|
|
Post by Kaisu on Oct 22, 2016 19:10:16 GMT 2
Tuntikirja kaikille kuvitteellisille tunneille, kuka vaan saa kirjoittaa ilmottautumatta. Merkitse tarinan loppuun, monesko tunti menossa, jotta näen, kun merkki kuuluu sinulle =)
|
|
|
|
Post by Kaisa on Oct 27, 2016 19:25:21 GMT 2
Etsin tuntilistalta nimeä. Eerika ja vihdoin löysin sen Kaisa- Taika. Taika oli ollut edelliselle tunnilla.
Nousin Taijan selkään ja menin alkukäyntejä.
Ottakaa laukka ja ohjatkaa hevoset okserille! Kaisa lyhyemmät ohjat ja kantapää alas!
Taika ponnisti isoon hyppyyn. Muista kevyt istunta.
Olin aivan uuvuksissa tunnin jälkeen.
Kaisa
Ensimmäinen tunti
Moi Kaisa ja tervetuloa Neween! Kiva, kun osallistuit tunnille =) Voit rekisteröityä foorumille ja kirjoittaa esittelysi esittelytopaan. Kerrothan jatkossa, mihin tuntiryhmään osallistuit =) // Kaisu
|
|
Ida
uutukainen
Posts: 4
|
Post by Ida on Apr 25, 2017 16:10:03 GMT 2
HeB-heA junnut ma 24.04.17
Tallilla taas, tunnille menossa. Ilmoitustaululta luin, että pääsisin taas menemään Allilla, jee! Kaisu on ihana, kun se antaa mulle Allin niin usein, vaikka muuten junnut ratsastaa yleensä poneilla. Olenhan itsekin lyhyt ja hentoinen, mutta yksikään poni maailmassa ei voita Allia! Siispä kipitin innoissani pihattoon, heitin mukana olevan repun vintille ja nakkasin Allin tummansinisen harjakassin matkaani. Kuljin ison pihattokarsinan portista oljitetulle hevosten puolelle, jolla ei nyt ollut ketään. Kurkkasin ulko-oveen viritettyjen räsymattojen välistä tarhaan, ja siellähän Alli oli miden kanssa! Huhuilin sitä, ja pian se jo löntysti luokseni. Talutin sen sinisestä riimusta pihaton pilttuupuolelle ja pistin sen kiinni pilttuuseen. Tulin aina ajoissa tallille, tänäänkin, ja siksi minulla oli ruhtinaallisesti aikaa harjata ja kammata Allia ja tietysti pusutella, halailla ja pitsata kaviot. Viihdyin rautiaan tamman kanssa niin hyvin, että aika vain juoksi.
Päätin jättää musta satulan sinisen huovan kanssa pihattoon ja otin vain mustat suitset varustehuoneesta. Suosikkini oli tamman otsapanta, jossa oli sydämen muotoinen muovitimantti keskellä. Alli on tunnettu kiltteydestään ja helppoudestaan, mutta minä olin vuosien varrella oppinut yhden asian siitä: se ei tykännyt, että suuhun tai korviin kosketaan. Siksi se toisinaan temppuili suitsia laitettaessa, mutta suostui aina lopulta ottamaan ne päähänsä.
Se tunne on kerta toisensa jälkeen mahtava, kun taluttaa Allia pihan poikki kohti kenttää. Minä kävelen, ja Alli vierelläni. Ne asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, ainakaan minulle. Kun loukkaannuin auto-onnettomuudessa lähes seitsemän vuotta sitten, en kävellyt pariin vuoteen, ja senkin jälkeen vain jalkatukien ja kainalosauvojen kanssa... Se päivä oli hirveä, kun pikkutyttönä heräsin tajuttomuudesta sairaalassa... Eivätkä jalat toimineet. En nähnyt mitään. Lääkärit kertoivat, että en kävelisi tai näkisi välttämättä enää koskaan... En kuitenkaan luovuttanut, vaan toivoin paranevani. Kuntoutuksessa jalat alkoivat hiljalleen taas toimimaan, kun hermot rakentuivat uusiksi. Kuin ihmeen kanssa myös näköalue alkoi parantua, ja viimein aloin näkemään jotain. Se toi lisää uskoa ja voimia, ja niin minä päätin parantua.
Olin niin onnellinen, kun silloin kolmen vuoden kuntoutuksen jälkeen pääsin takaisin tallille Allin luo. Ja yhä edelleen saan kulkea yhdessä Allin kanssa! Olen siitä joka päivä onnellinen, että olen saanut tuntea tamman kohta kymmenen vuoden ajan. Siispä tyytyväinen hymy levisi kasvoilleni, kun talutin Allin kaartoon kentälle ja Kaisu kävi punttaamassa minut Allin selkään.
Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura laukassa, mikä kuulosti hauskalle! Allin laukka on niin tasaista, että pysyisin varmasti kyydissä. Alkukäyntien, -ravien ja volttien jälkeen pääsimme nostamaan laukan. Lukuisilla puolipidätteillä Alli heräsi horroksestaan ja nosti keinuvan laukkansa. Jouduimme välillä väisteemään poneja, mutta ei se mitään - olin niin onnellinen! <3
|
|
|
|
Post by Bertta on Apr 29, 2017 13:47:31 GMT 2
25.4.2017
Jatko-heC junnut
Lempiponilla
Kello läheni yhtä pyöräillessäni kohti Newerraa - tallia, jossa aloittaisin ratsastustunnit. Olin ollut siellä kaverini Mellin mukana aiemmin hänen mennessä hoitamaan hoitoponiaan, Tinjaa. Tuolloin olin päässyt ihanan russtamma Pepin selkään maastolenkille, johon olin rakastunut heti ensisilmäyksellä. Olin myös päässyt hoitelemaan Tinjaa Mellin ollessa leireilemässä toisella tallilla Neweläisten kanssa. Tykästyin tallin rentoon tunnelmaan niin paljon, että innostuin aloittamaan ratsastusharrastuksen uudestaan parin vuoden tauon jälkeen.
Asetin pyöräni nojaamaan maneesin seinää vasten, jossa oli jo muutama muukin pyörä valmiina ja kävelin sitten tallia kohti. Avatessani oven tuntui, että aika olisi yhtäkkiä pysähtynyt kaikkien katseiden nauliutuessa minuun: tallille oli saapunut uusi tyttö. Hetken päästä innokas, kultatukkainen tyttö ehti jo luokseni ja kertoi olevansa Pau, tallinomistajan Kaisun tytär. Tyttö oli yhtä pitkä kuin minä ja vaikutti olevan melko puhelias tapaus ja melko nopealiikkeinenkin kaveri. Hän alkoi selittää ummet ja lammet ennen kuin ehdin sanoa mitään ja kohta hän olikin jo kierrättänyt minut tallin ympäri.
"Niin siis mikä sun nimi olikaan?" tyttö kysyi seisoessamme tallikäytävän päässä, Haikun ja Bean sekä Pusun karsinoiden edessä.
"Bertta."
"Mitä sä täällä teet, ethän sä oo kenenkään hoitaja?" tyttö kysyi hieman hämmästyneenä.
"En niin, mutta aloitan käymään täällä tunneilla. Missä on se lista, mistä näkee kenellä ratsastan tänään?" vastasin tytölle hymyillen.
"Aijaa, kiva saada uusia tuntilaisia tänne. Tännepäin, täällä on lista", tyttö hihkaisi ja lähti kävelemään käytävää toiseen suuntaan.
Kohta seisoinkin jo kaappien vieressä olevan ilmoitustalulun edessä ja etsin nimeni listasta. Silmät vilistivät listaa pitkin ja lopulta katseeni osui oman nimeni kohdalle: Bertta - Peppi. Olisin voinut hihkua riemusta päästessäni heti ensimmäisellä tunnilla ratsastamaan lempiponillani, mutta tyydyin vain hymyilemään leveästi ja lähdin minipihattoa kohti Pau vanavedessäni. Hän ratsastaisi samalla tunnilla kirjavalla shettistamma Santralla, joka asui myös minipihatossa. Sitä olisi myös kiva päästä joskus kokeilemaan, se vaikutti myös kivalta ponilta ja se oli syötävän suloinen.
Minipihatossa oli pitkä, todella tummatukkainen mies joka oli ottanut jo tunnille osallistuvat ponit valmiiksi sisälle ja oli hakenut niille harjat ja varusteetkin valmiiksi. Mies kertoi olevansa tallityöntekijä Erik. Pääsinkin sitten itse harjaamaan ja varustamaan Pepin ja kohta olimme muiden kanssa valmiita tunnille. Pian ponijono ratsastajineen suuntasikin jo kenttää kohti Erikin johdolla.
Kentällä asetuttuamme kaartoon säädin jalustimet sopiviksi, kiristin satulavyön ja nousin rautiaan, liinaharjalla varustetun ponin selkään. Painoin kylkiä vähän pohkeillani ja poni siirtyi käyntiin ja menimme kävelemään uraa pitkin oikeaan kierrokseen. Kohta teimme suunnanvaihdon ja kävelimme myös toiseen kierrokseen. Pian kiristimme vähän ohjia ja siirryimme raviin. Teimme joka kulmaan ja pitkien sivujen keskelle voltit herätelläksemme ponit kunnolla tuntia varten. Peppi oli aika energisen oloinen ja kipitti tyytyväisenä eteenpäin. Niin hieno poni!
Tunnilla teimme erilaisia tehtäviä, pääaiheena oli kuitenkin temponmuutokset, joissa Peppi oli tosi hyvä alkukankeuksien jälkeen. Pääsimme myös ottamaan laukkaa muutaman ympyrän verran, Pepillä oli todella tasaisen tuntuinen laukka. Laukkojen jälkeen aloimme lopettelemaan ja annoimme ravissa poneille vähän pidemmät ohjat. Kohta loppukäyntien jälkeen oli aika lopettaa tunti ja käänsimme ponit taas kaartoon keskelle. Pepillä ratsasti jokin toinen tyttö seuraavalla tunnilla, joten autoin hänet ponin selkään ja menin sitten pois kentältä seuraamaan tuntia vähän aikaa. Kohta kuitenkin hain kamppeeni ja lähdin pyöräilemaan takaisin kotia kohti tyytyväisenä tuntiini, tänne tulisin kyllä uudestaankin!
1. tunti
Mahtavaa että tulit tunnille Newerraan! Ihanaa, että Bertta löysi jo lempiponin <3 Kylläpäs Pau innostui, vaikka se kyllä tietää, ettei yksäritallissa pitäisi olla suotta =D Voisin itseasiassa korjata esittelyyn, että tuntilistat ovat pihatossa, niin yksäritallin asukit eivät stressaannu ainaisista tuntilaisista 8) Mutta eikun vain kirjoittamaan lisää tuntitarinoita ja tavoittelemaan jatko- ja heC-merkkejä! Parin tunnin jälkeen voit tehdä Bertalle esittelytopikin, niinkuin Idalla on, niin maalailen sitten Bertastakin kuvan ja lisään sivuille 8) // Kaisu
|
|
|
|
Post by Tuomas on Apr 30, 2017 22:56:36 GMT 2
Alkeissennut 3.5.2017
Mua jännitti.
Olin istunut hevosen selässä ehkä kerran aiemmin, joskus aikoja sitten jollain Anken hevosella, kun olin ollut Saksassa käymässä. Olin ollut silloin ehkä 15, ja nyt olin 20. Voitaisiin sanoa, ettei mulla ollut mitään muistikuvaa miltä satulassa istuminen tuntui.
Luukashan mut tunneille oli suostutellut, vaikka eipä mussa ollut paljon suostuteltavaa. Kun olin päättänyt käydä moikkaamassa velipoikaa tallilla, jolla hän kävi, olin ihan myyty. Hevoset olivat hienoja eläimiä.
Ja niin minä, Tuomas Oikarinen sitten istuin suuren irlannincobtamma Liljan selässä, ympärilläni pelkkiä tätiratsastajia. Mulla oli vähän hassu olo olla siellä täti-ihmisten keskellä. Onneksi olin saanut Luukaksen taluttamaan mua, en olisi ehkä kestänyt jos joku vieras ihminen olisi ollut auttamassa mua. Se olisi takuulla vain nauranut kuinka surkea olin.
Mun harmikseni meitä ei opettanut Kaisu, tallin omistaja, jolle olin mennyt juttelemaan tunneista. Se oli vaikuttanut niin kivalta! Mutta päätin antaa mahdollisuuden minua nuoremmalle miehelle, joka esitteli itsensä Erikiksi.
"Noniin, lähdetään sitten liikkeelle! Kevyt puristus pohkeilla", Erik huusi kentän keskeltä.
Mitkä oli pohkeet? Oliko mulla semmoisetkin?
Ilon tunne valtasi mut, kun huomasin, että Liljahan liikkui kun puristin sen kylkiä jaloillani.
"Näätsä Luukas, mähän osaan!" suhisin Luukakselle. Sitä nauratti.
"Ootas vaan ku pääset vauhdin makuun! Kohta ravataan", se hymisi. Auts, ravi kuulosti jo vähän hurjemmalta.
Mutta ei se ollutkaan niin hurjaa, se oli oikeastaan aika kivaa! Vaikkakin se hölskytti hurjasti, mutta Erik opetti mulle kuinka kevennetään. Piti osata keskittyä, jotta pystyi nousemaan seisomaan jalustimille joka toisella askeleella. Aluksi sekoilin rytmissä hiukan, mutta sitten alkoi sujumaan. Mulla oli hyvä rytmitaju, kontrabasson soittamisesta oli hyötyä. Ainakin mulla oli rytmitajua, jos ei tasapainoa tai lihasvoimia niinkään!
Tunti oli ohi yllättävän nopeasti.
"Hyvä Tuomas, se oli aika hyvä ensikertalaiseksi! Ensi viikolla sitten uudestaan", Erik sanoi, kun hyppäsin alas Liljan turvallisesta selästä. Meidän tunnin jälkeen ei ollut enää tunteja, joten sain hoitaa Liljan Luukaksen kanssa yöpuulle. Luukas opasti mua ottamaan Liljalta varusteet pois, harjaamaan Liljan ja putsaamaan kaviot. Kun me oltiin valmiita, pääsi Lilja pihattoon kavereidensa kanssa.
"Kiitos tunnista Lilja!" huikkasin sen perään, kun se rauhakseltaan löntysteli heinäkasalle. Laji oli vienyt jo aivan mennessään, ja aloin jo malttamattomana odottaa seuraavaa viikkoa ja ratsastustuntia.
1. tunti
Haha mahtavaa!! Niin hauskaa, ettei soittajapoika muistanut pohkeita XD Ihanaa, että Newe sai uuden vakiotuntilaisen - niitähän ratsastuskoulu tarvitsee <3 Ootan innolla seuraavaa tarinaa! // Kaisu
|
|
