|
|
Post by Elle on Nov 13, 2016 18:55:14 GMT 2
Dessan ja Fantsun päiväkirjaDämonfeuer D 9v oldenburginhevonen, tamma om. Christelle "Elle" Roche PKK-V, PP-MVA
Newen Mr. Fantastic
(sivut)
5v andalusianhevonen, ori
om. Christelle "Elle" Roche
FF
- Kladruber ori Jami
- Kladruber ori Xantos
- Ratsuponitamma Karkki |
|
|
|
Post by Elle on Nov 13, 2016 20:34:28 GMT 2
13.11.2016 Saapuminen Newerraan "Elle! Ihan huippua että sait Jamille täältä tallipaikan", kuulin Noran äänen heti avattuani autoni oven. Naurahtaen heilautin letillä olevat hiukseni selkäni taakse ja katsahdin ystäväni suuntaan. Mustat kiharat keinuen Nora harppoi autoni luokse ja oli heti kurkkimassa sisälle traileriin. "Napataan hänen korkeutensa ulos, kun se tuntui olevan vähän rauhaton matkalla", totesin ja avasin trailerini etuoven. Sisältä minua katseli suuri ja musta orini silmät suurina. Nora suuntasi trailerin takaosaan kun itse valmistelin Jamin kävelemään ulos trailerista. Takasillan auettua kehotin oria peruuttamaan ulos ja tuntiessaan maata jalkojensa alla, Jami päästi kimakan hirnahduksen.
Näin tallin ovelta useat uteliaat silmäparit ja nämä ihmiset tulivat vihdoin kokonaan esille. "Tässä on Kaisu, tallin omistaja", esitteli Nora minulle ensin vaaleahiuksisen naisen, jota kohteliaasti kättelin. "Kiitti tosi paljon kun saatiin näin nopeasti tää tallipaikka. Vanhalle tallille tuli muutaman uutta hevosta ja tila alkoi loppua, niin mun piti hieman nopeuttaa muuttoa", kiittelin nopeasti. "Ja tietysti, mä olen Christelle Aurélie Roche, mutta helpommin vain Elle ja tässä on Jami", esittäydyin ja tunsin miten Jami alkoi nyhtää lettiäni huulillaan. "Mä olen Erik", esittäytyi pitkä nuori miehenalku. "Wilma", esittäytyi seuraavaksi pienikokoinen punapää ja jäljelle jäi vielä hieman itseäni pidempi teini-ikäinen poika. "Mä olen Veeti", viimeinenkin esittäytyi ja nyökkäsin kaikille kohteliaasti.
Kun esittäytymiset tallilla olevan porukan kanssa oli saatu suoritettua, Nora lähti näyttämään minulle tyhjänä olevaa karsinaa, josta tulisi Jamin uusi koti. Vietyämme suuren orini talliin, palasin ulos, jossa Kaisu odottelikin. Nainen lupautui pitämään minulle tallikierroksen ja Nora lähti tervehtimään omaa suomenhevostaan Visionia. "Mistä sä tunnetkaan Noran?" tallin omistaja kysyi yhtäkkiä ja hymyili minulle. "Ollaan tunnettu jo monia vuosia. Meidän vanhemmat on kavereita, niin sitä kautta ollaan tutustuttu. Hevosharrastus on tuonut meijät tosi tiiviisti yhteen. Mähän opetan Noralle ratsastusjousiammuntaa", kerroin naurahtaen ja kävelin Kaisun perässä kentälle. Kentän vieressä oli kookas maneesi. Kaisu kertoi tallin tavoista ja kyseli samalla hieman lisätietoja minusta ja hevosestani.
Esittelykierroksen jälkeen palasin talliin, josta löysin Noran jo kantamasta tavaroitani yhteen tyhjistä kaapeista. "Otin vähän omia oikeuksia. Teillä on kanssa niin paljon tavaraa, ettet sä näitä yksin paikalleen saa", hän nauroi ja nyökkäsin osoittaakseni olevani samaa mieltä. Nappasin itse arvokkaan koulusatulani takapenkiltä ja lähdin kantamaan sitä sisätiloihin. Alkoi olla jo ilta ja suurin osa ihmisistä oli jo lähtenyt tallilta. Kaisu alkaisi pian tekemään iltatallia, joten yritimme kantaa tavarat mahdollisimman ripeästi paikoilleen.
Kun kaikki tavarat olivat paikoillaan, suuntasin Jamin karsinalle tervehtimään oria. Jami ei tuntunut olevansa millänsäkään uudesta paikasta, eikä kuljetuksen aikaisesta rauhattouudesta ollut enään mitään merkkiä. Rapsutin orini otsaa ja katselin sitä lempein silmin. Jami painoi kyömyn päänsä vatsaani vasten ja haroin sormillani orin pikimustia jouhia. Vanha tallimme ei enään vain sopinut meille, sillä sielä kaikki olivat aivan liian perinteisiä hevosihmisiä, jotka eivät tuntuneet ymmärtävän lainkaan minun lajivalintojani ja ajatusmaailmaani. Kaikki vain tähtäsivät korkealle perinteisissä lajeissa kuten este- ja kouluratsastuksessa. Newerra vaikutti kerrassaan täydelliselle paikalle meille ja täällä minulla olisi jo valmiiksi ainakin yksi kaveri. Muutkin tähän mennessä tapaamani tallilaiset vaikuttivat todella mukavilta, joten tulevaisuus näyttää ehdottomasti valoisalta. Jamin havahduttua tallin oven ääneen, poistuin karsinasta ja näin Kaisun alkavan tehdä iltatallia. Annoin hänelle vielä nopeasti Jamin ruokintaohjeet ennenkuin päätin lähteä kotiin. Ihana saapumistarina! Elle vaikuttaa mahtavalta hahmolta ja Jami upealta hepalta, tervetuloa! // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on Nov 16, 2016 20:47:38 GMT 2
16.11.2016 toinen merkintä Kuulin epätoivoisen parahduksen Visionin karsinalta ja uteliaasti suuntasin katseeni pörröharjaiseen suomenhevoseen. Samassa ärtyneen näköinen Nora tuli ulos karsinasta ja meinasi pyllähtää huomatessaan minut. "Sori, taidan liikkuu niin hiljaa että kaikki aina säikähtää mua!" naurahdan, mutta ilmeeni sitten vakavoituu ja katson ystävääni huolissani. "Kaikki ok?" "Vision on onnistunut telomaan itsensä tarhassa. Ei se kyl kauheen pahalt näytä, mut en mä tiiä", nuori nainen mutisi. Kurkistin sisälle Visionin karsinaan ja ori työnsi turpansa syliini herkkujen toivossa. Katsahdin oriin jalkaan, jossa oli pieni vekki, mahdollisesti hokinreikä. Pyysin oria väistämään ja kumarruin sen jalkaan. Visionin jalka oli hitusen turvonnut haavan ympäriltä, mutta ori ei aristanut kosketusta lainkaan. "En mä tosta huolissani olisi kunhan vaan puhtaasti liikkuu. Otat pari päivää rauhaksiin ja puhdistat sen huolella, eikä kylmääminenkään oo pahasta", totesin lohduttavasti ja Nora vaikutti helpottuneelta. "En mä yleensä näin hermoheikko haavojen kanssa ole, muttakun just on alkanut sujua niin hyvin", Nora naurahti vielä hieman hermostuneeseen sävyyn.
"Ei vitsit tuo klippaus on ihana!" naurahdin Wilman taluttaessa Samin ulos sen karsinasta. "Tiiän, aika haastavahan toi kuvio oli, mutta kyl se ihan kivasti onnistui", punapää naurahti ja taputti pyöreän poninsa kaulaa innoissaan. "No on kyllä hyvin onnistunut, itseltä juuri ja juuri onnistuu normiklippaus", sanoin ja annoin Wilman shetlanninponin haistaa kättäni. Rapsutin vielä ponin otsaa, jonka jälkeen oli aika suunnata oman hevoseni luokse. Jami katselikin jo karsinan ovelta mustasukkaisena kun saavuin paikalle. Avasin karsinan oven ja suuri hevoseni työnsi päänsä suoraan kiinni kylkeeni. Naurahdin ja rapsutin Jamin otsaa iloisin mielin. Haaveissani oli päästä tänään hieman ampumaan jousella, jos olisin läheiselle pellolle kantanut maalitaulun, mutta iltapäivä pimeni aivan liian nopeasti, joten jouduin tyytymään perinteiseen treeniin. Jätin Jamin vielä hetkeksi karsinaan odottamaan kun hakisin varusteet.
Päätin kipaista ensin juomassa vettä taukotilasta ja sohvalta löysinkin (tietenkin) Erikin. Tämä retkotti sohvalla pitkin pituuttaan tyytväisen näköisenä, eikä tainnut edes huomata että tulin sisälle. Sohvan vieressä olevalla tuolilla istuskeli Emma lukemassa jotakin hevoslehteä. "Erik, eikö ois kohteliasta tarjota ees pientä osaa siitä sun sohvastasi muille", naurahdin samalla kun kaivoin keittiön kaapista itselleni vesilasia. Erik hätkähti ajatuksistaan ja vilkaisi minun suuntaani. "Talliorjan sohva", tuo virnisti, mutta vilkaisi sitten Emmaa kysyvästi. "Saat pitää sohvasi. Mun kyyti tulee kuitenkin kohta", tyttö naurahti iloisesti. Join veteni ripeästi, jonka jälkeen suuntasin kulkuni ulos taukotilasta ja löysin tieni yksityisten kaapeille.
Palasin Jamin luokse mukanani harjapakki, suitset ja enkkuviltti. Laskin tavarat karsinan edustalle ja avasin harjapakin. Jamissa ei talvisin paljon mitään harjattavaa kyllä ole, mutta muodon vuoksi harjasin sen läpi pölyharjalla ja puhdistin orin kaviot tarkistaen samalla että kaikki hokit ovat paikallaan. Puhdistettuani kaviot, heitin enkkuviltin orin selkään ja aloin lämmittää kuolaimia käsissäni. Irroitin turpahihnan suitsista ja kuolainten vihdoin lämmittyä, suitsin ratsuni. Suuntasimme kulkumme kentälle, sillä maneesissa olisi ratsastustunti.
Hyvien alkukäyntien jälkeen hyppäsin jakkaralta ratsaille ja nostin enkkuviltin etuosan jalkojeni päälle. Ilma oli melko viileän tuntuinen, vaikka pakkasta ei paljoon ollutkaan. Kokosin melko pian ohjat käsiini ja lähdin hakemaan hyvää ja tasaista käyntiä. Jami tuntui heti aluksi olevan todella hyvällä tuulella ja kulki allani rennosti. Päätin keskittyä tänään täysin perusasioihin ja aloitin tekemällä käynnissä hieman pohkeenväistöjä saadakseni Jamin vertymään hyvin. Pian Nora saapui seurakseni kentälle juoksuttamaan Visionia ja Jami olisi halunnut mennä tervehtimään pörröistä suomenhevosta. Nopeasti orin keskittyminen kuitenkin palasi työskentelyyn ja siirsin Jamin raviin.
Laukoissa Jami tuttuun tapaansa kuumui melko paljon, mutta otin orin kanssa paljon laukkatehtäviä, niin vähitellen turha intoilu loppui ja jäljelle vain hieno herkkyys. Laukkojen jälkeen suoritin rennot loppuverryttelyt löysähköllä ohjalla ravaillen, jonka jälkeen siirryin käyntiin ja virittelin enkkuviltin takaisin orin selkään. Kävelimme pitkät loppukäynnit ja vasta laskeutuessani alas ratsailta ymmärsin kuinka jäässä sormeni ja varpaani olivat. Lähdin siis nopeasti kipittämään tallin suuntaan, jotta pääsisin lämpimään.
Napattuani varusteet pois Jamilta, harjasin orin huolellisesti piikkisualla ja vähitellen jäätyneet raajani alkoivat lämmetä. Jamille iski valtava halipula ja jättiorini oli kokoajan tunkemassa päätään syliini. Jonkin aikaa rapsuttelin Jamia ja hengailin sen kanssa karsinassa ennenkuin palautin varusteemme paikoilleen. Heitin Jamin ruokakuppiin pari porkkanaa ja sanoin orille heipat. Huomenna minulla menisikin tallille tulo aivan iltaan, sillä olin luvannut käydä katsastamassa kerralla yhdeltä tallilta melko monen hevosen satuloiden kuntoa. Noh, töitäkin pitää tehdä että saa tallivuokran maksettua. <333 Oon niin innoissani Elle-hahmosta, ootan innolla lisää tarinoita <3 Mukavaa luettavaa ja just sopivan arkista menoa tässä! // Kaisuli |
|
|
|
Post by Elle on Dec 2, 2016 21:27:33 GMT 2
02.12.2016 Hämähäkki! Vertahyytävä kirkaisu kaikui tyhjän tallin käytäviä pitkin. Käänsin katseeni hämmentyneenä Noran ja Erikin suuntaan ja lähdimme juoksemaan kuin hidastetussa elokuvassa kohti taukohuoneen ovea, josta ääni edelleen kuului. Repäisin oven auki ja silmäni osuivat pitkään serkkuuni, joka seisoi tuolin päällä kirkuen äärimmäisen tyttömäisesti. "Mitä helvettiä Alex!?" Nora kysyi ja katsoimme kaikki poikaa lautasen kokoisin silmin. "Hämähäkki!", Alex henkäisi dramaattisesti ja osoitti kohti lattiaa, jossa oli juuri ja juuri erottuvilla pienen pieni hämähäkki. Erik alkoi vähitellen hekottamaan epäuskoisesti ja pian miehenalku räkätti kaksinkerroin sohvalla silmät vuotaen. Itseänikin alkoi naurattaa ja ainoa, joka ei nauranut oli vakavan näköinen Alex, joka tuijotti edelleen hämähäkkiä kauhuissaan.
Erikin vihdoin saatua koottua itsensä, kuskasi tämä hämähäkin ulos ja Alex sai koottua itsensä. "Sä siis pelkäät hämähäkkei", naurahdin epäuskoiseksi ja tönäisin serkkuani leikkisästi. "En kyllä! Tai siis... ehkä", tuo mutisi kiusallisesti ja vilkaisi minuun, jonka jälkeen hänkin hieman naurahti. Erik ja Nora olivat lähteneet jo hakemaan hevosiaan sisälle ja itse söin eväitäni. Olin käynyt aamulla tekemässä muutamia satulansovituskeikkoja, enkä ollut ehtinyt käymään kotona ollenkaan.
Syötyäni evääni, suuntasin serkkuni perässä ulos tarhoille ja kipaisimme hakemassa hevosemme. Wilmakin oli saapunut tallille ja pieni punapää vilkuili uteliaasti Alexin suuntaan. Alex samassa pysäytti minut, katsoi minua tuimasti silmiin ja teki kädellään kurkunleikkaus -eleen. Virnistin pojalle ja tiesin, että tämä ei haluaisi Wilman tietävän hetkeä aikaisemmin sattuneesta hämähäkkitapauksesta. Nappasin Jamin tarhasta ja talutin orin Alexin ja Naten perässä sisälle talliin. Heti kun hevoset olivat karsinoissaan, Alex suuntasi notkumaan Samin karsinan edustalle lepertelemään Wilmalle. "Alex, ootkos jo toipunut..." ehdin aloittaa kun tunsin Alexin mottaavan kyynärpäällään kylkeeni vaijentaakseni minut. "Toipunut mistä?" Wilma kysyi ihmeissään ja katsoi vuorotellen Alexiin ja minuun. "Ei yhtään mistään! Ei mitään", Alex totesi ja katsoi taas minuun tuimasti. Virnistin pirullisesti ja jatkoin matkaani villahameeni helma liehuen.
Ponnistin jakkaralta ratsaille ja asettelin ratsastushameeni helmat siististi molemmille puolille Jamin kylkiä. Maneesissa oli lisäkseni Nora ja Vision, Wilma ja Sam, Alex ja Nate. Olin saanut muut houkuteltua kokeilemaan hieman working equitation tehtäviä ja olimme viritellyt portin, perinteisen puomin, pienen esteen ja jonkin maneesin reunalta löytämäni puulevyn, jonka ylitse pystyisi turvallisesti menemään hevosella. Olin lupautunut näyttämään mallia kaikista ja sen jälkeen kokeilimme kaikki eri kohtia. Minun ja Jaminkin viime treeneistä lajin parissa oli aikaa luvattoman paljon, mutta loppujen lopuksi ori suoritti kaikki tehtävät todella nopealla ja hyvällä temmolla. Olin tuonut myös kotoata pitkän seipään, jonka kanssa kaikki saivat kokeilla ratsastaa. Nate oli selvästi sitä mieltä että tehtävät vaativat liikaa keskittymistä, mutta Alex suoritti kaiken rennolla asenteellaan.
Koottuamme kaikki tehtävät maneesista palasimme kaikki jonossa talliin jossa Erik oli ottamassa hevosia sisälle. Hoidin Jamin melko nopeasti pois, sillä kotiinkin olisi mukava ehtiä ennen yötä. Heitin orin kuppiin muutamat porkkanat ja taputin uljaan ratsuni kaulaa hyväntuuliset. Olin luvannut Noralle kyydin kotiin ja lähdimme tallilta sanottuamme kaikille paikalla oleville heipat. Aaaws, mut voi Alex parkaa, kun sitä noin riepotellaan =D Haha, oikein hauska tarina, hyvä! // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on Jan 9, 2017 17:22:18 GMT 2
09.01.2017 Poseerausta talvisäässä
Hieno kuva! Jami on kyllä komia <3 // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on Apr 10, 2017 14:31:36 GMT 2
10.04.2017 Jami oli saanut mun osalta viettää vähän kevyempää kautta nyt keväällä. Nora ratsasti oria pari kertaa viikossa Tie Tähtiin -kisoja ajatellen ja itse läpiratsastin orin kahteen kertaan viikossa. Loput päivistä Jami sai kevyempiä päiviä, me maastoiltiin, treenattiin jousiammuntaa ja vähän muitakin erikoislajejamme. Tänään edessä olisi pitkästä aikaa vähän kunnollisempi koulutreeni pitkästä aikaa.
Suuntasin Jamin tarhalle mukanani orin harjapakki. Laskin harjapakin maahan, nappasin Jamin narun päähän ja heilautin riimunnarun orin kaulalle. Otin harjapakista piikkisuan, jonka kanssa aloin irroittaa Jamista kevyttä mutakerrosta ja mukavasti irtoavaa irtokarvaa. Siinä ihanassa aamupäivän auringonpaisteessa päässäni liikkui vaikka mitä ajatuksia. Jami on elämäni hevonen, mutta viime aikoina minun on alkanut enemmänkin tehdä mieli vaihtelua. Tällä hetkellä mielenkiintoinen Karkki-ponikin on tehnyt itselleni hyvää, mutta Karkkikaan ei tule loppujen lopuksi minulla pitkään olemaan. Hieman minulla on Kaisun kanssa ollut puhetta Bellan tulevasta varsasta, josta saattaisin olla kiinnostunut.
Harjasin Jamin vielä pehmeällä pölyharjalla ja puhdistin orin kaviot, jonka jälkeen suuntasin hevoseni kanssa talliin, jossa vain nopeasti heitin orille satulan ja suitset, sekä käärin pintelit paikalleen. Tallilla oli ihanan rauhallista, eikä oikeastaan missään näkynyt ketään. Kaisu oli näkynyt pihaton suunnalla ja taukohuoneessa taisi olla joku, mutta muuten oli täysin rauhallista.
Talutin Jamin kentälle ja taluttelin oria pitkät alkukäynnit. Heti noustessani Jamin tuttuun selkään, olin täysin varma siitä, että vaikka mitä muutoksia keksisinkin hevosteluihini, Jamista en tule luopumaan. Kokosin melko nopeasti ohjat käsiini ja Jami kuunteli täydellisesti kaikkia pieniäkin apuja joita käytin. Jumppasin Jamia käynnissä hieman taivutuksilla, etuosakäännöksillä ja sulkutaivutuksilla. Jami oli yllättävänkin vetreä, vaikka sillä on ollut kevään kevyempää.
Ravissa otin aluksi pidemmällä ohjalla hyvää ja tahdikasta ravia suurilla ympyröillä, jonka jälkeen istuin alas harjoitusraviin ja treenailin sulkutaivutuksia, joissa Jami toimi todella hienosti. Ori kantoi itsensä hienosti ja eteni hyvässä temmossa olevassa ravissa. Otin väliin laukkaharjoituksia ja päätin hioa hieman sarjavaihtojamme. Otin muutamat yksittäiset vaihdot alkuun muistutellakseni Jamia tehtävästä, jonka jälkeen otimme halkaisijalla vaihtoja. Alkuun Jami jäi hieman hitaaksi, mutta muutamien toistojen jälkeen ori sai laukkaansa parempaa voimaa ja vaihdot sujuivat oikeastaan pelkillä painoavuilla.
Loppuun innostuin vielä hieman harjoittelemaan passagea, jonka treenaamisen olemme vasta aloittaneet. Jamilla on luonnostaan ilmava ja kevyt ravi, joten tehtävän harjoittelu on lähtenyt meiltä sujumaan hyvin. Jami ei jaksa vielä ihan täydellistä passagea suorittaa, mutta paikoitellen saimme todellakin hyviä pätkiä. En viitsinyt Jamilta paljoaa enää vaatia, vaan annoin sen nopeasti venyttää kaulaansa ja tein loppuverryttelyt kevyessä ravissa.
Pitkien loppukäyntien jälkeen palasimme takaisin talliin, jonne olikin jo tullut hieman porukkaa. Nora oli harjailemassa Visionia, Anke hääräsi kaappien luona, ja Inna rapsutteli Pusua sen karsinalla. Tervehdin kaikkia ja talutin hikisen Jamin sen omaan karsinaan. Nappasin uljaalta ratsultani varusteet pois ja harjasin sen läpi piikkisualla. Päätin laittaa orille tarhaan fleeceloimen, ettei lihakset pääse liikaa kylmettymään, kun Jamille tuli melko kova hiki.
Vein Jamin tarhalle ja päätin palata vielä talliin hieman juttelemaan Noran kanssa. Olin lupautunut ratsastamaan tällä viikolla Visioninkin joku päivä läpi, niin pitäisi sopia päiväkin tarkemmin. Mahtavaa kuulla teistäkin välillä! Kiva tarina, kuulumiset ovat aina kivoja lukea. Voi, Bellan varsa sopisikin hyvin Ellelle! <3 // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on Apr 16, 2017 20:17:49 GMT 2
13.04.2017 Muutoksia? Harjasin Jamin sileää mustaa karvaa hieman haikein fiiliksin. Olin pitkään kaivannut jotakin lisäpotkua ratsastusharrastukselleni ja nyt minulla olisi mahdollisuus sellaiseen. Karkki on piristänyt elämääni todella paljon, mutta ei poni tule kovinkaan pitkään minulla enään olemaan. Pari viikkoa sitten sain soiton yhdeltä hevosteluystävältäni, jonka vanha hevonen oli jouduttu lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi ja hän kysyi minulta apua uuden hevosen etsintään.
Olin katsellut kaverilleni uutta hevosta, mutta yhtenä päivänä sain sähköpostiviestin ystävältäni Sussulta Ranskasta, jossa hänellä oli suuri kilpahevostalli. Sussu on Alexin hevosen Naten kasvattaja, jonka olen tuntenut monta vuotta. Sussulla olisi kuulemma minulle tarjolla mahdollisesti suurikokoinen puoliverinen. Olen tällä kyseisellä hevosella muutamia vuosia sitten Ranskassa hieman ratsastanut ja upeahan se on, sekä todella kapasiteetikas. Niimpä minulla alkoi aivoissa raksuttaa ja keksin idean.
Tarjoaisin Jamia määrittelemättömäksi ajaksi ylläpitoon ystävälleni, jonka hevonen jouduttiin lopettamaan. Jami pääsisi toimimaan opetusmestarina ja kilpailemaan kouluratsastuksen parissa. Hevonen olisi edelleen omani, se ei menisi kauas ja pääsisin milloin vain katsomaan elämäni hevosta. Itse saisin ratsukseni projektin, jota saisin viedä kaikilla taidoillani eteenpäin kouluratsastuksen parissa ja miksen vaikka opettaisi hevosta ratsastusjousiammuntaan. Kesällä syntyisi Bellan varsa, jonka näillä näkymillä ostaisin itselleni, mutta ei siitäkään vielä pariin vuoteen ratsua tulisi, niin nyt minulla olisi täydellinen hetki ottaa erilaista projektia.
Harjattuani Jamin, rapsuttelin vielä oria pitkään. Huomenna lähtisimme suurella porukalla pääsiäisleirille keskiaikateemaiselle tallille. Olin todella innostunut leiristä ja pääsisin kunnolla hiomaan taitojani näissä erikoisemmissa lajeissa. Jonkin verran varmaan tulisi muitakin auteltua siellä, kun kaikki harjoittelemamme lajit ovat minulle jo entuudestaan tuttuja. Taputin vielä Jamin karsinaa, tipautin sen ruokakuppiin pari namia ja suljin oven perässäni.
Saavuin taukohuoneeseen, jossa olikin todella paljon porukkaa. "Mites sä näytät noin masentuneelta?" kysäisi Veeti sivummalta. "On tulossa vähän muutoksia hevosrintamalle", mutisin ja yritin sitten virittää kasvoilleni iloisempaa ilmettä. "Kerro heti!" Wilma kiekaisi ja katsoi minua uteliaasti. "Jami lähtee Tie Tähtiin -finaalin jälkeen ylläpitoon yhdelle mun tutulle... ja mulle tulee Ranskasta ylläpitoon yksi heppa", kerroin hetken hiljaisuuden jälkeen. "Mitäää?!" kuului kuorossa, mutta hetkessä kaikki alkoivat uteliaina kysellä syytä tälle päätökselle ja sitä, millainen hevonen mulle tulisi. "Nosiis, kaipaan vähän vaihtelua kun varmaan kohta laitan Karkinkin myyntiin ja Jami on täydellinen opetushevonen mun kaverille. Eikä se ees lähe kauas", selitin. Karkkikin sopii paljon paremmin vaikka kilpaponiksi jollekkin nuoremmalle ja pienemmälle innokkaalle ratsastajalle. "Nomutta mimmonen hevonen sulle sit tulee?" Melli kysyi innoissaan. "Se on 175cm korkee oldenburgori, kisannut tähän mennessä koulussa Vaativa B, mutta tavoitteena olisi viedä sitä eteenpäin. Se on samalta kasvattajalta kun Nate, se kasvattaja on mun tuttu Ranskan ajoilta" kerroin sitten ja kaikki kuvittelivat jo mielessään minkä näköinen tapaus talliin loppujen lopuksi sitten saapuisi. Jatkoimme keskustelua taukohuoneessa pitkään, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire kotiin. Uu kuulostaa mahtavalta! Mulle sopii kaikki hevosvaihdot, pääasia on, että kirjoittaminen inspiroi =) Odotan innolla tätä ranskalaista projektihevosta <3 // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on Apr 30, 2017 13:58:03 GMT 2
30.04.2017 Niin ne suunnitelmat vain aina muuttuu. Olin juuri alkamassa järjestellä Ranskasta tulevalle puoliveriselle kuljetusta Suomeen Tie Tähtiin finaalin jälkeiselle päivälle, mutta sainkin soiton eräältä asiakkaaltani Pirjo Lehtelältä. Olen valmentanut Pirjoa kouluratsastuksen parissa muutaman vuotta ja autoin häntä löytämään uuden hevosen vanhan menehdyttyä. Löytämäni osaava opetusmestari ei ollut kuitenkaan tälle hieman diivamaiselle vanhemmalle rouvalle kelvannut ratsuksi, vaan hän oli mennyt ostamaan itselleen nuoren puoliveritamman, joka on vielä hankalampi luonteeltaan kuin omistajansa.
Tämänpäiväisessä puhelussa Pirjo sitten ilmoitti pudonneensa tammaltaan rajusti, niin että lonkka oli murtunut, eikä hän pystyisi ratsastamaan pitkään aikaan. Niimpä Pirjo kysyi minulta, pystyisinkö ottamaan hänen tammansa Dämonfeuer D:n itselleni hoitoon ainakin toistaiseksi. Nimensä mukaisesti tamma osaa olla halutessaan todellinen demoni, mutta kyllä Dessaksi kutsuttu tamma osaa mukavakin olla oikeanlaisella käsittelyllä. No, en voinut tehdä muuta kuin lupautua ottamaan tamman itselleni ja sitten pitikin alkaa miettiä, miten järjestän tämän ajan ennen Jamin lähtöä, kun Dessa tarvitsisi liikuttajaa heti.
Newerrassa ei tilaa vielä ole, joten minun on pakko rahtautua toisellekkin tallille päivittäin hoitamaan Dessa tämän viikon ajan. Tamma ei onneksi asu kovinkaan kaukana Newerrasta, joten matkoihin ei mene liikoja aikaa. Tänään kuitenkin kävin ensin juoksuttamassa Dessan ja Pirjo oli lähettänyt tallille tyttärensä, joka näytti minulle Dessan KAIKKI varusteet, joita muuten oli aivan järjetön määrä. Dessan lähelle Pirjon tytär Meena ei uskaltanut edes mennä, mutta itseltäni tamman juoksutus sujui kohtalaisen hyvin, vaikka hoitaessa tamma selvästi yritti murhata minut. Helposti alkaa epäilemään että Dessa olisi kipeä tuolla käytöksellä, mutta Pirjo on kuulemma teettänyt sille juuri valtavalla rahalla kunnollisen tarkastuksen, eikä kerrassaan missään ole vikaa.
Saavuin Dessan hoidettuani Newerraan, jossa kerroinkin ensitöikseni uutisen tästä suunnitelman muutoksesta Kaisulle. Hänelle hevosen vaihtuminen sopi oikein hyvin ja sovimme samalla, että yrittäisin miettiä Karkin tulevaisuutta hieman tarkemmin. Kävin keskustelumme jälkeen vielä ratsastamassa Jamin läpi. Jami on ehdottomasti ihanin hevonen keneen olen ikinä törmännyt ja välillä minua meinaa alkaa kaduttamaan päätös orin antamisesta ylläpitoon. Lohdutin kuitenkin itseäni aina ajatuksella siitä, että Jami pääsee hyvään paikkaan ja pääsen itse halutessani vaikka päivittäin katsomaan sitä. Uuu Demonituli Dessa, mielenkiintoista! Toivottavasti sen tulinen sielu ei käräytä tallia, haha =D Siinäpä onkin Ellelle projektia kerrakseen. Jos Dessan varusteet eivät mahdukaan kaappiin, voi "ylimääräiset" roudata Newerran aittavarastoon jemmaaan... =DD Kaikki järjestyy kyllä. Olisikos tälle tammalle hyvä olla oma tarha, vai pärjäisiköhän se kaverin kanssa? // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on May 2, 2017 15:07:19 GMT 2
02.05.2017 "SE Pirjo?" Nora kysyi minulta silmät pyöreänä ajaessamme kohti Dessan tämänhetkistä kotitallia. "Jep. Just se", totesin nyökäten. Olin kertonut Dessan omistajasta Noralle paljon juttuja, kun olin Pirjoa melkein pari vuotta käynyt valmentamassa. "Eihän Dessa oo ollut sillä kun pari kuukautta vasta?" Nora ihmetteli ja minä nyökyttelin. "Jep. Mä löysin sille tosi kivan myytävän opetusmestarin, mutta ei kelvannut rouvalle. Pirjo sitten osti laadukkaimman ja hankalimman, sekä kalleimman hevosen markkinoilta, eikä se nyt edes tykkää Dessasta kun se on heittänyt Pirjon miljoona kertaa kentän pohjalle", selitin hieman turhautuneena. Pirjo on kyllä osaava ratsastaja, mutta hän oli liian tottunut vanhaan hevoseensa, eikä ymmärtänyt ettei Dessa ole mikään helppo hevonen.
Saavuimme nopeasti tallille, ajomatka Newerrasta oli vain vartin verran. Dessa seisoi omassa tarhassaan kevyttoppaloimi päällä. Pyörittelin päätäni väsyneesti ja kävin hakemassa tamman tarhalta mukaani. "Pirjo luulee että tää ei tarkenis vähemmällä toppauksella", naurahdin ja heti päästyämme ylimodernin tallin sisälle, nappasin Dessan loimen pois. Tamma katseli ympärilleen pää taivaissa ja kavahti jokaista liikettäni. En jaksanut tammailusta välittää, vaan päästin Dessan sen omaan karsinaan ja viikkasin loimen siististi loimitelineeseen. "Tää talli on aika.... yleellinen", Nora mutisi ja katseli oikein lähietäisyyden päästä kiiltäviä, täysin pölyttömiä ikkunalautoja. "Jep, paikan omistajalla on rahaa kuin roskaa", naurahdin ja nappasin Dessan karsinan ovessa kiinni olevasta harjakorista pehmeän pölyharjan ja siirryin karsinaan harjaamaan tammaa. Nora katseli touhua uteliaasti karsinan ovelta ja viimeistään tässä vaiheessa hänkin ymmärsi, etten ollut lainkaan liioitellut Dessan käytöksestä selittäessäni. Tamma seisoi karsinassa korvat luimussa ja meinasi jokaisesta liian äkkinäisestä liikkeestä hypätä seinälle. Harjasin tamman kuitenkin läpi rennoin ottein välittämättä sen säpsyilystä.
Kavioita puhdistaessa Dessa nosti koipensa helposti, mutta yritti kiskaista ne kädestäni aivan yhtä nopeasti. Jonkin aikaa jouduimme leikkimään jalanvetokilpailua ennenkuin Dessa nöyrtyi ja antoi minun puhdistaa kaviot rauhssa. Kehuin rautiasta tammaa ja taputin sen kaulaa rohkaisevasti. Nora ojensi minulle tamman pintelipatjat ja punaiset fleecepintelit, jotka kieputtelin Dessan jokaiseen jalkaan. Suuntasin seuraavaksi hakemaan varustehuoneesta Dessan ökykallista, juuri puhdistettua nahkaista koulusatulaa. Pelotti suorastaan koskea tuota satulaa, siihenhän saattaa jäädä vaikka sormenjäljet.
Vihdoin Dessa oli täydessä varustuksessaan ja vedin omaan päähäni kypärän. Ratsastussaappaatkin tuli vedettyä taas pitkästä aikaa jalkaan ja lähdimme suuntaamaan kentälle. Meitä vastaan tuli muutaman kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutunutta tätiä suurine urheiluhevosineen. Moikkasin näitä kohteliaasti, mutta naikkoset vain vilkuilivat minua ja Noraa pitkin nenänvarttaan. Ihme että Pirjo on edes saanut minut valmentamaan häntä tällaiseen paikkaan.
Hyvien alkuverryttelyiden jälkeen aloin pikkuhiljaa saada Dessaa hieman kuulolle. Onnekseni olen tottunut ratsastamaan todella herkkiä hevosia, joten Dessankin kanssa melko nopeasti taas oikean nappulat alkoivat löytyä. Ensimmäisiä laukkoja nostellessa tamma lähti eteenpäin valtavalla moottorillaan häntä kiukkuisena pyörien ja kun itselläni tasapaino hetkeksi petti ja horjahdin hieman sivulle, protestoi Dessa tätä terävällä pukilla. Sain kuitenkin nopeasti tasapainoni korjattua ja onnistuimme laukkaamaan jopa melko asiallisesti.
Pitkään aurinkoisella kentällä työskenneltyämme antoi Dessa vihdoin periksi ja muuttui nopeasti todella hyväksi ratsastaa. Vihdoin Dessa näytti meille ne liikkeet, joita se parhaimmillaan esittelee ja Norakin tuntui oikein huokaisevan ihastuksesta. Vasta kuusivuotiaaksi Dessa on todella pitkälle koulutettu ja pääsisimme varmasti nopeasti kouluradoille, kunhan yhteistyö saadaan hiottua paremmaksi. Riippuen siitä, kuinka pitkään tamma on minulla, pääsisin varmaan totuttamaan Dessaa ratsastusjousiammuntaankin, vaikka en ole ihan varma soveltuisiko tamma ikinä siihen touhuun.
Ratsastuksen jälkeen hoidin Dessan melko ripeästi pois. Laitoin sille niskaan pelkän sadeloimen, sillä ihana aurinko lämmittää koko tallin pihaa, eikä kevyttoppaloimelle todellakaan ole tällaisella ilmalla tarvetta. Pois päin hoitaessa Dessa oli jo huomattavasti mukavampi ja seisoi jopa hetken täysin paikallaan korvat hörössä. Kun Dessa oli vihdoin tarhassaan, pääsimme lähtemään takaisin Newerraan, jossa pitäisi liikuttaa vielä Jami ja Karkkikin. Voihan täti-ihmiset, haha  Tää eliittitalli taitaa sijaita kaupungin koreimmalla paikalla, mitä ilmeisimmin :DD Ootan innolla, että Dessa tulee Newerraan - päästään lukemaan lisää kivoja tarinoita, tutuista maiseista 8) // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on May 8, 2017 19:28:01 GMT 2
08.05.2017 Dessa saapuu talliinOlin käynyt kiertämässä Jamin kanssa ilman satulaa yhden leppoisan maastolenkin, jonka jäleen oli aika pakata ori traileriin ja suunnata auton nokka kohti ystävättäreni tallia, jonne Jami menisi ylläpitoon. Pakkasin tavaroista mukaan kaiken, ystäväni Mirka oli varannut kuulemma suuren kaapin Jamin tavaroille. Jami meni traileriin hyvillä mielin ja pian alkoikin ajomatka kohti Jamin uutta kotia.
"Teillä ei kauhean pitkä ajomatka tainnut ollakkaan?" naurahti Mirka tullessaan minua talolta vastaan. "Joo ei, parikyt minuuttia vaan", tokaisin ja nappasin reippaasti Jamin ulos trailerista. Jami on Mirkalle jo entuudestaan tuttu ja olen hänelle pitänyt silloin tällöin tuntejakin Jamin kanssa. Mirkalla on viihtyisä kotitalli, jossa on hänen shetlanninponiruunansa Pöpi ja pari vierasta suomenhevosruunaa. Jami pääsisi tarhailemaan Pöpin kanssa ja tallista löytyisi suuri karsina. Kenttäkin Mirkan pihasta löytyy, eikä lähimmälle maneesille ole matkaa edes kilometria. Jami saisi asustella siis loistavissa puitteissa ja saisin käydä moikkaamassa ja ratsastamassa sitä niin usein kuin haluan.
"Testataankos Jamia heti Pöpin kanssa?" Mirka ehdotti ja nyökkäsin. Olisi hyvä minunkin heti nähdä, että rakas hevoseni tulee toimeen uuden kaverinsa kanssa. Päästin Jamin tilavaan metsätarhaan ja se suuntasi heti tekemään tuttavuutta pienen kirjavan ponin kanssa. Pöpi yritti hieman kukkoilla Jamille ja kaksikko juoksikin muutamat pyrähdykset. Nopeasti ne kuitenkin asettuivat yhdessä tutkimaan maassa olevaa heinäkasaa. "Niistä tulee kyllä hyvät kaverit!" naurahdin katsellessani metrin korkuista ponia ja minun yli 170cm korkeaa kladrubiani. "Tää oli kyllä hyvä ratkaisu. Käyn vissiin sitten kerran viikossa pitämässä teille valmennuksen ja sitten kerran kahdessa viikossa tuun läpiratsastamaan Jamin?" kertasin alunperäisen suunnitelmamme jatkosta. "Se kuulostaa hyvältä!" Mirka totesi hymyillen iloisesti. Siirryimme sitten purkamaan Jamin tavaroita ja sain nopean talliesittelynkin siinä samassa.
Jätin Jamin hyvillä mielin Mirkan luokse ja suuntasin seuraavaksi ökytallille, jossa Dessa asusti. Tamma lähtisi jo tänään mukaani Newerraan, jossa joukko tallilaisina jo odotti sitä uteliaina. Dessan omistaja ei ollut mäsäksi menneen lonkkansa takia päässyt tallille, mutta tiesin mistä löydän tamman varusteet ja olemme paikan omistajan kanssa sopineet muutkin järjestelyt.
Ökytallilla aikaa menikin aika paljon, kun piti valtavat määrät roinaa tunkea autooni. Kaikki ei edes mahtunut mukaan, joten tulisin hakemaan jäljelle jääneet tavarat huomenna. Dessan lastaamisessa meni hetki, sillä tamma ei millään hinnalla meinannut mennä traileriin. Totuttuani itselastattavaan Jamiin ja helppoon matkustajaan Karkkiin, oli tamman temppuilu hieman ärsyttävää, mutta lopulta sain rautiaan kaunottaren traileriin ja pääsimme lähtemään matkalle. Tekstasin tallilla olevalle Noralle että olimme matkalla.
Saapuessamme Newerran pihaan, siellä seisoikin varmaan ainakin puolet tallilaisista tuijottamassa pihalla. "Mitä te siinä teette?" naurahdin kun kaikki tuijottivat traileria silmät suurina. "Ollaan kai uteliaita", Erik virnuili Noran vieressä ja viitoin sitten poikaa tulemaan trailerin luokse. "Avaappas takasilta ja takapuomi. Varo sitten Dessiksen takajalkoja jos se säikähtää", naurahdin ja Erik meni hieman epäröiden trailerin taakse. Loppujen lopuksi Dessa peruutti trailerista ulos ihan kivasti, vaikka se olikin lyödä päänsä kattoon. Maan tasalle päästyämme nappasin nopeasti Dessan kuljetussuojat pois ja yleisömme huokaili ihastuksissaan. "On se nätti", Nora huokaisi ja Dessa katsoi tallin edustalla seisovia ihmisiä silmät suurina. "Onks sil herasilmä?" Wilma kysyi äkkiä ja siristeli oikein silmiään nähdäkseen tarkemmin. "Juu on!" naurahdin ja talutin Dessaa pihaa ympäri. Tamma tanssahteli korein askelin, mutta malttoi hetken kuluttua rauhoittua.
Sain Dessan vihdoin sille varattuun karsinaan ja tamma hetken pällistelyn jälkeen rauhoittui syömään heiniä. Nappasin Dessalta vielä fleeceloimen pois, jonka jälkeen jätin tamman omaan rauhaansa. Palkkasin Wilman ja Mellin mukaani kantamaan Dessan tavaroita paikoilleen ja tytöt olivatkin innokkaat siihen hommaan, kun saivat ihastella Dessan, minun mielestäni liian kalliita varusteita. Yllättävän nopeasti kaikki tarpeellinen oli rahdattu talliin ja loput varusteet tulisivat ainakin toistaiseksi minulle kotiin säilöön. Vihdoin sain hengähtää ja siirryin taukohuoneeseen juttelemaan muiden kanssa. Tervetuloa Dessalle! Kiva tarina, jotenkin realistinen! Toivottavasti Dessa kotiutuu Newerraan, vaikka on tottunut ökytallin menoon 8) // Kaisu
|
|
|
|
Post by Elle on May 12, 2017 11:56:35 GMT 2
12.05.2017  Ilma oli pitkästä aikaa upea, kentän pohja oli loistavassa kunnossa ja ulkona tarkeni ratsastamaan t-paidalla. Siirryimme siis Dessan kanssa kentälle vääntämään koulua ja tamma alkoi ensimmäistä kertaa tuntua hieman omalta. Kaikki sujui upeasti ja hetkittäin tuli se upea fiilis, jolloin kaikki pelasi ja hevonen toimi kuin ajatuksen voimalla. Tosi hieno kuva! Aika vinha väri Dessalla, kuin tulen liekki! Sopii hyvin tammalle  Mulle tuli yhtäkkiä ajatus "lähtölaskenta kesään", ja sit etin kuumeisesti et oliko se tän merkinnän otsikko, mutta ei ollutkaan =D Sopisi kyllä hyvin! Hauskaa, kun sait kuvan julkaistua samaisena päivänä, kun ensimmäisen kerran hellerajat oli paukkua =D // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on May 19, 2017 10:07:06 GMT 2
19.05.2017 Kun aamulla olin saanut Kaisun viestin, jossa kerrottiin Bellan varsomisesta, olin lähtenyt heti tallille. Olin jo aikoja sitten varannut Bellan varsan itselleni ja nyt kun se vihdoin syntyi, olihan minun pakko päästä katsomaan uutta hevostani heti. Tallille saapuessani koin kuitenkin suuren yllätyksen, varsoja oli kaksi. Toinen oli tomera musta tammavarsa ja toinen todella pieni, heiveröinen ruunikko orivarsa. Muut olivat jo suunnanneet takaisin omien askareidensa pariin hoitamaan hevosiaan tai jotain, mutta minä nojailin mietteliäänä karsinan oveen. Molemmat varsat olivat unten mailla ja Bella seisoi väsyneenä keskellä karsinaa. "Sulla on upeat varsat", puhelin valkealle tammalle lempeällä äänellä. Samassa kuulin tallin oven käyvän ja Kaisu asteli sisälle tuttipullokorin kanssa. "Oletinkin että löydän sut täältä. Kohta ois taas Fantastisen ruokinta-aika", Kaisu naurahti hieman väsyneesti. "Ootko muuten ehtinyt vielä miettiä mitä teet tän varsa-asian suhteen? Sulla on tietenkin täysi oikeus jompaan kumpaan", Kaisu jatkoi sitten ja katsoi minuun uteliaasti.
Hetken hiljaisuuden jälkeen avasin vihdoin suuni. "Oon mä miettinyt sitä vaikka kuinka paljon. Mä toivoin salaa että sieltä tosiaan tulis orivarsa ja sellainen tuossa olisi nyt tarjolla", aloitin ja katselin kuinka varsat alkoivat heräillä. "Eihän sun tietenkään vielä tarvitse päättää, vaan voit rauhassa tutustua molempiin. Ja eihän meidän pikkuisen selviytymisestä ole vielä täyttä varmuutta", Kaisu sanoi hieman surumielisesti, mutta toiveikkaasti. Vähitellen musta varsa alkoi huteratsi nousta jaloilleen ja se katseli uteliaana pikkuveljeään. "Ajattelin niiden lempinimeksi Donna ja Fantsu", Kaisu naurahti ja Donna kääntyi uteliaasti katsomaan meitä. "Kuulostaa hyvältä", totesin hymyillen ja siirryimme Kaisun kanssa sisälle karsinaan. "Haluutko juottaa sitä?" Kaisu kysyi samalla kun itse kyykistyin pienen ruunikon orin viereen. Fantsu katseli minua väsyneesti ja hieman ujosti. "Tottakai", hymyilin ja aloin Kaisun kanssa auttamaan Fantsua jaloilleen. Pieni varsa ei osannut vielä nousta itse jaloilleen, mutta olin Kaisun kanssa muutaman kerran nostanut sen ylös iha harjoittelunkin vuoksi. Pieni varsa selvästi oli sisukas ja täynnä halua elää, sillä se joi niin tomerasti kuin vain jaksoi.
Eläinlääkäri oli aamulla heti synnytyksen jälkeen ottanut sekä Bellalta, että molemmilta varsoilta verikokeet ja soitti Kaisulle iltapäivällä tuloksista. Mitään hälyttävää ei kenenkään näytteissä näkynyt, mikä oli ehdottomasti helpotus meille kaikille. Olin sopinut Kaisun ja Noran kanssa tuttipullovuoroista ja ruokimme kaikki vuorotellen pientä varsaa. "Kaisu hei! Mä oon nyt miettinyt tätä asiaa koko päivän ja tullut siihen tulokseen että jos me vaan saadaan Fantsu pysymään hengissä, niin mä haluan sen", sanoin asiani tallinpitäjälle päättäväiseen sävyyn. "Niin mä vähän epäilinkin. Pikkuisesta tulee varmasti täydellinen hevonen sulle", Kaisu sanoi lempeästi. "Ja ajattelin ihan sunkin takias, että mä voisin hyvin yöpyä täällä tallilla pari yötä, jos se vaan on sulle ok? Voisin hyvin auttaa Erikiä aamu- ja iltatalleissa ja siinä samalla kävisin yölläkin tarkistelemassa varsan vointia", selitin ideani ja Kaisu nyökytteli hyväksyvästi. "Sopii tietenkin. Missä haluut nukkua?" Kaisu naurahti ja alkoi sitten esitellä minulle vaihtoehtojani, jotka olivat Kaisun vierashuone, taukohuoneen sohva tai vaikka tallin käytävä. Päädyin lopulta taukohuoneen sohvaan, niin minun ei yöllä tarvitsisi pelätä, että herättäisin vahingossa Kaisun tai Paun. Olin tottunut lyhyisiin yöuniin, eikä minulla ollut nyt muutamiin päiviin edes työkeikkoja.
Siirryin vielä kurkkimaan Bellan karsinalle ennen, kuin lähdin kotiin hakemaan tavaroitani. Fantsu ja Donna nukkuivat ja Bella nojasi päällään ruokakuppiinsa. Tamma oli todella uupunut, eikä se ole todellakaan mikään ihme. Onnneksi kaikki on ainakin toistaiseksi hyvin ja uskon Fantsun sisukkuuteen! Kyllä se selviää ja siitä kasvaa upea ori. Ihana tarina! Elle on suloinen, kun se uskoo Fantsuun ja haluaa antaa pienimmällekin rakastavan kodin <3 Ihanan realistinen tarina myös, kun en itse juuri tiedä noista tarpeellisista eläinlääkärin tarkastuksista yms // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on May 20, 2017 8:21:05 GMT 2
20.05.2017 Heräsin lopulta siihen, kun Erik rymisteli sisälle taukohuoneeseen. Tämä ponnahti melkein takaisin ovesta huomattuaan minut. "En kai mä nyt noin järkyttävältä näytä?" naurhadin uneliaasti ja nousin vähitellen istumaan sohvalta. "Eiei.. en vaa muistanu et oot tääl", tämä naurahti ja nappasi itselleen vettä. "Mite on, haluuks tulla auttaa aamutallis?" Erik kysyi hörppiessään vettä nojaillen seinään. "Juu voin tulla", totesin haukotellen ja nousin peittoni alta. Yöllä taukohuoneessa oli ollut yllättävän viileä, joten olin nukkunut hupparilla ja lökäreillä. Olin heräillyt muutaman tunnin välein katsomaan Fantsua ja pari kertaa juotinkin sen. Pieni ori oli yöllä ollut melko unelias, eikä se ollut syönyt ihan niin hyvin mitä olisin toivonut. Kaisukin oli tullut talliin kertaalleen yöllä tarkastamaan tilannetta.
Siirryin tallin puolelle jakamaan hevosille aamuheiniä samalla kun Erik jakoi hevosten ruuat. Kävin sitten moikkaamassa Bellaa ja varsoja. Musta Donna oli jo tomerana seisaallaan ja katseli uteliaasti minua emänsä takaa. Bella näytti jo huomattavasti paremmalta ja tamma vaikutti pirteältä tutkiessaan uteliaana taskuni. Fantsu makasi taas karsinan perällä ja kävelinkin rauhallisesti jutellen sen luokse tuttipullo kädessäni. "Mites ois pikkupoika, ottaisitko vähän tätä", jutustelin ja pieni ruunikko käänsi katseensa minun suuntaani. Aloin taas auttamaan pienen pientä varsaa jaloilleen ja tällä kertaa uupunut Fantsu joikin yllättävän hyvällä ruokahalulla. Hymy levisi automaattisesti kasvoilleni. Silittelin Fantsun kaulaa ja Bella vilkuili varsaansa vähän väliä, mutta tamma oli onneksi hyvä ja kokenut emä, joten se antoi ihmisten hoitaa varsojaan rauhassa.
Kun Fantsu oli ruokittu, se otti itsekseen jopa muutamia huteria askeleita ympäri karsinaa. Lähetin iloisin mielin Kaisulle viestin, jossa kerroin että varsoilla on kaikki hyvin ja hän voisi nukkua vielä rauhassa. Suuntasin sitten ulos pihatolle, jossa Erik oli jo aloitellut. Hän oli ruokkinut hevoset ja täytimme sitten yhdessä pihatossa olevat heinäverkot ja täytimme myös vesiastiat. Suuntasimme sitten yhdessä vielä minipihatolle.
Kun tallin kaikki hevoset olivat vihdoin syöneet, oli aika tarhata hevoset. Dessaa ulos viedessäni aloin todellakin ihmetellä, miten minulla on tällä hetkellä kaksi tammaa. Olen aina ollut enemmän ori ja ruuna -ihminen, enkä pitkään aikaan olisi suostunut millään ottamaan itselleni tammaa. Dessa mulkoili minua huonontuulisena ja huiski hännällään. Pyörittelin tammalle vain silmiäni ja vein sen tarhaan, jonka jälkeen palasin talliin hakemaan Karkkia. Poni on huomattavasti Dessaa miellyttävämpi käsitellä, vaikka silläkin on omat tammamaisuutensa. Bella ja varsat luonnollisesti jäisivät vielä sisälle, mutta katsoisimme Kaisun kanssa myöhemmin, että jos kolmikko voisi mennä hieman päivällä käymään ulkona. Fantsukin olisi hyvä saada hieman kävelemään ja liikkeelle, eikä Bellaakaan voi ikuisuutta seisottaa karsinassa.
Kävin melko aikaisin jo ratsastamassa Karkin kentällä. Tamma oli todella energinen, mutta osasi kerrankin keskittää energisyyttään oikeaan asiaan, eli keskittymiseen. Teimme kaikkia perusjuttuja ja ratsastaessani aloin miettiä, että minun pitäisi alkaa totuttamaan Karkkia jouseen. Ratsastusjousiammuntahevoseni asui nyt muualla ja Dessasta ei vähään aikaan saa sopivaa siihen lajiin. Visionin kanssa saan ampua niin paljon kuin huvittaa, mutta rehellisesti sanottuna siinä ei ole minulle tarpeeksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Karkki sopisi lajiin varmasti hienosti!
Palattuamme Karkin kanssa talliin, oli Kaisu jo hereillä ja tämä kurkisti Bellan karsinasta. "Fantsu nousi äsken itse jaloilleen!" tämä hehkutti innoissaan. Itse nappasin nopeasti Karkin satulan ja suitset pois ja kipitin katsomaan. Pieni ruunikko hoippui ympäri karsinaa ja tutki uteliaasti karsinan seiniä. "Pitäiskö meijän testata niille riimuja päähän?" kysyin ja näytin Kaisulle ostamiani varsariimuja. Toinen oli vaaleanpunainen ja toinen vaaleansininen. "Joo kokeillaan vaan, laitatko sä Fantsulle?" Kaisu kysyi. Tavoitteenamme oli vain pujottaa riimut varsoille paikalleen ja ottaa sitten pois. Nyökkäsin ja ojensin vaaleanpunaisen riimun Kaisulle mennessäni karsinaan. Menin Fantsun luokse ja pieni ori jopa hieman haisteli kättäni. Menin pienen orin vierelle ja kumarruin pujottamaan riimua sen päähän. Fantsu yritti hieman peruuttaa, mutta sain riimun sille helposti ja kiinnitin sen. Pieni ori hieman puisteli päätään, muttei ollut moksiskaan riimusta. Silitin pienen orin kaulaa ylpeänä ja nappasin riimun pois. Tomerampi Donna huitoi päätään paljon enemmän ja yritti hetken saada riimua pois päästään, mutta heti kun tamma rauhottui, Kaisu nappasi riimun pois. "Sehän meni yllättävän hyvin! Jos Fantsu pysyy noin pirteänä, voitaisiin kokeilla viedä ne hetkeksi ulos", Kaisu puhui innoissaan.
Palasin hoitamaan Karkin pois ja vein ponin lopulta ulkoilemaan. Vihdoin minulla olisi hyvä väli käydä kaupassa ostamassa lisäeväitä tallille, sillä nukkuisin siellä vielä ainakin toisenkin yön. Minulla olisi iltapäivällä yksi valmennus läheisellä pikkutallilla, mutta sen jälkeen tulisin takaisin tallille ja katsoisimme jos Bella varsoineen menisi hetkeksi ulkoilemaan. Ihana, positiivinen ja toiveikas tarina <3 Fantsu on kyllä urhea! // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on May 24, 2017 14:35:51 GMT 2
24.05.2017 Istuskelin Bellan ja varsojen tarhan reunalla maassa. Bella rauhaksiin mutusteli maasta heiniään ja Donna seikkaili ympäri tarhaa. Fantsu oli nukkunut päiväunet ja nyt pieni hontelo varsa seisoi jaloillaan. Kaikkien helpotukseksi Fantsu oli alkanut hieman aktiivisemmaksi ja se oli yllättävän paljonkin jo jaloillaan, vaikka tasapaino pikkuisella oli huomattavasti huonompi kuin sisarellaan.
Menin hetkeksi rapsuttelemaan Bellaa ja asetuin kyykkyyn maahan. Donna tuli uteliaasti lähemmäs. Varsat olivat tottuneet ihmisiin todella hyvin. Rapsutin hieman Donnan kaulaa ja musta tamma suorastaan nojasi minuun ylähuuli pitkäksi eteen venytettynä. Naurahdin itsekseni ja katsahdin Fantsua, joka alkoi hitaasti ja huterasti suunnata Bellan kyljen luokse. Tarkkailin tilannetta täysin hiljaa ja kasvoilleni levisi hymy kun pieni varsa suuntasi ensimmäistä kertaa maitobaarille. Tai ainakin ensimmäistä kertaa niin, että sen joku näkee. Aluksi näytti siltä että minun pitäisi mennä hieman tukemaan Fantsua, mutta ori näytti pärjäävän yllättävän hyvin.
"Oot sä kyllä todellinen selviytyjä", jutustelin hiljaisella äänellä ja asetuin istumaan maahan lepäämään menneen Fantsun luokse. Donna tuli vierelleni hipelöimään hiuksiani ja näin Kaisun kävelevän tarhan suunnalle. "Jotenkin arvasin että löydän sut täältä!" Kaisu naurahti ja tuli itsekkin tarhaan. "Fantsu kävi ite juomassa", kajautin ja silittelin Fantsun kaulaa. "Vau! Edistystä. Mä näin sen aamulla hieman juoksentelemassa. Ei se meno vielä kovinkaan vauhdikasta tai hurjaa ollut, mutta sentään muutakin kuin hoipertelua", Kaisu naurahti ja rapsutteli Donnaa. "Tuleeko se eläinlääkäri muuten katsomaan Fantsua uusiksi tässä joku päivä?" kysyin sitten Kaisulta. "Joo, sovittiin että hän tulee käymään tässä parin päivän sisällä. Otetaan koko kolmikosta uudet verikokeet ja katsotaan päällisin puolin", Kaisu selitti.
Nousin vihdoin maasta ja puistelin housuni. Pitää Bellalle ja varsoille hieman rauhaakin antaa, joten minun olisi aika lähteä kaverini luokse moikkaamaan Jamia. Suunnitelmissa olisi käydä hieman fiilistelemässä Jamin kanssa maastossa, jonka jälkeen palaisin Newerraan hoitamaan Dessan. Karkki saisi tänään vapaapäivän. Kipaisin vielä hakemaan tallista kypäräni, jonka jälkeen palasin autolleni ja lähdin ajamaan Jamin luokse. Oi, hyvä Fantsu! Jälleen ihanan positiivinen tarina ja voi, kun oot ollut niin ahkera<3 // Kaisu |
|
|
|
Post by Elle on May 29, 2017 7:37:13 GMT 2
27.06.-28.06.2017 Kilpailut Karkki: HeC 11/14, HeB 8/10, 60cm 1/12, 80cm 7/9 Dessa: HeB 1/10, HeA 8/9 Minulla, Karkilla ja Dessalla oli edessä kisaviikonloppu, jota olin todellakin innolla odottanut. Karkille nämä olivat toiset kilpailut Tie Tähtiin -kilpailuiden jälkeen ja Dessa taas ei nykyisen omistajansa aikana ollut päässyt kilparadoille. Karkin kanssa oli suunnitelmissa mennä lauantaina koululuokat Helppo C ja Helppo B, jonka jälkeen Karkki jatkaisi vielä sunnuntain estekisoihin, jossa edessä olisi luokat 60cm ja 80cm. Dessan kanssa menisimme vain koulukilpailuihin, jossa olisivat luokat Helppo B ja Helppo A, koska ensimmäisiksi kisoiksi on hyvä ottaa hieman matalampaa tasoa.
Lauantaiaamuna pakkasin Karkin ja Dessan traileriin, jonne tuliset tammat jostakin syystä suostuivat yhdessä menemään. Melli oli lupautunut minulle kisa-apulaiseksi, kun tavallinen kisa-apulaiseni Nora oli sukulaistensa luona, mutta tulisi estekisoihin seuraavana päivänä seurakseni. Meidän lisäksemme Newerrasta Rinnstein kilpailuihin oli lähdössä ainakin Inna. Kisapaikalle saavuimme melkein turhankin aikaisin ja kävin nopeasti suorittamassa ilmottautumisen. Ensimmäisenä oli luvassa Karkin Helppo C, jossa onneksi olimme aika ensimmäisten joukossa, niin en joutunut jättämään Melliä varustamaan Dessaa yksin. Neuvoin tätä solmimaan Dessan häntään punaisen rusetin ja kävelyttämään tammaa ratani aikana sopivan matkan päässä muista hevosista. Luotin siihen, että tämä kyllä pärjäisi.
Verryttelin Karkin säästeliäästi, sillä sekin joutui tekemään kaksi luokkaa. Poni tuntui verryttelyssä jo melko tahmealta, mutta hieman se laukkojen myötä vertyi. Pääsimme radalle nopeasti ja niin helpoksi ohjelmaksi suorituksemme oli katastrofi. Karkki löysi turbo-vaihteensa radalla aivan yhtäkkiä ja tarjosi lähes taukoamatta laukkaa. Pääsimme kuitenkin radan loppuun asti ja saimme vihdoin poistua kouluaitojen sisältä. Luokan loputtua lopulliseksi sijoitukseksemme paljastui 11/14.
Seuraavan luokan alkaessa kävin varustamassa Dessan ja tyrkkäsin autosta varakypärän Mellille. "Voit hyvin tulla tonne verkka-alueelle vähän pitämään Karkkia lämpimänä kun siellä ei oo ruuhkaa. Hyppäät vaan selkään ja vähän ravailet ja käppäilet sen kanssa", naurahdin ja Melli katsoi minua hieman hämmentyneenä. "En ehdi verkkaamaan sitä uusiksi kun sen ja Dessan radat on niin lähellä toisiaan", selitin vielä perään ja nousin samalla steppaavan Dessan selkään. Tamma oli lähdössä vauhdilla eteenpäin heti päästyäni selkään. Mellikin lopulta kapusi Karkin selkään ja viitoin tätä peräämme.
Dessa oli verryttelyssä todella hyvän tuntuinen. Tamma oli oikeasti kuulolla, herkkä ja energinen samaan aikaan. Jätin Dessankin verryttelyn kohtalaisen lyhyeksi ja vilkaisin miten Mellillä ja Karkilla menee. Tyttö sopi ponin selkään todella kivasti ja mieleeni pälkähti ajatus. Voisin yrittää kaupata Karkkia Mellille vähitellen, mutta ensin voisin vaikka tarjota jos tämä tahtoisi alkaa ratsastamaan Karkkia pari kertaa viikossa.
Pääsimme Dessan kanssa radalle, jossa tamman uskomattoman hyvä ratsastettavuus jatkui. Tamma tuntui hieman ihmettelevän ylihelppoa luokkavalintaa ja se oli kokoajan valmistautumassa johonkin haastavampiin liikkeisiin. Rata meni todella hyvin ja loppujen lopuksi ajattelin että olisi varmaan sittenkin pitänyt mennä pelkkä Helppo A, mutta hyvä se on ensimmäiseksi radaksi saada hyvä kokemus helpommalta tasolta. Dessan radan jälkeen luovutin tamman Mellin käsiin ja suuntasimme Karkin kanssa aikalailla heti radalle. Otin kouluaitojen sisäpuolella nopeasti muutamat ympyrät ja laukannostot, jonka jälkeen sain luvan aloittaa. Tällä kertaa Karkki tuntui jo paremmalta, kun ylimääräinen energia oli poissa. Tamma suoritti tehtävät kohtalaisesti, mutta omassakin ratsastuksessani olisi ollut tsempattavaa. Luokka loppui ja sijoitukseni Karkin kanssa oli 8/10 ja Dessan kanssa meidät kuulutettiin palkintojenjakoon ykköspaikalle. Vaikka kyseessä oli meille molemmille helppo luokka, tuntui se silti ensimmäisiksi kilpailuiksi todella hyvältä.
Annoin Karkin Mellille pois hoidettavaksi. Neuvoin tätä kävelyttämään tammaa samalla kun itse suuntasin Dessan kanssa seuraavalle radallemme. En viitsinyt välissä enään käydä verkka-alueella, vaan menimme suoraan radalle kun meidät sinne luokassa Helppo A kutsuttiin. Otin muutamat ympyrät ja samassa Dessa alkoi kyttäämään tuomaripäätyä toden teolla. Ehtisin sen ratsastaa muutaman kerran päätyyn ennenkuin jouduimme aloittamaan. Tamma muuttui todella jännittyneeksi ja viime luokan rentous ja kuuliaisuus olivat tipotiessään. Selvisimme koko radan läpi ja ilmeisesti hyväksytyllä tuloksella, mutta eipä siinä radassa mitään kehuttavaa ollut. Lopputuloksissa olimme 8/9. Nämä olivat kuitenkin ensimmäiset kilpailumme, joten en voinut muuta kuin olla tyytyväinen Dessaan.
Palasimme kilpailuiden jälkeen tallille, jossa hoidin Mellin avustuksella molemmat tammat pois ja ne pääsivät vihdoin tarhoihinsa. Kiitin Melliä vielä hyvästä avusta ja heitin hieman vaivihkaan ilmoille ajatuksen siitä, jos tämä tahtoisi Karkilla silloin tällöin alkaa ratsastamaan.
______________________
Seuraavan päivän tapahtumat vain Karkin päiväkirjassa! Onnea hyvin menneistä kisoista! Mahtavaa, että Dessalle napsahti ykköspalkinto ekasta luokasta, eikä tamma pahemmin räjähtänyt käsiin =D Siitä se lähtee! // Kaisu |
|
Tää eliittitalli taitaa sijaita kaupungin koreimmalla paikalla, mitä ilmeisimmin :DD Ootan innolla, että Dessa tulee Newerraan - päästään lukemaan lisää kivoja tarinoita, tutuista maiseista 8) // Kaisu
Mulle tuli yhtäkkiä ajatus "lähtölaskenta kesään", ja sit etin kuumeisesti et oliko se tän merkinnän otsikko, mutta ei ollutkaan =D Sopisi kyllä hyvin! Hauskaa, kun sait kuvan julkaistua samaisena päivänä, kun ensimmäisen kerran hellerajat oli paukkua =D // Kaisu