Post by Wilma on Apr 22, 2017 21:20:58 GMT 2
Wilma Koski- Rock `n` Roll
60cm
Mua jännitti.
Jännitti niin, että perhoset vain leijailivat vatsassa. Satuloin Rokkia pihan hoitopuomilla ja yritin epätoivoisesti saada sen harjan sykeröistä hyvän näköisiä. Nyt ne muistuttivat lähinnä linnunpesiä.
”Perkele”, puuskaisin yrittäessäni hinkata valkoisten kisahousujen tahraa. Mistä sekin oli jo ehtinyt tulla? Ja eikö vaan, että Rokin valkoinen kisahuopa oli hiukan vinossa?
En ehtinyt jäädä korjailemaan huovan asentoa, sillä meillä oli jo kiire verryttelemään. Mun luokkani olisi ensimmäinen ratsastettava luokka.
Pau verrytteli jo Santralla kentällä tomerana. Se ravaili, laukkaili ja hyppäsi pieniä verryttelyesteitä. Sitä ei näyttänyt juuri jännittävän, tai sitten se peitti sen vain hyvin. En kehdannut kertoa sille, että mua jännitti niin, että tulisin varmaan pian merisairaaksi.
Rokki ravasi ponnekkaasti. Kun sain laukankin pyörimään jotenkinkutenkin mukavaksi, ohjasin Rokin esteille.
”Ristikko!” huikkasin merkiksi muille, että aioin hypätä ristiesteen. Rokki ponnisti vähän liian kaukaa ja sen takakavio kolahti toiseen puomiin, mutta puomi ei tippunut.
”Himskatti”, puhisin ja kannustin Rokkia reippaampaan laukkaan. Kyllä tämä vielä tästä.
Kun meidät sitten kuulutettiin radalle, olin mä ihan jännityksestä jäykkä. Tuomari vihelsi pilliin, nostin laukan, nostin raippakättä tuomarille tervehdykseksi ja laukkasin lähtöviivan yli. Päässäni tikittävä sekuntikello lähdin ratsastamaan aikaa vastaan, lyhyin tein ja henkeä salpaavalla vauhdilla.
Ensimmäinen este, joka koostui aidanpätkästä ja puomista, ylittyi helposti, samoin kuin toinen este. Sen jälkeen tiukka kurvi, suoristus ja okserille. Sitten tiukka kurvi, jonka takia yleisö haukkoi henkeään, ja kohti muuria. Rokki epäröi, se melkein pysähtyi mutta hyppäsi sitten kuin kenguru muurin yli yleisön huokaistessa helpotuksesta. Sitten vauhdilla sarjaesteelle, joista toisen Rokki vetäisi alas, piru vie. Seuraavaksi pystyeste vesimatolla, joka oli Rokille helppoa kauraa. Loppuspurtti ja kohti viimeistä, sateenkaaren väreissä hohtavaa estettä. Jes, me oltiin selvitty hengissä!
265 sanaa
60cm
Mua jännitti.
Jännitti niin, että perhoset vain leijailivat vatsassa. Satuloin Rokkia pihan hoitopuomilla ja yritin epätoivoisesti saada sen harjan sykeröistä hyvän näköisiä. Nyt ne muistuttivat lähinnä linnunpesiä.
”Perkele”, puuskaisin yrittäessäni hinkata valkoisten kisahousujen tahraa. Mistä sekin oli jo ehtinyt tulla? Ja eikö vaan, että Rokin valkoinen kisahuopa oli hiukan vinossa?
En ehtinyt jäädä korjailemaan huovan asentoa, sillä meillä oli jo kiire verryttelemään. Mun luokkani olisi ensimmäinen ratsastettava luokka.
Pau verrytteli jo Santralla kentällä tomerana. Se ravaili, laukkaili ja hyppäsi pieniä verryttelyesteitä. Sitä ei näyttänyt juuri jännittävän, tai sitten se peitti sen vain hyvin. En kehdannut kertoa sille, että mua jännitti niin, että tulisin varmaan pian merisairaaksi.
Rokki ravasi ponnekkaasti. Kun sain laukankin pyörimään jotenkinkutenkin mukavaksi, ohjasin Rokin esteille.
”Ristikko!” huikkasin merkiksi muille, että aioin hypätä ristiesteen. Rokki ponnisti vähän liian kaukaa ja sen takakavio kolahti toiseen puomiin, mutta puomi ei tippunut.
”Himskatti”, puhisin ja kannustin Rokkia reippaampaan laukkaan. Kyllä tämä vielä tästä.
Kun meidät sitten kuulutettiin radalle, olin mä ihan jännityksestä jäykkä. Tuomari vihelsi pilliin, nostin laukan, nostin raippakättä tuomarille tervehdykseksi ja laukkasin lähtöviivan yli. Päässäni tikittävä sekuntikello lähdin ratsastamaan aikaa vastaan, lyhyin tein ja henkeä salpaavalla vauhdilla.
Ensimmäinen este, joka koostui aidanpätkästä ja puomista, ylittyi helposti, samoin kuin toinen este. Sen jälkeen tiukka kurvi, suoristus ja okserille. Sitten tiukka kurvi, jonka takia yleisö haukkoi henkeään, ja kohti muuria. Rokki epäröi, se melkein pysähtyi mutta hyppäsi sitten kuin kenguru muurin yli yleisön huokaistessa helpotuksesta. Sitten vauhdilla sarjaesteelle, joista toisen Rokki vetäisi alas, piru vie. Seuraavaksi pystyeste vesimatolla, joka oli Rokille helppoa kauraa. Loppuspurtti ja kohti viimeistä, sateenkaaren väreissä hohtavaa estettä. Jes, me oltiin selvitty hengissä!
265 sanaa