8.9.17
Kun Rose oli muuttanut Suomeen, oli hän kuvitellut, että elämä täällä olisi helppoa. Että kaikki hyväksyivät hänet mukisematta ja että hän sopeutuisi hyvin suomalaisten joukkoon brittiaksentistaan huolimatta. Että muita ei kiinnostaisi hänen taustansa, koska se ei liittynyt eikä vaikuttanut mitenkään heidän elämäänsä. Mutta nyt Rose sai tuntea, kuinka väärässä hän oli ollut.
Yhtäkkiä talli oli muuttunut sotatantereeksi, ja sen syy oli hänessä. Eikä Rose edes oikein ymmärtänyt, mitä hän oli tehnyt väärin. Hänhän oli vain ollut oma itsensä. Vai siitäkö juuri kiikasti?
"...sä veljeilet sen vankilasta karanneen hullun kans! Sun ois pitänyt kuulla mitä Erik ja Nora puhuu siitä!"Melli oli ollut aivan hurjistunut huutaessaan Veetille eilen. Mutta vielä hurjistuneempi oli Rose.
Rose potkiskeli saappaankärjellään pieniä kiviä marssiessaan myrskynmerkkinä tallille tänä iltapäivänä.
Vittuvittuvittu, Rose hoki mielessään. Hän oli opetellut kaikki suomenkieliset kirosanat ennen muuttoaan. Hyödyllisimmät ensin, eikö vain?
Vittuvittuvittu.Rose läväytti taukohuoneen auki niin raivokkaasti, ettei ollut kaukana, että ovi olisi lentänyt saranoiltaan. Hän mulkaisi täyttä huonetta vihaisesti.
"Mitäs hittoa siinä mulkoilette? Pelkäätteks et paketoin teidätki sairaalakuntoon? Sitä te varmaan haluisitte, saisitte syyn heittää mut uudelleen kiven sisään pois täältä teidän poni-idylliä pilaamasta", hän sanoi, vilkuillen häntä toljottavia silmäpareja silmät kapeina.
Rose marssi huoneen poikki, vei eväänsä jääkaappiin ja marssi ulos leuka ylväästi pystyssä.
Rose oli onnellinen, että Hype asui latotallissa. Se oli vähän kauempana itse tallirakennuksen vilinästä. Mutta ainiin, oripuolella asuivat Noran ja Erikin hevoset.
Vittuvittuvittu.Rosen tuurilla kumpikin oli varustamassa hevosiaan. He eivät tervehtineet, katsoivat vain Rosea ja sitten toisiaan. Hiljaisuus oli painostavaa, kuin lähestyvä ukonilma. Ilmassa oli sähköä. Rosella oli epämukava olla.
Onneksi kaksikko sai suomenhevosensa satuloitua, ja Rose jäi yksin Hypen kanssa. Rose antoi harjan liukua pois Hypen kyljeltä ja hän lysähti oljille istumaan. Sisällä pidelty tuska purkautui ulos kaikkine viime aikojen paineineen. Pieni, höntti ja rimpula Hype työnsi turpaansa kohti kyyneleisiä kasvoja. Hype puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan lohduttaen.
Samassa kuului askelia ja viheltelyä. Se oli Aarne.
Meni hetki, kun Aarne tajusi että Hypen karsinan ovi oli auki. Mies kurkkasi sisään ja löysi oljilla istuvan Rosen, joka yritti kuumeisesti pyyhkiä kyyneleitään ja sulkea herkkää sisintään takaisin kovan kuoren alle.
Aarne ei sanonut mitään, istahti vain Rosen viereen oljille ja rapsutti hajamielisesti Hypeä, joka tunki innokkaasti päätään tämänkin syliin.
Rose veti henkeä ja yritti katsella muualle, kunnes sai kyyneleensä kuriin. Sitten Aarne puhutteli Rosea.
"Teillä on tallissa aika jäätävä tunnelma."
Rose tyytyi vain tuijottelemaan käsiään ja ynähtämään hiljaa.
"Mistä se johtuu?" Aarne kysyi. Rose katsoi miestä. Aarne ei udellut, ei painostanut, ei syyllistänyt, mutta miehen silmissä näkyi huoli.
Rose huokaisi. Hän ei tiennyt mitä sanoisi.
"Mä olen huomannut, että jotkut ei kohtele sua kovin kivasti."
"Mä kestän kyllä."
"Ei kuuluisi. Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään huonoa kohtelua."
"Mä kestän kyllä. Mä olen tottunut."
Aarne ei vastannut.
"Tietääkö Kaisu?" Rose kysyi hetken päästä.
"Ei ole tullut puheeksi, mutta yllättyisin, jos ei tietäisi, tunnelman tallissa pystyy aistimaan", sanoi Aarne.
"Ei, mutta syyn tähän kaikkeen. Miksi fiilis on niin jäätävä. Miksi kaikki on varpaillaan."
"Ei, enpä usko", Aarne sanoi ja loi tutkivan katseen Roseen. "Mutta mäkin kuulisin sen mielelläni."
Rose vilkaisi Aarnea kuin säikähtänyt jänis ja nousi nopeasti seisomaan.
"Mun pitää nyt lähteä ratsastamaan tää ennenkuin tulee pimeetä. Heippa", Rose sanoi. Takaisin kuoreensa vetäytyneenä hän veti viimeiset harjanvedot Aarnen noustessa seisomaan ja lähtiessä pois huolissaan kulmiaan kurtistellen.
~ Rose on omalla tavallaan jotenkin niin ihanan symppis hahmo <3 Kyllä Rose vielä Newestä kavereita löytää! / Nora