|
Post by Kaisu on Oct 22, 2016 19:11:05 GMT 2
Tallikirja kaikille - vierailijoille, iltatalleille, hoitsuun liittymättömille tarinoille jne.
|
|
milla
uutukainen
Posts: 5
|
Post by milla on Dec 16, 2016 14:31:49 GMT 2
Huutoa ja juoksemista
Joulu juhla on loppumisillaan. Todistukset jaetaan käteen ja sitten kun katson todistusta.
Käyttäytyminen 10, enkku 8, fysiikka 9,kemia 7, maantieto 7, kuvis 10, kässä 7, liikka 9, äikkä 8, biologia 8, kotitalous 10, ruotsi 9, hissa 8, ussa 7 ja matikka 6? Miten kutonen? mutisin hiljaa. Mutta ei kutonen päivän iloa pilannut, koska tänään menisin Renan luo joululomaksi. Rena on paras ystäväni, jonka kanssa olimme melkein naapureita. Hän asuu nykyään Pronssijoella ja ratsastaa Hallavan tallilla. Kun pääsen kotiin vaihdan mekkoni varkkuihin ja emoji paitaan. Laitan hiuksen ponihännälle ja alan pakkaamaan. Kummiskin talosta alkaa kuulua huutoa mikä on normaalia.
-Antton! Anna mun laturi! Huudan veljeni perään. -Ota kiini! Antton sanoo takaisin. Näen kun Antton kompastuu Nanan leluun. Repäisen laturin pois tämän kädestä ja menen nopeasti pakkaamaan loput kamppeet. -Antton! Veitkö sä mun kuulokkeet!? Sanon ja lähden taas tämän perään. -Ehkä vein. Antton vastaa ja näyttää kuulokkeita.
Sitten alkoi huuto ja juokseminen taas talon ympäri. Jatkuu…
|
|
Heli
uutukainen
Posts: 16
|
Post by Heli on Jan 8, 2017 16:47:55 GMT 2
KIITOS
Vaahterat ympäröivät pientä tietä, joka johtaa kohti paikkaa tuttua. Onnea, iloa ja hyvää mieltä, tuo kaikille ihana Newerra. Naurua ja rauhaa sekä tunnetta hyvää, tuo hyvä ilmapiiri kaikille lisää.
Kun kerran talliin astuu, ei sieltä heti pois pääse. Vaikka maastossa läpimäräksi kastuu, pian vanhaksi muistoksi jää se. Vaikka putoaa ja selkään sattuu, voi asiasta pian jo purskahtaa nauruun.
Porukka hymyilevä on vertaansa vailla, mukava, iloinen ja ystävällinen aina. Tyttöjä sekä poikia, naisia sekä miehiä, helpolla ei joukosta haluaisi pois vieriä.
Hevoset ja ponit ovat aina suloisia, halinalleja sekä sydämet kultaisia. Älä siis murehdi suotta, näihin nelijalkaisiin voi aina luottaa. (ja koirakin on ihan kiltti, samoin kissa <3)
Joskus kuitenkin voi koittaa päivä, kun ei enää ole innostus häivä. Ei enää jaksa jalkaa kohti Newerraa nostaa, siitä ei kuitenkaan halua kenellekkään kostaa. Päätös on oma eikä välttämättä lopullinen, vain tulevaisuus meille voi näyttää sen.
Toistaiseksi Heli tavaransa pakkaa, jokainen sanoo; ''Heli, jo itkemästä lakkaa''. Tunteet surulliset eivät ole tytölle tuttuja, tämä halaa kaikkia ja toivoo heille hyviä juttuja. Hän kääntyy kannoillaan ja kättänsä heilauttaa, sulkee silmänsä ja kyynel maahan tipahtaa. HELI 08.01.2017On siis aika sanoa hei hei. Kiitos Kaisu, sä oot ollut oikein mukava tallinpitäjä ja tehnyt Newerrasta hienon paikan <3. Sun piirrustuksillas oot varmasti tuonut hymyn ihmisten huulille ja saanut oikein hienot sivut aikaan. Kiitos kaikesta, kiitos että oon saanut olla mukana tässä porukassa <3. Ja kiitos myös April, entinen tallinomistaja! Kiitos Veeti, uskollinen vahtikoira. Tuo mukava, aina iloinen ja upean pepsodent - hymyn omaava poika toi väriä Helin tarinoihin <3. Kiitos sullekkin! Kiitos myös yleisesti ihan kaikille, joiden tarinoissa oon esintynyt ja jotka on esiintynyt mun tarinoissa. Tai siis, ihan kaikille muillekkin ajalla 22.08.2015 - 08.01.2017. Te kaikki ootte tehnyt ajasta Newerrassa hienoa, kiitos siitäkin <3. Kiitos myös whatsapp-ryhmä, te ootte niin mukavia ja meillä on ollut oikein hauskaa! Vaikka lähiaikoina oon ollut kröhöm aika epäaktiivinen, on silti mun ''kulta-ajat'' teidän seurassa olleet kivoja. Kiiiiiiitos !!! <3. (ps saisinko jäädä whatsapp - ryhmään ainakin vielä hetkiseksi, pliiss, välillä siellä on mukavaa..) Kiitos myös hevosille ja poneille sekä mun hoitsuille Piitulle, Fantsulle ja Liljalle. Toivottavasti Liljalle löytyy uus, mahtava hoitaja <3.
Ettei tää mee pelkäks kiittelyks, haluisin lisätä tähän myös jotain muuta. Anteeksi, että mun maksut jää maksamatta. Mä oon pahoillani. Koettakaa ymmärtää, mä tiedän, ettei virtuaalitalli oo elämää suurempi juttu, mut silti hiukan harmittaa oma inspiksen puute (ehkä se joskus vielä palaa??) ja laiskuus.
Mä en haluu lyödä lukkoon mitään joo en tuu koskaan enää takaisin - ajatusta, ei ei ei. Mä en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja mitä kiinnostuksen kohteita mulla sillon on. Toisin sanoen, ehkä me vielä tavataan! <3 en kuitenkaan lupaa mitään, mut en pidä palaamista mahdottomana ajatuksena.
Musta tuntuu, ettei virtuaalitalleilu oo mulle se juttu, ainakaan enää. Tää on kivaa ja Newerra on mahtava paikka, mut just nyt ei vaan innosta. Mua kiinnostaa muut jutut just nyt. Tän päätöksen kautta oon entinen tallilainen enkä vaan joku epäaktiivinen jonka maksut uupuu. Ehkä tää päätös on mulle parempi.musta tuntuu että täst tuli jotenkin tunteikas ja tällee? <3 mut ihan sama pahoittelen myös runoilijan taitojani hehe
VIIMEISEN KERRAN, KIITOS.
|
|
|
Post by Elle on Nov 10, 2019 22:16:40 GMT 2
10.11.2019 Niin se elämä muuttuu
Siitä, kun saavuin ensimmäisen kerran Newerraan, tulee täyteen kolmen päivän päästä kolme vuotta. Silloin elämä oli simppeliä, minulla oli vain kladruborini Jami. Kiertelin valmentamassa ratsukoita ja kouluttamassa nuoria. Vähitellen omia hevosia alkoi tulla lisää ja lisää, kunnes päästiin tähän pisteeseen. Omistuksessani on nykyään kymmenen hevosta. Kyllä, KYMMENEN! En tiedä missä vaiheessa sekosin näin pahasti, mutta niin siinä sitten vain kävi. Oma ensimmäinen tallini Karkkimaa on ollut pystyssä pari vuotta, mutta nyt on tapahtunut se suurin muutos elämässäni. Olen nimittäin Newerran uusi omistaja.
Jo pari kuukautta sitten minulle tuli Kaisun kanssa puhe siitä, että hän ei jaksa enää Newerraa pyörittää. Nainen on asunut Aarnen luona tämän ravitallilla jo melko pitkään. Sain itse vihdoin rahat kasaan ja pystyin ostamaan Newerran Kaisulta. Sitä ei oikeastaan tarvinnut kauaa miettiä siinä kohtaa, kun rahaa oli tarpeeksi, koska olen haaveillut omasta isosta tallista ikuisuuden. Karkkimaasta ehti parissa vuodessa tulla minulle koti, mutta sieltä alkoi tila loppua pikkuhiljaa kesken ja onhan Newerrassa paljon paremmat puitteet harrastamista ajatellen.
Nyt kun kauppakirjat on tehty, alkaa muutoksen tuulet puhaltaa oikein kunnolla. Karkkimaa on myynnissä ja pari kiinnostunutta ostajaa on tullut jo vastaan. Itse muutan Kaisun vanhaan taloon heti, kun talo kerta on tyhjillään. Hevoseni Karkkimaasta saapuvat myös heti kun on sopiva hetki. Nora ja Erik ovat luvanneet auttaa tallien pyörittämisessä, asuuhan nuori parikin kohtalaisen lähellä. Kunhan arki lähtee pyörimään, tarkoituksenani on palkata Nora ja Erik virallisiksi tallityöntekijöiksi, sillä apukäsiä tulen hommaan tarvitsemaan.
Nyt kun itsellä on näin hyvät puitteet, pystyn ottamaan kotiin ratsutettavia hevosia, pitämään paremmin valmennuksia omilla hevosillani ja edelleen pystyn jatkamaan samalla alueella valmennusten pitämistä muillakin talleilla. Onhan tämä suuri muutos, enkä oikein vielä tiedä mitä ajattelisin tästä kaikesta. Sen kuitenkin tiedän, että kaikki järjestyy ja tämä saa nyt luvan olla uuden elämäni alku!
|
|
|
Post by Nora on Dec 16, 2019 19:11:52 GMT 2
16.12.2019 Muuttotalkoot
"Erik, NYT ylös sieltä!" kajautan keittiöstä makuuhuoneen suuntaan. Olen laittanut pöydälle valmiiksi aamupalat ja survon itse jo sämpylää naamaani. Vähitellen makuuhuoneen suunnalta kuuluu vaimeat tömähdykset ja näen pörröpäisen Erikin laahustavan keittiöön. "Syö, sit matkaan", huikkaan tälle ja suuntaan itse vaihtamaan tallivaatteita päälleni. Tänään olisi vihdoin se päivä, Ellen omistuksessa oleva Newerra alkaa olla vihdoin valmis ja Karkkimaan hevoset pääsevät muuttamaan uuteen kotiinsa.
Tallimatka ei minulla ja Erikillä ole pitkä, onneksi, työskentelemmehän molemmat Ellen talliorjina. Nainen on omistanut Newerran nyt reilun kuukauden ja tallin hevoskokoonpano on hieman muuttunut. Tänään edessä olisi Ellen hevosten muutto Karkkimaasta Newerraan. Matka tallien välillä ei ole pitkä, mutta ei Elleä voi yksin laittaa edestakaisin harppomaan. Muuttotalkoiden lisäksi tallilla on ollut suursiivous käynnissä koko viikonlopun, jonka lisäksi parit paikat ovat saaneet vähän uutta maalia pintaan.
Saavumme lopulta tallille, jossa Elle seisoskeleekin jo ovella meitä odottamassa. Hetken päästä kulman takaa putkahtaa esille Wilma ja Mellikin. Koko porukka on siis kasassa. "Okei, toimintasuunnitelmana on mun hevosten muutto tänne. Osan tavaroista oon jo tuonut, esimerkiksi rehut on mulla takakontissa. Varusteita on vielä vähän tallilla. Mulla on kotona kahdeksan hevosta, joten me tuodaan ne neljä kerrallaan. Erik saa ekalla rundilla jäädä nostelemaan rehut paikoilleen mun autosta, koska sä oot porukan voimamies. Me loput lähdetään hakemaan eka satsi uuteen kotiin", Elle päätti palopuheensa, jonka jälkeen ryhdyttiin hommiin. Erik jäi kiltisti kantamaan rehusaaveja ja me muut lähdimme rämpimään metsän läpi kulkevaa polkua pitkin kohti Karkkimaata.
"Okei, eka satsi olisi tammat + Viksu. Minea ei päässyt paikalle, joten me muutetaan myös sen poni uuteen paikkaansa. Mä otan itse Pinkin, koska se on pönttö. Loput hevoset saatte jakaa haluamallanne tavalla. Viksu saa luvan johtaa joukon Newerraan", Elle ohjeisti ja teimme työtä käskettyä. Itse sain käsiini kirjavan poniori Viksun, jonka kanssa pääsimme jonon kärkeen. Hevosten muutto on kohtalaisen helppoa, senkuin nappaamme ne tarhasta mukaan ja viemme uuteen kotiin. Tavaroiden muuttaminen on raskaampaa, sillä Ellelle on kertynyt kaikkea turhaa roinaa vuosien varressa.
Ensimmäinen lauma saatiin turvallisesti perille. Viksu pääsi latotallin toisen puolen tarhaan hetkeksi yksinään ja se juoksikin heti tarhojen väliselle aidalle kaula kaarellaan. Toisella puolella minun ja Erikin suokit pörhentelivät uutta tulokasta, ja jopa Keno-pappa jaksoi innostua uusista tuulista. Muutkin saivat hevosensa turvallisesti tarhoille ja tällä kierroksella Erik lähti mukaamme hakemaan loppuja hevosia ja Melli jätettiin vahtimaan tallipihan rauhaa (eli sitä, ettei kukaan pingo langoista läpi).
Toisella reissulla mukanamme tuli loput Ellen hevoskatraasta. En ymmärrä missä vaiheessa se hullu nainen on nämä kaikki kerännyt, mutta pakko se on myöntää, että kaikki Ellen hevoset ovat aika pirun hienoja. Tällä kertaa sain talutettavakseni jättikokoisen koipeliinin, eli Sasu 3v. Dessan ensimmäinen jälkeläinen silmäili minua päästä varpaisiin ja kokeili heti tarhasta ulos tullessaan kaikki temput. Olen Sasun kanssa ennenkin vähän touhunnut, mutta aina sillä on yhtä paljon pilkettä silmäkulmassa. Lopulta koipeliini asettui aloilleen ja pääsimme jatkamaan matkaa Newerraan.
Lopulta kaikki hevoset olivat tarhoissaan ja Newerran piha tuntui taas olevan täynnä elämää. Hevoset pöhisivät ja ihmettelivät toisiaan, mutta vähitellen tunnelma alkoi rauhoittua. Tässä kohtaa Erik, Wilma ja Melli lähtevät Erikin auton kanssa hakemaan Karkkimaasta hevosten loput tavarat ja minä jään Ellen kanssa järjestämään varusteita paikalleen.
---
"Se on jotenkin uskomatonta, miten mun unelma on vihdoin totta", Elle huokaisi, kun vihdoin pääsimme kaikki istahtamaan alas Ellen uuteen olohuoneeseen. Nainen oli laittanut kahvit ja pullaa ahkerille talkoolaisille. "Sä oot kyllä ansainnut tän. Oli Karkkimaakin kotoisa, mutta täällä on kyllä puitteet ihan eri luokkaa. Ja on se ihanaa, ettei joku vieras ostanut Newerraa! Nyt edes osa vanhaa porukkaa säilyy", Melli naurahti ja muut nyökyttelivät. "Onneks isä antoi mun pitää Rokin ja Ladin täällä, vaikka meillä on kotonakin talli. Mut ei siellä oo sellai ratsastuspuitteita", Wilma totesi. Vaikka tämä talkooviikonloppu (joka venyi maanantaille asti) oli todella raskas, meillä oli kuitenkin todella kivaa. Oli pitkästä aikaa mukavaa oikeasti viettää aikaa porukalla ja laittaa paikkoja kuntoon. Nyt Newerran tarina saa pikkuhiljaa jatkua, kun me kaikki totuttelemme tähän uuteen talliin ja Ellen hevoset totuttelevat uuteen kotiinsa.
|
|
|
Post by Elle on Jan 3, 2020 17:05:30 GMT 2
03.01.2020 Uuden ajan alku
Katselen maisemaa uuden taloni ulko-ovelta. Oikealla komeilee punainen tallirakennus, suoraan edessä aitta ja vasemmalla puolellani pihatto. Pihatosta kuulen Rokin hörähtävän ja ponin musta pää pilkistääkin tarhan kulmalta. Se tietää, että kohta tulee päiväheinät. Noran ja Erikin iloiset äänet kuuluvat tallin takaa olevilta tarhoilta, jossa pariskunta on aloittanut heinien jakamisen. Itse astelen talon muutamat portaat alas ja vedän takkini tiukemmin päälle. Talvista keliä ei meille Etelä-Suomeen ole suotu, mutta nyt viime päivinä on taas paistellut vähän aurinko, joten ei pelkkää harmaata ole ollut.
"Nora! Mä voin heittää latotallille heinät, kun mulla on aikaa", huikkaan tummahiuksiselle naiselle ja tämä heilauttaa kättään ymmärryksen merkiksi. Kävelen tallipihaan vievää tietä pitkin ja lopulta kipitän tien ylitse latotallin luokse. Ahneet suomenhevoset ja paintorini Fierce, sekä Minean Viksu-poni hirnahtelevat minut nähdessään ja työnnän suuret kottikärryt tallin vintille, jossa täytän ne täyteen heinää. Työnnän kärryt ramppia alas ja suoraan sisälle fiksumpien suokkipoikien puolelle. Heittelen tarhassa oleville heinäalustoille kolme kasaa ja siirryn toiselle puolelle. Tuttuun tapaansa Haave, Fierce ja Viksu yrittävät ryöstää heinää jo kärryistä, mutta sinnikkäästi ajan ne pois. Lopulta kaikki mussuttavat heiniään tyytyväisenä, joten työnnän heinäkärryt tallin seinustalle tarhojen ulkopuolelle.
Palasin päätallille, jonne Erik ja Norakin ovat jo palanneet. "Pinkki oli taas aasi", Nora virnistää minulle. "Tottakai oli", huokaisen ja pyöräytän silmiäni, jonka jälkeen jatkan: "Pitää koittaa keksiä sille jotain virikettä, ettei se terrorisoi teitä joka päivä." Pinkki on 2-vuotias varsani ja se on todellakin perinyt emältään Dessalta luonnetta. Pinkki ei ole emänsä tapaan kiukkuinen, mutta se on muuten vain jääräpäinen juntti, ihan niinkuin isoveljensä Sasu. Siinä minulla on kolme kovapäistä puoliveristä, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. "Tänään pitäis taas siivota tarhat. Käykö jos te otatte ensin tallin takana olevat tarhat, niin mä siivoan pihattotarhan ja orien tarhan, niin teijän ei tartte tapella Pinkin ja Sasun kanssa. Siivotaan latotallin tarhat sitten porukalla", ehdotan ja Nora, sekä Erik myöntyvät suunnitelmalleni.
Tallinomistajan arki on rankkaa, eteenkin kun kyseessä on näin iso talli. Mutta tämä on työtäni ja oikeasti tykkään siitä, että olen päivät pitkät hevosten keskellä, vaikka se tarkottaisikin sitä, että sonnan lappaamista on ihan tolkuttomasti. Mutta kun tämän valitsee elämäntyökseen, on ihan turha valittaa. Olen nyt pari viikkoa asunut uudessa talossani ja hevoseni ovat kotiutuneet tänne. Pikkuhiljaa minun on pakko avata ovet yleisölle ja toivottaa uusiakin asiakkaita tervetulleeksi talliin. Toki vanhat ja tutut valmennettavani ovat täällä jo pyörineet, jonka lisäksi muutama vanha Newerralainen tuntiratsastaja on osoittanut kiinnostusta hevosten vuokraamisesta tai valmentautumisesta. Uskon, että asiakkaita riittää, kunhan vain taso säilyy sellaisena, että minulla on tarjota ratsuja. Omat hevoseni kun ovat vähän... luonteikkaampia tapauksia.
Vuoden 2020 myötä alkaa uusi elämäni Newerran omistajana, toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi!
|
|
|
Post by Elle on Jun 23, 2020 14:39:19 GMT 2
23.06.2020 Kesäaamu
Aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat mielestäni kesässä parasta. Lähden talolta jo puoli seitsemän aikaan aamulla laidunkierrokselle. Ilma on sopivan viileä, lähden pihalle pitkässä hellemekossani crocsit jalassa ja vaaleat hiukseni sotkuisella nutturalla, paras mahdollinen aamulook siis. Kävelen hiljaista hiekkatietä pitkin sen puolisen kilometriä, mitä Newerran risteyksestä on laitumille. Linnut visertävät puissa ja missään ei liiku ketään.
Hevoset laiduntavat pellossa rauhassa. Newerrassa on viimeinen viikko ollut todella hiljaista, sillä omat hevoseni ovat saaneet viettää hyvin ansaittua laidunlomaa. Yksityisten omistajat ovat käyneet liikuttamassa omia mussukoitaan, mutta oppilaitani ei ole pihassa näkynyt tänä aikana. Saapumiseni huomaa ensimmäisenä Fantsu, joka hörisee pellosta hellyyttävästi ja ravaa portille minua vastaan.
Tarkistan kaikkien laitumien vesiastiat, joissa on vielä hyvin vettä. Riittää, että kuljetan uusia vesiä illalla. Siirryn ensimmäiseen laitumeen, jossa on Fantsu poikaporukassaan. Käyn kaikki hevoset huolella läpi yön jäljiltä. Pääsääntöisesti laitumilla on ollut todella rauhallista, eikä vahinkoja ole sattunut, mitä nyt pari pientä pintanaarmua. Sasulta löytyy lavasta reippaat hampaanjäljet, luultavasti Rölli on joutunut komentamaan hölmöä nuorta. Jäljet näyttävät siistille, mutta vien Sasun luultavasti päivän aikana talliin puhdistukselle.
Toisella orilaitumella on ponit ja nuoret. Kaikki ovat ehjiä, mitä nyt melko väsyneitä. Hevoset tuntuvat liikkuvan eniten yöllä, mikä onkin järkevintä, kun päivisin on niin kuuma. Cobalt kerjää eniten rapsutuksia ja nauttii suuresti otsarapsutuksista.
Käyn vielä läpi sekalaitumen ja tammalaitumen, joissa molemmissa kaikki näyttää olevan hyvin. Rapsuttelen jonkin aikaa Anskua, joka on myös huomionkipeä. Olen hieman miettinyt tamman astuttamista jo viime kesästä asti, joten luultavasti toteutan suunnitelmani, jos eteen sattuu sopiva ori.
Lopulta vain seison hetken katselemassa ihanaa hevoslaumaani aamuauringossa, jonka jälkeen vihdoin palaan tallille. Pihassa on todella seesteinen tunnelma, kun kaikki hevoset ovat laitumilla. Käyn vielä tallissa laittamassa valmiiksi uudet ruuat niille hevosille, jotka ovat käyneet eilen syömässä. Seuraavaksi on vuorossa oma aamukahvini, jonka jälkeen hyökkään kasvimaani kimppuun. Kun Kaisu vielä asui täällä, hän oli ahkera huoltamaan kasvimaata, mutta tämän pois muuton jälkeen kasvimaa jäi heitteilleen. Nyt kesän aikana olen ottanut projektikseni laittaa kasvimaan kuntoon.
|
|