24.06.2017 Varsakesä jatkuu
Olin notkunut viimepäivät tallilla aamusta iltaan. Syy tähän oli tietysti se, että Hanin varsomisen aika lähestyy ja varsan isä on minun oma rakas Visionini. Itselläni ei ollut varaa ostaa varsaa itselleni, vaikka tietysti olisin sen itselleni halunnut, mutta eräs tuttuni vuosien takaa oli ihastunut Visioniin ja tätä kautta hän oli kiinnostunut syntyvästä varsasta. Tutullani Lyydia Seppäsellä on oma suomenhevostalli Kielokumpu, jossa hänellä olisi vielä hyvin tilaa yhdelle suloiselle suokkinuorukaiselle. Lyydia oli Kaisunkin kanssa jutellut ja käynyt keväällä katsomassa Hania ja naiset olivat tehneet sopimuksen, että jos sieltä tulee tamma, lähtee se Lyydian mukaan Kielokumpuun vieroituksen jälkeen.
Tänään, kuten parina aikaisempanakin päivänä, notkuin taas tallin taukohuoneessa tuijottaen kelloa. Vähän väliä kävelin latotallille katsomaan kantavia tammoja ja jo syntyneitä varsoja. Ellen Fantsu oli kasvanut huimasti ja alkoi jopa saavuttaa siskoaan. Enään ei ole paljoonkaan merkkejä orin vaikeasta alusta. Erik saapui tallille tänään tavallista myöhemmin. Olin luvannut tälle hoitaa aamutallin, jossa ei paljoonkaan ollut hommaa kun hevoset olivat laitumilla.
"Taas sä vaan tuijotat tääl kelloa", Erik saapui taukohuoneeseen naurahtaen. Näytin tälle kieltä ja hautauduin entistä syvemmälle sohvalle.
"Eilen olin jo ihan varma että se syntyisi. Hanin maha on kuin mikäkin jumppapallo ja pelkään et se posahtaa", mutisin ja Erik änkesi vierelleni sohvalle.
"Kyl se sielt syntyy. Hani on kokenut varsoja", Erik lohdutti ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Mitä ihmettä te täällä kuhertelette", kajahti taukohuoneen ovelta Wilman tömistellessä rempseästi sisään.
"Ei me mitään kuherrella. Päiväunet", puolustauduin ja Wilma katsoi meitä kädet lanteillaan.
"Hani näyttää silt et se saattaa alkaa varsomaan ja Kaisu on jossain sukulaisilla", tämä sanoi hetken tuijotettuaan meitä.
"OISIT SANONUT HETI! Väistä Erkki", silmäni levähtivät lautasen kokoisiksi ja lähes pudotin Erikin lattialle. Nousimme räminällä ylös ja lähdimme Wilma perässämme kohti latotallia.
Hani toden totta näytti todella hermostuneelta, se etsi pihatossa itselleen makuupaikkaa, hikoili ja tamman kyljet kohoilivat raskaan oloisesti. Soitin heti Kaisulle, joka lupasi lähteä heti ajamaan takaisin tallille. Tungin sitten puhelimeni taskuun ja komensin Erikiä pitämään hetken Hanista kiinni, että pystyn katsastamaan tamman läpi. Vahatipat oli tammalla ollut jo pari päivää, mutta kurkistaessani sen hännän alle, olin täysin varma että nyt se varsa syntyy. Hanin takaosan lihakset olivat pehmenneet ja kaikki näytti normaalilta. Olin joskus pari vuotta sitten ollut kesätöissä tallilla, jossa syntyi useita varsoja, niin tiesin sentään hommasta jotakin. Kävin nopeasti pöllimässä latotallin varustesäilöstä jonkun Karkin pinteleistä ja kiepsautin Hanin hännän siistille rullalle, jotta se ei olisi tiellä.
"Nyt sit vaan odotetaan", mutisin hieman hermostuneena ja istahdin pihaton reunalle. Erik istui viereeni ja siihen me vain jäimme tuijottamaan. Emme me tässä vaiheessa muutakaan pystyneet tekemään.
Puolessa tunnissa Kaisukin oli saapunut paikalle ja liittyi seuraamme. Synnytys oli lähtenyt etenemään vauhdilla ja etujalat näkyivät jo hieman. Hani käveli vain hermostuneena ympäriinsä, mutta asettui lopulta kyljelleen makaamaan. Me vain istuimme, katsoimme ja pidätimme hengitystämme. Wilmakin kävi vähän väliä kurkkimassa latotallin ovella ja oli näköjään kutsunut Mellinkin synnytysbileisiin. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen Hani alkoi vihdoin ponnistaa. Kaisu auttoi tammaa hieman vetämällä varsaa etujaloista ja kunhan Hani oli autettu alkuun, eteni synnytys nopeasti ja varsa oli hetkessä ulkona. Itseäni alkoi itkettää ja kyyneleet silmissä autoin Kaisua puhdistamaan varsan sieraimet. Varsa alkoi nopeasti nostaa päätään ja Hanikin oli nopeasti takaisin jalkeilla. Tamma tuli nopeasti katsomaan varsaansa ja tuuppi tätä lempeästi.
"Tamma tämä on. Hieno homma! Haluutko Nora laittaa Lyydialle heti viestiä?" Kaisu kysyi hymyillen ja nousi varsan luota jättäen Hanin rauhassa tutustumaan pienokaiseen. Nyökkäsin vain hymyillen ja kaivoin puhelimeni esille. Naputtelin Lyydialle onnitteluviestin uudesta varsasta ja mukaan nappasin kuvan vastasyntyneestä. Kun kaikki näytti hyvältä, kiedoin käteni Erikin ympärille ja vain halasin tätä onnellisena.
"Nyt sun ei tartte enään kökkiä taukohuoneen sohvalla kaikkia päiviä", tämä sanoi minulle hyväntuulisesti.
"Totta, nyt kökin kaikki päivät täällä kattomassa varsoja", naurahdin ja käänsin vielä katseeni Hanin varsan suuntaan. Mitä nyt juuri syntyneestä pystyin sanomaan, mutta varsalla on komea leveä läsi, sekä vaalea harja ja häntä. Nyt pitäisi vain vielä toivoa että varsa olisi perinyt Visionin muhkean hamppuharjan.
Varsa oli tunnissa jaloillaan ja yrittämässä reippaasti kömpelöillä jaloillaan juomaan. Jouduimme hieman ohjaamaan tammaa oikeaan suuntaan, mutta kun pienokainen pääsi juomaan, se joikin todella hyvällä halulla ja tämän jälkee hoiperteli vähän pihattoa ympäri tutustumassa ympäristöön. Hani vahti sitä kokoajan tarkkaavaisesti, muttei ollut liiankaan huolehtiva niinkuin jotkut tammat. Hani ja varsa saisivat olla iltapäivään asti keskenään pihatossa ja suljimme pihaton niin, että muut tammat eivät pääse heti paikalle. Iltapäivällä ne pääsisivät laumaan muiden luokse. Nyt kävisimme tarkastamassa varsan vointia tunnin välein ja tarkkailisimme vielä että kaikki ovat hyvin. Nyt kuitenkin se vaikein osio on ohi, joten nyt ainakin hetken pystyy rentoutumaan.
Ihana tarina <3 Odotus palkittiin viimein! Kauniisti kirjoitettu ja mukavaa luettavaa, enpä osaa nyt muuta sanoa :'D // Kaisu