|
|
Post by Kaisu on Mar 15, 2017 23:06:12 GMT 2
Pikavalmenukset Tie tähtiin -osakilpailua 19.3. varten Newerran maneesissa
Valmennuksiin on kutsuttu vain Newerran ratsastajat! Maksu tulee olla tässä topikissa 18.3. klo 22! Maksuista saa lisäarpoja seuraavanlaisesti:
- yli 200 sanan tarina: 1 arpa
- yli 500 sanan tarina: 2 arpaa
- kuva: 1 arpa
Yhdistelmät, esim. tarina ja kuva, 2 kuvaa, kerryttävät pistepottiasi. Nimesi perään on lisätty arvottu eläin, jonka tulee löytyä tarinastasi / kuvatekstistä! =D
HeC klo 10
Erik - Meku ~ kameleontti
Pau - Santra ~ kettu, 1 lisäarpa
Wilma - Rokki ~ yksisarvinen
Melli - Tinja ~ apina
HeB klo 11
Veeti - Priia ~ koira
HeA klo 12
Nora - Jami ~ majava, 2 lisäarpaa
Jannica - Alli ~ norsu, 1 lisäarpa
Anke - Nekku ~ hiiri
Valmennuksissa Kaisu antaa viimehetken vinkkejä ratsukoille ja vastailee mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ratsukot saavat harjoitella ohjelmansa vaikeimpia paloja ja päätavoite on saada rento fiilis seuraavan päivän kisoihin. Halutessaan voi mennä koko radan läpi, jos kaipaa vielä "kenraalia".
|
|
|
|
Post by Jannica on Mar 16, 2017 19:42:35 GMT 2
Treeniä norsun kanssa  |
|
|
|
Post by Nora on Mar 16, 2017 21:16:28 GMT 2
Rehellisesti sanottuna mua kammoksutti lähteä koulukisoihin Jamilla, mutta jotenkin Elle oli mut onnistunut ylipuhumaan. Siinä mä nyt sitten kiikuin, kladrubinhevosen leveässä selässä orin odottaessa ryhdikkäästi lupaa lähteä liikkeelle. Ujosti painoin pohkeeni orin kylkiin ja Jami suorastaan ampaisi keinuvaan käyntiin. Olin mä Jamilla ennenkin tietty ratsastanut, mutta viime aikoina enimmäkseen olin vain ampunut orin selästä.
Treenailin orilla hieman tulevan kouluratamme tehtäviä. Kaisu jakeli hyviä neuvoja ja välillä katsomossa virnuileva Ellekin huikkaili mulle avustuksia. Jamin liikkeet olivat suorastaan massiiviset verrattuna Visionin pieniin pullaponiliikkeisiin ja eteenkin ravilisäyksissä mun oli suorastaan mahdollista istua. Jami meinasi vetää lisäyksistä hernettä nenukkiinsa, kun en meinannut pystyä istumaan hetkeäkään rauhassa.
Katsomopäädyssä orin kimppuun selvästi hyökkäsi vihreiden avaruusmajavien armeija, sillä ori yritti poistua paikalta tiukan, suorastaan hätäistä laukkapiruettia muistuttavan u-käännöksen avulla. Elle kikatti katsomossa kaksinkerroin ja selitti jotain vauhdikkailla käsieleillä tämän vieressä istuvalle Erikille. Mulkaisin kaksikkoa ja jatkoin ratsastamista.
Loppua kohti meidän meno ihan oikeasti jopa parani. Löysin kadonneet vatsalihakseni ja onnistuin jopa yhden ravilisäyksen ajan näyttämään ihan oikealta kouluratsastajalta. Laukassa jopa pystyin hieman istumaan, kun se oli joka tapauksessa mulle tutuin kaikista Jamin askellajeista.
Vihdoin sain antaa Jamille pitkät ohjat. Vatsalihakseni huusivat hoosiannaa ja puuskutin kuin mikäkin puhveli. Jami käveli edelleen eteenpäin aivan yhtä pirteänä kuin alkutunnistakin, eikä käsityskykyni riittänyt ymmärtämään orin energiavaraston laajuutta. Elle tuli kävelemään loppukäynnit vierellemme ja tämä kävi kovaan ääneen tunnin kulun läpi ja jopa kehui ratsastustani paikoitellen, vaikka enimmäkseen sieltä tietenkin tuli parannettavia asioita. |
|
|
|
Post by Pau on Mar 18, 2017 21:57:29 GMT 2
Viimeinen päivä ennen Paun elämän ensimmäisiä kilpailuja, jännittävää! Ainakin kaikkien muiden mielestä... Älä sitten unohda rataa, muista kumartaa tuomarille, ei se kilpaileminen niin ihmeellistä ole, mä ainakin nolasin itseni ekoissa kisoissa... Ihmiset paasaavat, varottelevat ja jakavat kultaakin kalliimpia neuvojaan, ja se jos mikä ärsyttää Pauta. Minä osaan ihan itse! Minä pärjään ihan itse! Minä niiin näytän huomenna kaikille, että minä osaan!!
Pau kuitenkin raahautui viimeisen päivän valmennukseen, mutta huomasi pian, että äiti auttoi kaikkia muita, paitsi häntä. Noh, ilmeisesti mä sit osaan kaiken, Pau ajatteli, ja jatkoi tyytyväisenä ratsastaista. Hän vaipui ajattelemaan huomista päivää ja sitä, kuinka hän päihittäisi kaikki hirvikokoiset rimppakinttupuokit ja ratsastaisi päivän kauneimmalla ponillaan sinivalkea ruusuke hulmuten kunniakierrosta. Minä niin tekisin sen, hän ajatteli.
Yhtäkkiä poni Paun alla säpsähti.
"Voi kettu!" Pau mumisi huomatessaan raipan valahtaneen nyrkistä maahan.
"Pau, vähän keskittymistä, ei valkassa voi vaan haahuilla sinne tänne", Kaisu torui. "Ja sen raipan voisit muutenkin viiä pois, et sä sitä tarvi. Huomenna et saa edes käyttää sitä!"
"Joojoo..." tyttö nurisi ja vei raipan maneesin laidan päälle sivuun. Aina äitin pitikin alkaa marmattamaan. Ihan typerää, Pau ajatteli.
Mutta se ei lannistanut Pauta, vaan hän kahlasi läpi valmennuksen. Kun valmennus oli ohi, ja hän harjaili Santraa pihatossa, halasi hän ponia ja kuiskasi sen korvaan:
"Huomenna me näytetään kaikille, eikä yksään äiti oo meiän tiellä!"
217 sanaa
|
|
