritariratsulta. Mutta koska ori oli eri mieltä asiasta ja alkoi potkia seinää viedessäni liehuhelman sen lähelle, vaihdoin varusteet sitten kevyempään, nahkaiseen häntävyön, jossa nahkalärpäkkeet koristivat orin lautasia ja sen alle lyhyemmän turnajaisloimen, joka peitti vain lautasten alueen. Ne kelpasi paremmin. Yhdeksi varusteeksi valitsin myös ritarilliseen tapaan päähaarniskan, tai pikemmin vain sen päälyosan, joka ylettyi otsasta turpaan. Vähän tahtoi oripoika luimia metallia laitettaessa, mutta ilmeisesti hyväksyi sen lopulta. Loput varusteet olivatkin suhteelisen normaaleja.
Mutta sitten tuli minun vuoroni. Leiriläiset auttoivat toisiaan varusteiden laitossa ja minäkin opastin muutamalle, kuinka haarniskan kuuluu istua ja kuinka jalkasuojat sidotaan. Nauru raikasi pukuhuoneessa. Jonkun haarniska meni väärin päin, joku kompuroi omassa puvussaan, milloin oli mikäkin naru solmussa toistensa kanssa. Minäkin hymisin joukon mukana, lähinnä hoitaen omat metallilaatat päälleni. Itselleni olin valinnut perinteisen haarniskan suurehkoilla olkapääsuojilla ja nokkamaisella kypärällä.

Kun kaikki olivat haarniskoissa, niin leiriläiset kuin hevoset, astelimme joustauskentälle ratsujemme kanssa. Nousimme hevosten selkään kentän vierellä ja ohjasimme ratsumme siistiin riviin. Nousin Monnin selkään vaivattoman näköisesti, vaikka raajani tuntuivat painavilta ja kankeilta. Ensimmäinen pari aloitti. Parivaljakko siirtyi tuomareiden eteen ja kumarsi heille. Tämän jälkeen he kumarsivat toisilleen, ennen aloituspaikoille siirtymistä. Kun he olivat valmiina, heille ojennettiin kilpi ja peitsi. Katselin kuinka hevoset ohjattiin laukkaan ja kuinka niiden kaviot tamppasivat maata allaan. Turnajaisloimet hulmusivat. Ritarit lähestyivät toisiaan peitset ojossa. Toinen osui kilven kulmaan, heilauttaen vastustajaansa, muttei niin kovaa, että hän olisi tippunut. Eikä se ollut tarkoituskaan, nämähän olivat leikkimieliset kisailut.

Kun muutama pari oli ottanut toisistaan mittaa, oli minun vuoroni. Kypärä kainalossani ohjasin Monnin kaaren kautta tuomareiden eteen. Kumarsimme parini kanssa ensin heille, sitten toisillemme, jonka jälkeen siirryimme paikoillemme. Pistin kypärän päähäni ja otin vastaan minulle ojennetun peitsen ja kilven. Asetin välineet hyvin käsilleni. Monni tuhisi itsekseen ja luimi peitselle. Puhelin sille rauhalliseen ääneen, ettei mitään hätää. Kyllä Monni oli ennenkin joustannut, ja tiesin että ori oli vain oma itsensä, eikä pitänyt mistään, mutta ehkä sanat olivat myös minulle. Oli helpompi ajatella että hevonen oli enemmän hermona kuin minä, vaikka niin ei ollutkaan.
Hengitin syvään kun näin lippujen liehahtavan edessäni aloitukseni merkiksi. Monni lähti ripeästi laukkaan muutaman oikeaoppisen pohkeen avulla. Vastustaja läheni nopeasti. Mieleni teki sulkee silmät, mutta pidin ne auki, juuri ja juuri nähden kypärän kapeiden aukkojen takaa. Monni hörähti, kuin varoitukseksi, juuri ennen kuin peitseni osui vastustajan kilpeen. Toisen peitsi viisti omaa kättäni vasten.

Tilanne meni nopeasti ohitse. Kun pääsin radan päähän, pysäytin hevosen ja käännyin katsomaan miten vastustajalle oli käynyt. Hän oli pysynyt satulassa. Heitin kilven ja peitsen maahan ja nostin taas kypärän kainalooni. Tunsin kuinka lämpimät kasvoni olivat. Ohjasin Monnin pois radalta ja nyökkäsin tummahiuksiselle vastustajalleni, en enää muistanut hänen nimeään. Meidän jälkeemme oli vielä yksi pari, jonka jälkeen lähdimme yhdessä rytäkässä tallille purkamaan varusteet sekä hevosilta että itseltämme.
Loppuilta meni nopeasti ruokailun merkeissä. Leiriläiset lyötiin arvokkaasti ritareiksi, minua lukuunottamatta. Seisoin sivuseinään nojaten, tarkkaillen tilaisuutta pienesti hymyillen. Tunsin töytäisyn vasempaa kättäni vasten. Quinn nyökkäsi minulle tervehdykseksi ja samalla tajusin kuinka kipeä käteni oli. Se peitsenisku ei ihan mikään olematon ollut, vaikka haarniska olikin päällä.
"Hyvin sä vedit", Quinn huikkasi hiljaisella äänellä. Kiitin häntä äänettömästi nyökkäyksen kera. Mies jäi vierelleni tarkkailemaan leiriläisten lyömistä ja katosi sitten kun tilaisuus oli loppunut, yhtä hiljaa ja huomaamattomasti kuin oli saapunutkin. Newerran väki hyvästeli linnan ja minäkin kävin kiittelemässä heitä mukavasta leiristä.

Loppujen lopuksi seisoin muiden Dragonlaisten kanssa heiluttelemassa kyydille, jolla he poistuivat tallin pihapiiristä. Hymyilin ja totesin että tämä leiri oli melkoisen tuloksellinen, jos niin voin sanoa.

// Minunkin käskettiin tänne kuitata, joten tässä oppipojan versio leiristä.